lauantai 11. maaliskuuta 2017

Winter break 2

Vieraiden lähdöstä on jo pian pari viikkoa. Arkeen on palattu niin hyvässä kuin pahassakin. Lomailu on kivaa, vaikka rutiinit ovat kuitenkin ne mitä loman lopulla alkaa aina pikkuhiljaa kaipaamaan. 

Arvata saattaa, että mitä siitä seurasi, kun ensin lapset saivat nauraa ja nauttia kaksi viikkoa yhdessäolosta, lähes sisaruksilta tuntuvien serkkujen A&V sekä mummun kanssa - ja sitten koitti se lähdön hetki? Kyllä siinä helposti meni muutama päivä suu mutrulla, kun ei enää aamulla noustessa ollutkaan sängyn vieressä se paras ystävä. Kalenterista aloitettiin heti päivien ruksiminen kesään ja jälleennäkemiseen. 

Tässä pätkiä ja hetkiä antoisasta yhdessäolosta.


Snoqualmie tubing - renkailla laskua mäessä.

Minä ja M käytimme poikia laskettelemassa Crystal Mountainilla. Kurkkukipu vaivasi sen verran, että me istuttiin kahvilassa päivä kahdestaan ja pojat painelivat rinteeseen. Mäestä otetut kuvat ovat A:n kamerasta.




Purkkaseinät Seattlessa. Seinät on puhdistettu useampaan kertaan pois, mutta aina vaan ihmiset menevät jättämään jälkensä tähän perinteiselle kadulle. Kai se tämäkin on sitten yhdenlaista kulttuuria, taidetta teinien mieleen.



Ehdimme käydä myös tutustumassa viinitila JM Cellarsiin..


.. ja Eläintarha Woodland Zoohon..


..Kerry Parkissa Seattlen silhuettiin..



...maailman ensimmäiseen Starbucksiin ja Seattlen kuuluisaan kauppahalliin Pike Place Marketiin...




...Snoqualmie Fallseihin...



.....I Flyissa pojat pääsivät lentemään tuulitunnellissa...



...Seattlen suomikouluun, jossa isommat tytöt olivat auttamassa..



Ja iso kohokohta oli myös, että Alexin 14-vuotis synttärit vietettiin! Anopin kanssa leivottiin kakut pöytään.



Lisäksi, sattuneesta syystä poikkesimme tervehtimässä ja hakemassa rohtoja paikalliselta lääkäriltä. Tytöt menivät pariksi tunniksi vapaaehtoistöihin ihanaan nuorten tyttöjen urheiluvaateliikkeeseen. Pojat kävivät pelaamassa koripalloa kentällä, elokuvissa ja kuntosalillakin useampaan kertaan. Amerikkalaiseen tyyliin shoppailtiin. Tietenkin paikallisia herkkukioskeja ja burgeripaikkoja tuli myös vertailtua. Kaiken kaikkiaan kiva loma!



-M-


tiistai 14. helmikuuta 2017

Kippistelyä

Enkeleitä, onko heitä? On, heitä kutsutaan ystäviksi. He nostavat sinut silloin jaloilleen, kun sinun siipesi unohtavat miten lennetään. 

Täällä otettiin varaslähtö ystävänpäivään viime perjantaina. Kymmenkunta ihanaa tällä reissulla tutuksi tullutta suomalaisnaista kokoontui aamulla meille brunssin merkeissä. Pöytä katettiin koreaksi nyyttärimeiningillä ja kippistettiin Mimosalla. Ihania keskusteluita ja ajatuksia, mutta aika tuntui loppuvan kesken. Mikä aloitus viikonlopulle!



Sunnuntaina poikkesimme tutustumassa viinitila Chateau Ste. Michelleen. Ostimme passin, joka oikeuttaa vierailemaan yli 60:llä viinitilalla tai panimoilla Washingtonin Woodinvillen alueella. Passilla saa ilmaiseksi aina useamman näytteen. Tuolla tilalla passiin sisältyi 4 eri näytettä, jotka pystyit itse valitsemaan kahdeksasta eri vaihtoehdosta. 

Passin hinta on 50$ per henkilö/vuosi, joten ei kyllä lompakkoa paljoa kavenna. Jos vierailet viidellä tilalla, niin passin hinta on jo kuitattu. Tavoitteennamme on vuoden aikana vierailla yli kymmenessä, ehkä viidessätoista. Jos passin aikoo täyteen kerätä leimoja, niin se vaatii aktivoitumista ja omistautumista jo vähän enemmän. Tiedän kyllä henkilöitä, jotka ovat siinä onnistuneet. 

Erityisesti odotan kevään pihakonsertteja tiloilla, joihin voimme koko perheellä mennä piknikille. Kuten kuvista näkee, loppuviikosta saimme nauttia upeasta kevätilmasta jo nyt ja alkuviikon lumimyrskystä ei ollut enää tietoakaan.





Huomenna saapuu odotettuja vieraita meille Suomesta! M veljen lapset, jotka ovat meidän koko perheelle erityisen rakkaat varalapset A&V ja lastemme mummu eli anoppini. Katsotaanpa mitä tekemistä keksimme seuraaville päiville. :) 

M

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Jääkiekkokaukalosta parketille

Viime viikonloppuna ajettiin jääkiekon vuoksi Kanadan puolelle. Kentällä vastakkain olivat, Vancouver Canucks ja Minnesota Wild, ja siitähän tuli ihan suomalaisten ilta. Erityisen ylpeinä M ja Alex olivat siellä Kärppälippua Suomenlipun lisäksi heilutelleet, kun toinen Oulun kasvateista, M. Granlund teki rapakon takana NHL-uransa ensimmäisen hattutempun. 


















Tästä perheet miehet olivat pitäneet, että ruoat ja juomat (myös oluet) tarjoiltiin katsomoon. 



Kotiin palatessamme alkoi lumisade. Sitä satoi lopulta niin paljon, että koulut olivat kaksi päivää kiinni ja pääsimme pulkkamäkeen talomme taakse. Tämä määrähän on ainakin pohjoisessa Suomessa ihan naurettavan vähän, mutta näissä olosuhteissa tekee liikkumisen kesärenkaat alla olevilla autoilla mahdottomaksi tai ainakin epätoivoiseksi. Ja kun koko kaupungissa ei ole kuin muutamia aura-autoja. 






Sitten lauantaihin...

...Olivia tuli yhtenä kauniina päivänä koulusta autoon muutama viikko takaperin, ja hänellä oli "niiiiiiiin" tärkeää asiaa. Tuumasi, että ei ole varma suostuuko isi, mutta meillä olisi sellaiset dad-daughter Valentine's dance. Vastasin, että no uskoisin että tottakai suostuu, mutta soita sille. Aloitti, no soitanko huonoon aikaan vai olisiko sulla nyt hyvä aika puhua mun kanssa. Myöntävä vastaus kutsuun tuli. Ja neiti pussaili sitä pinkkiä kutsupaperia. Ja sen jälkeen meitä muuta perhettä on hymyilyttänyt asia paljon. Todella paljon.

-Äiti, voitko sä kihartaa mun hiukset?
-Äiti, mä otin treeneihin mukaan kynää ja paperia, niin mä piirrän ja teen suunnitelman treenien jälkeen (odotellessaan isoveljeä) sitten miten mä laitan mun hiukset ja kaikki mun vaatteet.
-Äiti, mitenhän mä laittasin mun hiukset, ehkä jätän auki ja laitan sitten pinnin? Sellaisen kiiltävän pinnin.
-Äiti, mulla on kahdet kengät, mutta ne ei sovi sen mun mekon kanssa, joten voitasko käydä heti huomenna (tanssiaisiin aikaa 3 viikkoa) ostaan kengät, että mä totuttelen niihin heti, eikä tuu jalat kipeäksi sitten siellä. Tai no kyllä mä sittenkin laitan ne mun mustat kiiltävät kengät.
-Äiti, minkälaisen laukun mä otan? Voisinko mä lainata sulta, koska se mun laukku on niin pieni?
-Äiti, pyydä isiä laittamaan sellainen komea musta puku päälle.
-Äiti, saanko ottaa sun puhelimen, että saan kuvia?
-Äiti, tuleekohan mulla kylmä sillä mekolla. Jos laittasin sen päälle sen kimaltavan jakun?
-Äiti, saisinko mä laittaa sinne sitä sun punasta huulikiiltoa?
-Äiti, me syödään sitten siellä illallinen. 
-Äiti, te ette sitten lähde viemään meitä, vaan me mennään isin kanssa kahdestaan. 

Tätä on jatkunut nyt useampi viikko ja vihdoin koitti Se päivä! Olen niin onnellinen heidän molempien puolesta. Täällä se on vuotuinen perinne ympäri maata, mutta tässähän olisi ihana idea toteutettavaksi Suomessakin? Kaupunki lahjoittaa tuotot pääsylipuista hyväntekeväisyyteen. Jos isän kanssa ei ole mahdollisuutta mennä, niin sinne voi mennä toisen tutun miespuolisen henkilön kanssa, esimerkiksi kummisedän? Ehdottomasti olisin halunnut olla eilen kärpäsenä katossa, valokuvaamassa kaiken!


Neiti pyysi saada laittaa itselleen kasvonaamionkin edellisenä iltana.
Tästä se ilta alkoi, kun isi toi seuralaiselleen ruusun ja voi sitä hymyn määrää.


Tanssin pyörteitä eivät olleet ehtineet ikuistaa, mutta tässä muutama kuva illan kulusta! 




Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)