keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014

Moi,

Kun omaa ja meidän perheen kuluvaa vuotta mietin, niin ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleenpainuvimmat hyvät sekä huonommatkin tapahtumat mieleen. Huomaan syyllistyväni näiden mieleenpainuvimpien positiivisten asioiden odottamiseen ja suunnitteluun kyllä jo aika monesti etukäteen. Sitten elämän lopuksi kai huomaan että ne isoimmat asiat olivatkin juuri ne pienimmät, joista se elämä rakentui kuin palapeli. Arkeahan tämä elämä kuitenkin enimmäkseen on, ainakin itsellä. Tähtisädettä, juhlaa ja loistetta harvemmin. Näihin asioihin olenkin alkanut kiinnittämään huomiota ja aionkin petrata lisää ensi vuoden aikana.

Tarkemmin kun mietti, tämä vuosi 2014 on pitänyt sisällään monenlaisia tapahtumia ja muutoksia elämässämme. Päällimmäisenä tulee mieleen ehkä ajankohtaisin asia, ensi viikolla tapahtuva muutto pois Suomesta. Muuttopäivä tosin menee jo vuoden 2015 puolelle.

Firma, jossa puolisoni työskentelee, lakkautettiin kokonaan kotikaupungissamme. Tieto loppumisesta tuli mukavasti kesken kesälomareissun, Powerparkissa viimeisiä laitteita kiertäessämme, jossa olimme ystävä-/sukulaisperheemme kanssa.  Fiilikset? Lippu ei ollut kovin korkealla kotimatkalla. Vaihtoehtomme oli lähteä toiseen kaupunkiin Suomessa, miehellä etsiä uusia töitä tuhansien muiden joukossa omasta kaupungista tai lähteä toiseen maahan. Oli alusta asti molempien mielipide, että viimeinen noista olisi paras vaihtoehto meille. Ensisijaisesti olisimme varpaat kohti länteä lähteneet, mutta jenkkien viisumipolitiikka on tehty todella vaikeaksi. Ainakin jos haluat muuttaa sinne kesken vuoden, muun kuin nykyisen työnantajasi palkkalistoille. Kun mahdollisuus idästä avautui, emme epäröineet hetkeäkään. Tai no minä hetken. Mietin missä menee raja, mihin maahan olen valmis lasten kanssa lähtemään. Vihreä valo syttyi minunkin päässä kuitenkin muutamissa minuuteissa.

Muuta pikakertausta vuodesta 2014. Reissattiin. Alkuvuodesta käytiin viikonloppu Rukalla pöllyyttämässä lunta.  Maaliskuussa pääsimme kahden keskiselle reissulle Thaimaaseen puolisoni kanssa. Syksyllä oli pitkään odotettu reissu koko perheellä Californiaan, San Franciscoon ja pikainen pyrähdys joulukuussa Hanoihin, Vietnamiin. Suomessa lomailimme kesällä pariin otteeseen Kalajoella ja Katinkullassa. Kolme meistä aloitti syksyllä uuden koulun. Harrastettiin. Olimme terveitä, se on yksi tärkeimmistä asioista minulle ja koko perheelle!

Sitten vuoden 2015 haasteeni. Aion yrittää oppia pysähtymään hetkeen. Jättää asiat, jotka tuottavat pahaa mieltä tai saavat aikaan negatiivisuutta, taka-alalle. Negatiivisuus syö tunnetusti energiaa, jonka voimme käyttää voimavarana elämästä nauttimiseen. Sen sijaan tavoitteena on keskittyä hyvän olon luomiseen, itselleni ja muille. Yritän kuunnella enemmän muita, mutta samalla myös itseäni. Tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja seurata omaa sisintäni. Haluan haastaa itseäni ja samalla tavoitella jotakin mitä oikeasti haluan. Vuoden lopuksi voin arvioida miten näissä onnistuin. Jos vuosi 2015 olisi yhtä hyvä kuin tämä vuosi, se olisi hyvä vuosi!

Toivon jokaiselle teille ihanaa ja antoisaa, mieleenpainuvaa uutta vuotta 2015! Toivottavasti jaksatte pysyä blogin mukana ensi vuoden ja myös uusia lukijoita tulee mukaan! Cheers!

-M-
Happy New Year 2015!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Muuttoa, muuttoa

Hei,

Viimeinen viikko Suomessa pyörähtää käyntiin. Paljon olisi vielä asioita hoidettavana. Onneksi joulu on jo purettuna varastossa. Tällä kertaa ulkomaille muuttaminen on melko helppoa siltä osalta, kun ei lähde omakotitalollinen tavaraa pahvilaatikoissa mukaamme. Menemme matkalaukuilla ja pienellä lentokontillisella tavaraa. Kolmen päivän päästä pakkaajat tulevat hakemaan vajaan kolmen kuution verran vaatteita, kirjoja, kenkiä jne.

Tietenkin toinen puoli tässä asiassa on se, että pitäisi nyt tietää mitä tavaroista tarvitaan siellä ja mitä sieltä ei voi ostaa eli mitä täytyy ottaa täältä mukaan. Ei tiedetä. Jos muutettaisiin palloa länteen päin, Atlantin yli asti, voisin hyvin lähteä vaikka tyhjällä kontilla. Sieltä saa enemmän tavaraa, kuin edes tietää tarvitsevansa tai talosta löytyy kaappitilaa. Nyt kuitenkin on pakko pakata varalta mukaan tarvittavia asioita, kuten lääkkeitä ja muuta henkilökohtaista.

Aikoinaan muuttaessamme kaikki oli kuukausikaupalla selvää. Nyt kun ulkomaille muutto hoidetaan parissa kuukaudessa, on asioiden hoitaminen tiukassa aikataulussa oikeasti vaikeaa. Olemme muuttamassa ensi viikolla, tarkoitus oli lähteä maanantaina, mutta tänään tuli vielä yksi yllätys viisumien kanssa ja niinpä ilmeisesti muutammekin tiistaina. Yhtä ja toista paperia saa olla toimittamassa yksi kerrallaan yhtä ja toista lupaa varten. Tämä aika koettelee todellakin hermoja kaikilta perheessä ja on todella ärsyttävää sekä stressaavaa. Samaan aikaan piti pystyä järjestämään Suomen päässä kaikki asiat. Kuten oma virkavapaa, kouluihin ilmoitukset sekä kouluilta kaikki paperit, Kela- jotta pysytään Suomen sosiaaliturvan piirissä,  ilmoitus maistraattiin ja kaikki muut. Montaa näistä et kuitenkaan käytännössä voi tehdä, ennen kuin kaikki tarvittavat luvat on mustaa valkoisella silmien edessä ja allekirjoitettuna. Sanoinko jo, että tämä on hermoja koettelevaa? Kaikki on loppuun asti usean asian osalta epäselvää ja menee todella viime tinkaan.

Muutto lasten kanssa maahan, missä ei ole käynyt (muuttolupaukseni jälkeen kylläkin vierailin siellä muutamia päiviä), vaatii jonkin verran uskallusta. Kolme lasta lähtee mukana ja emme edes tiedä kumpaan kouluun he menevät. Hakemukset on laitettu, viimeinen päätös kouluilta kuitenkin puuttuu (joka tapauksessa pääsevät kansainväliseen kouluun, mutta vaihtoehtona on todella hyvä tai kohtuullisen ok- koulu). Onneksi koulut alkavat vasta tammikuun puolessa välissä. Jollakin saattaisi jo tässä vaiheessa hermostuttaa, varsinkin jos olisi muuttamassa ensimmäistä kertaa ulkomaille. Tiedetään kuitenkin miehen työpaikka ja asunto- ne ovatkin jo paljon ;)

Sen olen huomannut tämän prosessin aikana, että olemme lähdössä hyvin erilaiseen kulttuuriin, kuin olemme tottuneet. Eri kulttuurissa asuminen aukaisee silmiä suuntaan ja toiseen sekä antaa niin paljon enemmän, kuin mitä sinne lähteminen vaatii! Jos kotimaahan täytyy palata, pallomme on onneksi kuitenkin melko pieni ja kotiin ei kuitenkaan ole suorinta reittiä mistään ikinä paljoa yli vuorokautta, ei ainakaan kahta?

Nyt taas kaappeja penkomaan.

Nämä on ainakin pakko pakata mukaan. Kyseessä ei ole alkoholimainontaa, vaan pelkästään "kuvakaappausta" meidän lähtevistä tavaroista- tiedoksi P.Räsänen..






 

torstai 25. joulukuuta 2014

Jouluinen tervehdys

Tiptap, tiptap..

Kun maailmalle lähtee, ei sen oman ydinperheen lisäksi välttämättä ole jouluna muita läheisiä lähellä. Kun asteet on selkeästi plussan puolella ja aurinko paistaa, en perinteiseen joulun tunnelmaan itse ainakaan samalla tavalla ole muualla päässyt. Niinpä on tullut vietettyä mitä ihmeellimpiä jouluja mitä non-jouluisimmissa paikoissa.

Muistan viimeisen joulun USA:ssa kaksi vuotta sitten. Olimme muuttamassa tapaninpäivänä takaisin Suomeen. Joulun laittaminen jäi siten aika vähäiseksi. Kysyin mitä lapset haluaisivat jouluna tehdä- muutakin, kuin saada lahjoja. Tytöt halusivat manikyyriin. Siellä oli superedullista käydä hoidattamassa itseään. Niinpä istuin 5- ja 8- vuotiaan tyttöjen kanssa jouluaattona aasialaisten naisten hoidettavina kauneushoitolassa kynsiä laitattamassa. Sen jälkeen mentiin koko perheellä syömään ravintolaan ja jokainen söi mikä parhaimmalta maistui. Ensinnäkin jenkit viettävät meille vääränä päivänä joulua eli pukki tuo lahjat savupiipun kautta joulupäivän aamuksi. Jouluaatto on siis tavallinen päivä heille. Sen verran sukujuuret on vahvat, että me vietettiin 24. päivä jouluamme, mutta paikalliseen tyyliin jenkkipukki kylläkin tiputti katon kautta lahjat.

Jokaisella on omat jouluperinteet. Meidän perinteeksi alkaa muodostua, ettei ole enää jouluperinteitä. En silti väitä, etteikö joulu olisi minulle tärkein juhla vuodessa. Suomessa perinteet on meidänkin perheellä jo lapsuudesta johtavat. Vietimme tänään ihanan jouluaaton. Saimme melkein kaikki lähimmäisistämme meille kotiin viettämään joulua. Paljon perinteistä ruokaa, kynttilöitä, lasten iloa ja jännitystä, jonka kruunasi punanuttuisen valkoparran vierailu. Iltakävely tähtitaivaan alla mummulaan koko perheen voimin. Lopuksi täällä kun ollaan, kävin perinteisesti vielä viemässä haudalle kynttilät läheisten muistoille. Tänä vuonna minun kirkkain kynttilä syttyy enolleni. Tästä kaikesta syntyi minulle sydämeen joulun tunnelma ja sen taika..



Joulun jälkeen sitten välipäivänä (huonolla omallatunnolla) jumpassa hampaat irvessä pusertamassa hikeä- kinkkua sulattamassa ja niitä monia suklaita.

Tunnelmallista joulua kaikille teille!
-M-

lauantai 20. joulukuuta 2014

Vanhat ja uudet ovet

Hurraa. Tänään alkaa lapsilla kauan odotettu joululoma. Jännittyneinä valmistautuivat aamulla kouluun todistuksia hakemaan.

Tähän päivään liittyy myös paljon haikeutta. Tänään lapset joutuvat jättämään taas monta asiaa taakseen. He joutuvat osittain sulkemaan oven, jonka taakse jää niin tuttua, tärkeää kuin rakastakin. Ystävät, luokkakaverit, opettajat, tuttu koulu ja koulutie. Samalla kun he aukaisevat pian taas uuden tuntemattoman oven elämässään kohti erilaista maailmaa.

Jokaisella lapsista kuuluu elämään ystäviä, jotka olivat siinä ennen ensimmäistä muuttoa ulkomaille. Ystävät, joiden kanssa jo tarhassa tutustuttiin, kesät Suomessa leikittiin ja pelattiin. He samat ihanat luotettavat ystävät seisovat edelleen heidän vierellään. Jokaisella on myös uusia tärkeitä ystäviä. Sydäntä särkee, kun lapset kyyneleet silmissä kirjoittelevat kortteja ystävilleen -BFF ja ikävä tulee. Toisaalta lapset ovat jollakin tavalla valmistautuneet lähtöön koko ajan palattuamme Suomeen ja myös puhuneet siitä mahdollisuudesta.

Näihin muutamaan vuoteen Suomessa on mahtunut paljon hyviä hetkiä myös kouluissa. Isommat lapset menivät Suomessa ikäluokkaansa vuotta ylemmälle luokalle. He aloittivat koulun USA:n koulusysteemin mukaan vuotta aikaisemmin Suomen ikätovereihinsa nähden. Tätä suosittelen Suomeen palaaville perheille, varsinkin jos ajatuksissa on joskus palata maailmalle takaisin. Muuten lapset joutuisivat hyppäämään nyt taas vuotta ylemmäs Vietnamissa. Mitä enemmän ikää tulee ja vaikeammaksi asiat koulussa menee, sitä vaikeampaa on jättää yksi luokka-aste välistä.

Aluksi vanhin lapsista aloitti suomenkielen kirjoittamisen ulkomailla asutuiden vuosien jälkeen koulussa tähän tyyliin: "mule jarjestetiin laxiaiset ja taicuri kavi". Naurattihan se aluksi, mutta pikkuhiljaa ovat oppineet kirjoittamaan ihan ymmärrettävästi myös äidinkielensä. Puhuttu kieli oli säilynytkin koko ajan ihan tutulla pohojoisen murteella.

Keskimmäisen lapsen luokka myi sukkia ja keksejä, joita kaupattiin puoliväkisin työkavereille ja sukulaisille. Lopuksi he tekivät ikimuistoisen leirikoulun pohjoiseen tänä syksynä ja ovat monta kokemusta rikkaampia. Tällä viikolla hän tuli eräänä päivänä koulusta kiljuen, "oli niin paras päivä ikinä koulussa!". Opettajan johdolla ystävät olivat pitäneet yllätysläksiäiset. Olivat tehneet kortteja koskettavilla teksteillä, oli ilmapalloja ja serpentiiniä, unohtamatta lasten suosikkeja- karkkeja ja muita herkkuja.





Perheen pienimmäinen aloitti pitkän koulutiensä tänä syksynä. Nyt puolen vuoden jälkeen hän aloittaa tammikuussa koulun ihan erilaisessa ympäristössä ja erilaisessa kulttuurissa, vieraalla kielellä. Juuri kun hän on oppinut kirjoittamaan äidinkielellänsä, täytyykin oppia kirjoittamaan ja lukemaan uudella kielellä.  Lähtökohta on kuitenkin helpompi kun sisaruksilla aikoinaan, jotka eivät edes puhuneet sanaakaan mennessään englanninkieliseen kouluun. Tämä pippurinen pieni tyttö on puhua pälpättänyt englantia jo vuosia ja kaikki mitä hän ei osaa englanniksi, pystyy sujuvasti jatkamaan suomenkielellä esimerkiksi näin: Can I have a Phomppuphallo tai I will be mhe'ri_rosvho.

Lapset haikeudestaan huolimatta ymmärtävät tilanteen, miksi lähdemme. Tällaisiin tilaisuuksiin täytyy vain tarttua, Carpe diem!. Toinen kerta jättää kotimaa on huomattavasti helpompaa kuin aikoinaan, kun hyppäsi ihan tuntemattomaan. Lapsetkin tykkäävät matkustaa ja odottavat innolla näkevänsä jo uuden asuinpaikan. Kaikki on niin jännittävää. Uuteen kouluun meneminen. Uusiin kavereihin tutustuminen. Uudet opettajat. Erilainen koulu. Koulukuljetus. Täysin uusi kulttuuri. Ja ne tutut rakkaat ystävät ovat taas skypen videopuhelun päässä, onneksi tämä planeettamme on aika pieni.

-M-

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulustressiäkö


Voihan stressi.

Minkä takia osa meistä stressaa toisia enemmän? Mistä se kaikki syyllisyydentuska kumpuaa tekemättömistä asioista, miksei sitä vaan voi olla ja nauttia pikkuhiljaa saapuvasta joulun tunnelmasta?

Joulustressi. Päätän varmasti joka vuosi etten stressaa joulun kanssa, koska menihän se edellisvuosikin ihan hyvin, vaikken kerinnytkään tekemään kaikkea mitä suunnittelin. Hyvin suunniteltuhan olisi tunnetusti puoliksi tehty. Joka vuosi kuitenkin ehdin vähemmän ja vähemmän enää edes suunnittelemaan joulua. Miten se on mahdollista, että minulla menee joka vuosi vain lähemmäksi joulua, sen kaiken laittaminen. Kun lasken tässä päiviä jouluun, niin ei ole montaa vuotta, kun alan aattona ihmettelemään, että mitenhän minä kerkiän kaiken vielä tehdä.

Lahjat osittain vielä hankkimatta. Lapsilla ei ollut juuri toiveita, pienintä lukuun ottamatta. Hänellä niitä toiveita riitti enemmän kuin lelukuvastoissa oli sivuja. Kaikki toiveet kirjoitettuna yhteen putkeen ilman välejä, hellyyttävästi eri kokoisilla haparoivilla harakanvarpailla. Kirjeitä rakkaalle joulupukille on löytynyt sieltä ja täältä, tietenkin myös mummuloita myöten.  No saattaa uhata pieni pettymys jouluaattona, kun asioista suurin osa jää luonnollisesti saamatta. Tosin epäilen ettei hän itsekään enää muista, mitä on edes toivonut.

Päätin ratkaista joulustressi-ongelman niin, että menen hyvän ystäväni kanssa syömään tänään, suunnitellaan ostokset viinilasin äärellä ja kerralla rivakasti rysäytämme hankkia kaiken ruoan jälkeen. Käytiin syömässä.

 

Kamala ähky, talvitakit päällä, viime hetken ihmistungos ja lämmittävien loistelamppujen- jälkeen, olen takaisin ja edelleenkin ne lahjat on hankkimatta. Kirjoitin listan tarvittavista asioista ja käyn huomenna näppärästi näpsäyttämässä ostoskeskuksesta kaikki kerralla. (On onneksi vielä sunnuntai, maanantai, tiistai ja muutama tunti keskiviikkonakin..) 

Nopea viikkosiivous viikonloppuna ilman järjetöntä puunausta. Tuttuja läheisiä ihmisiä tulee joulua viettämään, ei heitä kiinnosta miltä minun vaatehuone näyttää tai keittiönkaapit. Riittää että on iloa, lasten riemua, joulun rauhallista ja kiireetöntä tunnelmaa ja hyvää ruokaa- paljon. Helppoa. Nyt kynttilät palamaan ja sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa.

Joulustressi check.

-M-


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pitkä matka kotiin


Moi, 

Jos menomatka oli huono vieruskaverin vuoksi, niin tulomatka oli katastrofi nimeltä mainitsemattomien lentoyhtiöiden Finnairin ja Cathay Pacificin tytäryhtiön Dragonairin takia. Tarina on liian pitkä kirjoitettavaksi tänne ja loputon luettavaksi. Joka tapauksessa kolme sivua tekstiä lähti Finnairin CEO:lle Vauramolle.

Tällä hetkellä kirjoittaessani istun Bangkokin koneessa kohti Helsinkiä ja sieltä jatkolento kotiin vielä. Kyllä, minunhan piti olla jo aamulla kotona. Mutta kun asioita ei osata virkailijoiden puolesta hoitaa, niin lopputuloksena on yksi ylimääräinen kansainvälinen lento, paljon suunniteltua myöhemmin kotona ja neljä erittäin tympääntynyttä Finnair plus priority-matkustajaa. Koneemme oli myöhässä Hanoista Hong Kongiin, joka tarkoitti tiukkaa vaihtoa siellä. Meillä oli liput ja Finnairin portilla meille kerrottiin viimeisten matkustajien mennessä koneeseen, että meidän lippumme on myyty eteenpäin ja meille ei olekaan enää paikkoja.

Ei ollut enää lapsille eikä heikkohermoisille tarkoitettua tekstiä mitä suusta suolsimme ulos virkailijoille ja muilla asiakkailla varmaan kuulosuojaimet olisi ollut tarpeen, ainakin kaikki jotka olivat alle 50 metrin säteellä. Lopulta vapautimme nämä virkailijat kotiin puoli neljältä yöllä, ainoastaan koska lupasivat seuraavien työntekijöiden tulla hoitamaan jatkolentoja aamukuudeksi.

Olimme matkassa kahdestaan, mutta sattuneesta syystä meitä olikin pian neljä, mieheni kollega ja meille entuudestaan tuntematon naishenkilö. Mutta olipa vain mukavaa, kun neljä suomalaista lyötiin hynttyyt yhteen. Päästeltiin suustamme kaikki ilkeimmät sanavarastomme mitä osaamme, niinpä nämä kiinalaiset saivat kyllä tietää mitä tarkoittaa hyvin suututettu suomalainen asiakas. 

No kaikkien erinäisten epäuskottavien ja epätodellisten vaiheiden (joita oli paljon) jälkeen, lensimme business classissa Thai airwaysilla Thaimaaseen. Siellä oli ihmiset nimikylttien kanssa vastassa, meille oli golfauto odottamassa, jolla thaityttö kuljetti toiselle puolelle kenttää ja lentoliput odottamassa meitä valmiina tämän kyseisen erinomaisen lentoyhtiön ansiosta.

 




Jatkoimme matkaa Finnairilla edelleenkin koneen keulassa Helsinkiin ja täältä sitten joskus vielä kotiin.

Lentoemäntä tuli pyytämään, että kun shampanja menisi muuten hukkaan ja valuisi lavuaarista alas (alkumatkan perusteella ilmeisesti tiesi, kenelle sitä kannattaa tarjota…), että jos voisimme vielä nauttia lasilliset.. niin eiköhän me päätetä matka näihin kuviin, näihin tunnelmiin!  Kiitos. 





M

Ps. Viesti lähtee blogiin, kunhan pääsen kotiin täältä..

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Hotellista

Moi, 

Hanoissa on valinnanvaraa hotelleissa paljon. Suomalaiseen hintatasoon nähden paremmatkin hotellit ovat edullisia. Majoitumme tällä reissulla ns. vanhan kaupungin keskustassa, viiden tähden Hilton Hanoi Opera- hotellissa. Jos otan sattumanvaraisesti päivät satunnaiselta sivulta, hintaa tulee yölle n. 65€, ei siis kovin kallis 5 tähden hotelliksi. Verrattuna Suomeen, sillä tuskin saa keskiverto- hotellista yötä. Jos viitsii vielä vertailla eri sivustoja, löytää tähänkin hotelliin varmasti vielä edullisemmankin hinnan ja varsinkin jos on pelivaraa päivien kanssa.





Hotellihuone on siisti ja hotelliaulat sekä muut tilat viihtyisät. Henkilökunta on ystävällistä. Hotellissa on todella monipuolinen aamupala, jolla jaksaa pitkälle päivään. Omeletteja, kevätkääryleitä, nuudeleita lihalla tai kanalla, suolaisia ja makeita croisantteja, leivoksia, tuoreita hedelmiä ja lukemattomia muita vaihtoehtoja. Unohtamatta tietenkään myös pekonia, leipää ja leikkeleitä- ihan varmasti siis jokaisen makuun löytyy jotakin! Siivoja käy kaksi kertaa päivässä. Tietenkin normi kuntosali, ulkoallas ja poreallas sisällä löytyvät.



Hotellin sijainti on hyvä, hotelli sijaitsee Old quarter- alueella Opera- talon vieressä. Kävelymatkan päässä on paljon nähtävää. On shoppailumahdollisuuksia markkinakojuista ihan todella kalliisiin  luxus- merkkeihin. On jos jonkinmoista rakennusta, niin slummityyppisestä nykyaikaiseen ja jopa suomalaisen mittapuullakin hienoihin taloon. On ruokapaikkoja, pieniltä lautasilta hedelmiä myyviin mummoihin ja isoihin kunnon pihvipaikkoihin. Kuravettä myyvistä katukauppiaista siisteihin sisäkahviloihin. 

Kun mies joutuu työn puolesta matkustamaan aika paljon ja on onnistunut keskittämään hotelliöitä Hiltoneihin. Hotelliöistä kertyy hotellipisteitä samalla tavalla kuin S-etukortilla bonusrahaa. Kun on ollut tarpeeksi monta yötä saman ketjun hotellissa, kortti antaa pääsyn yläkerran lounge-tiloihin. Loungesta saa myös aamupalan. Päivän mittaan kahvia jne. Illalla on Happy hour, jolloin loungesta saa ilmaiseksi sitten myös iltapala. Iltapalalta löytyy siis juustot, pieniä täytettyjä leipiä, dipattavia vihanneksia, leivoksia jne. ja tietty viinit sekä muut alkoholijuomat.

Ps. Jonkun muunkin mielestä meidän perheen isi on ollut poissa meidän luota kotoa töiden vuoksi, kun hotellihuoneessa oli tervehdyksenä tällainen kortti general managerilta...Hilton- home? Hotelli= Koti?? ;)  Eli täytyy muistaa, että puolensa ja hintansa on tällakin lounge- pääsyllä.
 

-M-

tiistai 9. joulukuuta 2014

Sillisalaattia

Hei,

Paljon olisi jo kerrottavaa eli teen tällaisen nopean yleiskatsauksen- sillisalaatin ja tarkemmin sitten yksittäin kaikesta. Kaupunki on todella mielenkiintoinen.  Sekoitus todella luksusta




sitten toista ääripäätä, todella kurjaa ihan vierekkäin ja vuorotellen. Kun tulin lentokentältä hotellille taksilla pimeässä, ajattelin että ympäristö näyttää siltä, kuin olisi hypännyt kauas menneisyyteen. Mieleen hiipi kyllä ajatus, että mihin sitä on taas päänsä työntänyt kun tänne on lupautunut asumaan.

Maanantaiaamuna lähdin kiertelemään kaupunkia yksin miehen mennessä töihin. Minulle tuli ensimmäisenä mieleen Thaimaa. Vähemmän kuitenkin meitä länkkäreitä. Vähemmän turisteja, paljon vähemmän, mikä minua miellytti heti.

Tähän väliin pakko kertoa. Kun siitä pitkän lennon vieruskaverin kömpelyydestä puhuin, niin omaan nilkkaanhan se sitten tietenkin kolahti. Löysin Starbucksin ja kahvia odotellessa päätin käydä vessassa. No vessasta lähtiessä oli typerä noin kymmenen sentin kynnys alaspäin, noin metri ennen seuraavaa ovea siis vessan ulko-ovea. Mitenpä minä sen olisin huomannut ja juuri niin kuin arvaatte, olisi ollut ehdottomasti ”hauskat kotivideot” tai ”Bridget Jones”- ainesta. Astuin siitä kynnyksestä niin, että nilkka taittui sisäänpäin ja minä lensin päistikkään kauhealla ryminällä, sadatellen isoon ääneen suomalaisia oppimiani kirosanoja ja osuin siihen oveen. Tunsin heti, että nilkkaan sattui. Ja kyllä, siinähän oli pienen pieni varoitusteksti portaasta maassa, jonka huomasin kun makasin siinä lattialla. No peilin eteen ja vähän tukkaa pörröttäen astuin ulos vessasta ja menin noutamaan kahvia. Myyjä kysyi, are you ok? Yes, Yes! Ja tekohymyillen kahvi kouraan ja kahvilasta ulos. Pihalla huulta purren ettei ala itkemään keskellä kaupunkia ja sitten hotellilta jääpussia nilkkaan. Vaikka sanotaan ettei suutarin lapsilla tai itse suutarillakaan ole kenkiä, oli onneksi jäänyt idealside laukkuun ja otin kolme k:ta käyttöön loppu aamupäiväksi. Nilkka oli turvonnut molemmin puolin ja tummakin oli, eikä edes taittunut kunnolla mihinkään suuntaan.

Tapasimme iltapäivällä miehen kanssa destination managerin ja sovimme torstaiksi koko päivän hänen kanssaan. Silloin pääsemme näkemään sitten kaikki käytännön paikat ja asiat. Koulut, sairaalat, hammaslääkärin, kuntosaleja, ruokakauppoja, kauppakeskuksia jne.

Sanonta suutarista piti sitten paikkansa, että lääkäriä en lähtenyt etsimään. Nyt jalka on jo parempana. Tosin kipeä, mustelmilla ja eikä sitä juuri pysty taittamaan, mutta selvisin siis säikähdyksellä. Maanantai-illalla lähdimme sitten tutustumaan taas vähän eri suunnalle, särkylääkkeen voimin ja nilkuttaen.
 
Täällä on valtavasti ihmisiä n. 6.5 miljoonaa. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja avuliaita. Tosiaan turistit eivät ole vielä samalla tavalla vallanneet Hanoita, kuin esim. Phuketissa tai muissa suosituissa kohteissa.

Hintataso vaihtelee. Ruoka on edullista n. 2€ -à mihin haluat. Mutta 5€-10€ syöt siistissä paikassa hyvin. Länsimaalaiset merkit ovat kalliita, edullisempia kuin kuitenkin Suomessa, ainakin suurin osa. Vietnamilaiset  käsityötuotteet ovat edullisia.
On siinä korteissa ollut näpertämistä..

Esimerkiksi taas kahvilat ovat edullisempia huomattavasti kuin Suomessa. Mitä enemmän laitamille menet, luonnollisesti sen edullisempaa. Ne taksitkin ovat halvempia. Hotellit edullisia, saat hyvältä paikalta 4* tai 5* hotellin jopa 50€/ yö, ja jos reppureissumeiningistä tykkää, niin varmaan ihan muutamilla euroilla löytyy majapaikkoja.

Liikenne on kaaottista. Kuulin sen kyllä jo etukäteen, mutta ymmärsin vasta kun näin sen. Ehkä parhaiten sitä liikennettä kuvaa sana- no rules! Jos palaa punaiset autoilijoille, se ei tarkoita mitään ja myöskään vihreä kävelijän valo, ei tarkoita sen enempää mitään. Joka kerta kun ylität minkä tahansa tien, se on haastavaa ja sinun täytyy olla tarkkana. Ensimmäisellä kerralla menin jo muutaman kerran tielle ja hyppäsin takaisin reunaan. Ajattelin, etten taida yli päästä. Vanhempi venäläinen herrasmies sitten käsikynkässä talutti minut tien yli väistellen autoja ja scoottereita. Scoottereita on käsittämättömän paljon. Nyt tuohon tien ylitykseen jo hieman alkaa tottumaan ja ei kai tässä oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tottua. Puolisoni oli ollut jo lähellä jäädä auton alle ja hänen työkaverinsa oli jäänytkin scootterin alle.




 

Myöhemmin sitten lisää. Niin ja maanantaina kävellessäni kaupungilla tiesin jo, että vastaan Hanoille - tahdon. Me kyllä viihdytään täällä vuosi. Ehdottomasti. Tämä paikka möi itsensä heti kaikella rentoudellaan. Täällä on vuodeksi nähtävää ja jos ei kaupungissa, niin ainakin tässä maassa.  

-M-

Näitä hääpareja on jokaisen luksusliikkeen (Vuittonin, Hermeksen, Cartierin jne.) kulmilla ottamassa hääkuvia. Niin aamulla kuin illalla. Jotenkin huvittavaa nähdä joka välissä morsiamia pitkin kaupunkia. Kai tässä joku juju on, ei ole avautunut vielä.


 

 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Matkustajatoverit

Heipparallaa ja terkut Vietnamista!

Matkustaminen voi pahimmillaan olla todella ikävää, parhaimmillaan taas ihan luksusta- siitä sitten toisella kertaa.

Matkustamiseen kuuluu isona osana toiset matkustajat. Varsinkin jos matkustat yksin ja ellei sinulla satu olemaan yhden hengen paikkaa bisneksestä.

Eilen ensimmäisellä lennolla istuin siistin ja miellyttävän keski-ikäisen businessmiehen kanssa.  Kohtelias ja hyväkäytöksinen. Siististi pukeutunut ja huoliteltu ulkonäkö. Yhteisiä silmäyksiä ja hymynkareita, kun vieressä olevasta retostelevasta " maailmanmatkaaja" poikaporukasta yksi meni vessaan, matkalla luuli kuitenkin siivouskaappia vessaksi. Herrasmiehenä antoi minulle tilan tulla ikkunapaikalta hänen eteensä koneesta lähtiessä. Kysyi mikä laukkuni on ja nosti laukkuni pois hyllyltä.  

Sitten painajainen alkoi, Yhtään liiottelematta matka meni näin. Istuin kahden hengen ikkunapaikalle economy-luokassa. Vieruskaverikseni sattui 10h lennolle suomalainen, arviolta samanikäinen, kuin edellisellä lennolla ollut mies. Muuta yhteistä heillä ei sitten ollutkaan. Tämä kun oli, kaikkea muuta kuin miellyttävä vieruskaveri. Sisällä tupakoiva- ainakin hajusta päätellen. Siis sellainen, joka ei vaihda viikkoon vaatteita tai käy pesulla ja haju on pinttynyt vaatteisiin. Kaljoitellut ja sellainen limainen äijä, jolla vaahto valuu ja sylki lentää päälle puhuessaan. Ylipainoa kertynyt reilusti, mutta vaatteet ilmeisesti ostettu ennen sitä, koska takapuolesta näkyi kiitettävästi "rantua" ja iso maha napoineen ylösnoustessaan, ennen kuin sai kirjaimellisesti kiskottua paidan alas sekä housut ylös. Vailla minkäänlaisia käytöstapoja. Vaikka ei paljoa matkusta, niin kai jokaisella jonkinlaiset normaalit käytöstavat pitäisi omaksua tuohon ikään mennessä?

Ensiksi hän valloitti heti meidän yhtenäisen käsinojan ja reilusti minun puolelle. Kun väistin, koska en halunnut olla iho ihoa vasten, tämä mies tunkeutui vain lisää minun puolelle.

Päästi ääneen pieruja, tosin vahingossa, koska veteli hädissään peittoa tiukasti itsensä ympärille ja levottomana liikehti. Haju tuli nopeasti ja myöskään kenelläkään muullekkaan ei jäänyt epäselväksi, kuka se sitten oli. Vessaan ei toki mennyt kuin vasta 5h jälkeen.

Huokaili raskaasti, kun itse pyysin päästä vessaan. Hänen edessään olevalla oli penkki kallellaan, koska nukkui- aika luonnollista yölennolla! Mies yritti päästä ylös, mutta oman kömpelyytensä vuoksi ei päässytkään ja heittäytyi takaisin penkkiin. Käsimerkeillään näytti, että kun edessä oleva on noin kallellaan. Sitten katsoi minua, että tarviiko sinun varmasti päästä, minä nyökyttelin, että nyt ylös!!  Edessä nukkuvan penkkiä repien sai sitten itsensä kammettua ylös.

Laitoin vessaan mennessä ylähyllyllä olevaan lentolaukkuun takaisin tavaroitani. Mies seisoi mun laukun edessä käytävällä, muttei elettäkään että olisi nostanut sen alas eikä takaisinkaan. Minä sitten sivusta sitä yritin kurottaa alas ja takaisin vielä painavampana. Takana olevat miehet pyörittelivät silmiään myös tämän miehen käytöksestä.

Selitti ummet ja lammet, minne on matkalla- tapaamansa naisen luo erääseen Aasian maahan. Nainen oli kylläkin kertonut ettei hänen takiaan kannata tulla- olisikohan kyse vain siitä, ettei tämä nainenkaan halunnut nähdä tätä miestä. Yritin laittaa kuulokkeita korviin, mutta tämä ei ymmärtänyt lopettaa ,vaan selitys sen kuin jatkui. Selitti jokaisen tuktukin, taksin ja metron hinnan. Tämän naisen kotimaan tulivuoret, maan pinta-alan, väkiluvun, myrskyt ja uskonnot. Oman työnsä ja serkun häät aasialaisen naisen kanssa. Kaikki tarvittavat luvat, jos haluaa muuttaa kyseiseen Aasian maahan tai vastaavasti nainen Suomeen. Kertoi ensin yhteisellä kielellämme ja sitten tällä naisen kielellä kaikki 30 oppimaansa tervehdystä, fraasia tai muuta tarvittavaa kysymyslausetta. Laittelin kuulokkeita korviin ja selityksestä ei näkynyt loppua. Kunnes tunnin jälkeen laitoin viidennen kerran kuulokkeet korviin ja lopetin vastaamisen.

Koneesta sammutettiin valot, koska oli yölento. Laitoin oman valoni päälle, koska halusin lukea. Vieruskaverini katsoi leffaa ja sytytettyäni valon alkoi katsomaan minua sekä valoa vuorotellen. Kysyin onko ihan ok, että sytytän valon? Tämä pikku *-* vastasi, että tarviiko sun lukea? Siinä vaiheessa, minun kierrosluvut olivat jo aika punaisena.. aukaisin kirjan ja päätin, että on kaikkien kannalta parempi, että pidän suuni kiinni.

Ärsytykseni kasvoi,  kun tämä äijä nakkasi peittonsa käsinojalle ja osittain minun syliin, vihjaillen siirsin sitä pois takaisin hänen puolelleen. Hän ei tietenkään tehnyt elettäkään että olisi ottanut sen pois. Kävin vessassa pari tuntia ennen laskeutumista ja kun tulin takaisin, minun peitto ja hänen samanlainen lentokoneen peitto olivat päällekkäin minun penkillä. Kumpikohan on minun? Sillä hetkellä alkoi ärsyttää oikeasti aika *kirosana* ja toinenkin *kirosana*  paljon! Mikä ihme ihmisiä vaivaa?! Minä en todellakaan halua nukkua viltillä, jota se ällöttävä haisunäätä on pitänyt!

Kun alettiin laskeutumaan, nojasi reilusti minun puolelle, että näkisi ikkunasta ulos. Olen matkustanut jonkin verran, mutta tämä tyyppi oli käsittämättömin, ällöttävin, huonokäytöksisin ja typerin tyyppi ikinä, kenen vieressä olen istunut!

Hymy nousi jo kuitenkin kasvoille, kun pääsin koneesta Hongkongissa ulos.

Viimeinen toveri viimeisellä lyhyellä lennolla. Aasialainen n. 15- vuotias teinipoika. Ei puhunut sanaakaan englantia. Tulin koneeseen ja hän istui keskipaikalla. Näytin, että ikkunapaikka on minun. Nousi, nosti laukkuni ylähyllylle ennen kuin itse ehdin ja nosti käsinojat penkkien välistä ylös, että minulla olisi helpompi mennä omalle paikalle. Kun syötiin ja aloin antamaan lentoemännälle tarjotinta, hän otti likaisen tarjottimeni ja odotti, että lentoemäntä ehtii ottaa sen. Tätä rataa jatkui koko loppumatkan :)

Muistattehan käyttäytyä paremmin?

-M-

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hà Nội- Hanoi

Moikka!

Suomi juhlii tänään 97-vuotis itsenäisyyspäiväänsä. Sinivalkoiset kynttilät lepattavat useimmissa kodeissa. Juhlaruokaa. Osa maamme kermasta juhlimassa presidentin linnassa toinen toistaan upeimmissa puvuissa ja taas loput kansalaisista seuraamassa juhlia tv:n välityksellä sekä arvostelemassa kuka onkaan tänä vuonna illan kaunein. Iltapäivälehdet seuraavat ja päivittävät kuvia kilpaa nettiin jatkuvalla syötöllä. Tänään voimme olla kiitollisia sotiemme veteraaneille, jotka puolustivat oman hengen uhalla meille itsenäisen maan. Heidän ansiostaan voimme nöyränä katsoa omaa lippuamme, olemme vapaita ja puhumme omaa kieltä! Kiitos.

Miten minä vietän itsenäisyyspäivää. Kävin päivällä lasten kanssa syömässä sukulaisen luona perinteisen itsenäisyyspäivä-lounaan, joka oli jälleen kerran sanomattoman hyvää. Tällä hetkellä istun lentokentällä odottaen lentoa Helsinkiin. Tarkoitus olisi tälle illalle vielä ehtiä sinivalkoisin siivin kohti Hong Kongia ja sieltä sitten vielä muutaman tunnin lento Hanoihin, Vietnamiin.



Jännittävää nähdä, mihin sitä on muuttamassa, tämä on siis ensimmäinen kerta minulle Vietnamissa! Olen kuullut, että se on sekoitus useampaa Aasian maata. Lämmintä siellä ainakin on. Kurjaa ja luxusta. Jonkinmoinen kulttuurishokki on siis odotettavissa.

Mieheni on siellä nyt kolmatta kertaa työreissulla ja tällä reissulla ollut jo viikon siellä. Eli matkustan yksin. Palataan kuitenkin yhtä matkaa miehen kanssa sitten kotiin viikon päästä. Päätettiin jättää lapset mummulaan, jotta he saavat olla nämä viimeiset viikot nauttimassa vielä Suomesta ja kavereista. Toisaalta saadaan sitten aikuisten kesken nopeammalla aikataululla tutustua vähän ennakkoon jo tarvittaviin paikkoihin.

Previsiitin tarkoituksena olisi käydä valitsemassa koulu ja mahdollisesti asunto sekä tutustua vähän firman puolesta järjestetyn "tukihenkilön" kanssa Hanoihin ja sen alueisiin. Noin neljän viikon kuluttua olisi sitten tarkoitus lähteä rimpsujen ja rämpsyjen kanssa koko perheellä asumaan sinne.

Löysin tällaisen videon YouTubesta ja jotenkin tuli kiva olo katsoessani tätä.
https://www.youtube.com/watch?v=uQaWzXnNAZ0
Muutenkin täällä lentokentällä on tunnelmaa, joka tarraa ainakin minut mukaan ja tulee ns. hyvä fiilis! Lähdöntunnelma? Aika monesti ihmiset ovat lähdössä lomalle ja ovat jo kivassa lomatunnelmassa, toki kenttään liittyy myös haikeita jäähyväisiä ja tavallisia bisnesmatkoja. Mutta kaikesta huolimatta, ihmiset ovat kuitenkin enemmän iloisia kuin harmaassa sateessa bussipysäkillä. Tiedättekö mistä puhun?

M




 


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tervehdys

Heippa!

Paljon hyviä ideoita päässä, miten aloittaa blogin pitäminen. Kun saa tämän sitten eteen, kaikki onkin jo kadonnut mielestä. Haluaisin kuitenkin ensimmäisellä tekstillä tervehtiä ja kertoa hieman taustaa tämän julkisen päiväkirjan aloittamiselle.

Blogin aloittaminen oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Ainakin siitä asti kun tiedettiin, että lähdemme perheen kanssa Vietnamiin vuodeksi, miehen työn perässä siis. Lähinnä itselle matkapäiväkirjaksi ja muistoksi, kuulumisien jakamiseksi Suomen päähän sekä tuntemattomille, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Lopullisen niitin blogin aloittaminen sai, kun työkaverini ehdotti sitä ja siitä rohkaistuneena pari viikkoa miettineenä olen tässä.

Pahoittelen blogin ulkoasua, yritin sitä aloittaa jo muokkaamaan, mutta työkaluvalikon avautuessa ymmärsin, että siihen tarvitsee sitten jo aikaakin. Mutta lupaan siihen jossain vaiheessa tutustua.

Blogi tulee käsittelemään omia mielenkiinnon kohteita, mitä tuossa jo olen luetellutkin. Matkustamista ja erityisesti lasten kanssa, asumista ulkomailla, perhe-elämää, ihmissuhteita, muotia, kauneutta, ruokaohjeita, liikuntaa ja sitä mistä meidän elämä ylipäätänsä koostuu.

Pysykääpä siis kuulolla. Erityisesti arvostan sitä, jos jättäisit jotain kommenttia ja vaikka aiheita, mistä haluaisit lukea!

-M-