torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Vuosi 2015 alkaa olla loppusuoralla. Miten se taas meni näin nopeasti yksi vuosi? Vuonna 2015 tuli perheellemme paljon muutoksia. Isoimpana asiana oli tammikuun ensimmäisinä päivinä Vietnamiin muutto. Uusi koulu lapsilla. Uudet luokkakaverit. Uusia ihania ihmisiä. Matkustelua. Hanoin lisäksi käytiin Kuala Lumpurissa Malesiassa, Miamissa USAssa, San Josessa Costa Ricassa ja Nha Trangissa, Vietnamissa. Yhden yön olin lasten kanssa matkalla myös Bangkokissa, Thaimaassa. Muiden maiden maankamaralle lentokentän verran vierailtiin myös pariin otteeseen Hong Kongissa ja niin ikään myös pariin kertaan Lontoossa. Rahallisesti meistä tuli miljardöörejä ;) Valitettavasti kuitenkin vain Vietnamin Dongeissa.
 
Uuden vuoden lupauksia en sen kummemmin tee. Äänettömiin lupauksiin kuuluu itselleni mielessäni perinteisesti, että aion hikoilla urheilun merkeissä enemmän. Vuodelle 2016 esittäisin yhden toiveen - pyytäisin terveyttä.  Tiedämme jo nyt, että joka tapauksessa meille tulee muutoksia asuinpaikan suhteen. Se mikä maa se tulee olemaan, tiedämme varmuudella kevään aikana..Mitä pikemmin tiedämme sen parempi, jotta voimme alkaa valmistautumaan ja asennoitumaan siihen. Kääntämään taas uuden sivun.  
 
Kiitos teille vuodesta ja toivottavasti näemme täällä taas ensi vuonnakin! Toivon teille kaikille ihanaa, ikimuistoista, rakkauden ja terveyden täyttämää sekä menestyksekästä uutta vuotta!  
Oulunsalossa Vietnamiin lähdössä kohti uutta seikkailua 6.1.2015.

Ensimmäisiä päiviä

Olivia sairaalassa.

Twin towers Kuala Lumpur

Halong Bay, Vietnam

Lentokoneessa tuli vietettyä joitakin tunteja..

Juhannusaattona omassa rannassa

Rantasaunan lämmössä

ja taas lääkärissä

Lätynpaistossa Kalajoella mökillä kummitytön kanssa

Kalajoella seikkailupuisto Pakassa

Koitelissa koskien äärellä, kuvassa myös veljeni tyttö toinen oikealta

Miamissa

Costa Rica
Qstock Oulussa

Pyöräilyä

Kesäloman jälkeen Vietnamissa

Lapset lähdössä leirikouluihinsa
Moon Festival
Halloween

Nha Trang, Vietnam
International Day


Tähän vuosi päättyy.. Pari pakettia sädetikkuja meni, mutta aika hyvä lopputulos! 



















Joulu laatikossa ja muistoissa

Joulu on alkaa olla taas laatikoissa varastossa. Suklaan sallittu ylensyöminen alkaa olla ohi. Oli ihana joulu. Elämää oli kodissamme, kun meille saapui mun ja M vanhemmat sekä veljieni perheet. Melkein parikymmentä ihmistä ja yksi villakoira. Joulun tunnelmaan virittäytyminen aloitettiin silloin ensimmäisenä yönä lasten kanssa koristemalla talo.

Meille on tullut perinteeksi täällä ollessa, että kinkku palvataan naapurin savusaunassa paria päivää ennen joulua, vuorokauden ajan. Tulos on ollut onnistunut joka kerta ja perinne jatkuu seuraavinakin vuosina ollessamme täällä. Siellä on kylvyssä samaan aikaan monen muunkin tutun kinkut. Tässä muutamia kuvia joulusta.
 


 











Katsokaa tätä kummityttömme riemua. Ilo välittyy varmasti teille asti, kun paketissa luki hänen nimensä!





Veljeni tytön tekemiä erilaisia suklaita. Itsetehdyt lahjat ovat parhaita, kiitos!


Isoveljeni oli tehnyt tyttöjensä kanssa minulle piparkakkutalon. Aika ihana juttu! Eihän tätä raski syödä.





Kukka-asetelmia, joita tein.

Mami 











lauantai 26. joulukuuta 2015

Blogi

Vuosi alkaa olla jälleen lopullaan. Ihan viimeinen postaus ei tämä vielä ole tälle vuodelle. Olen miettinyt jo pitkään blogini tekstejä. Olen halunnut blogistani ihan erilaisen. Kynä ei kirjoita ajatuksiani paperille tai oikeat näppäimet eivät vain painu pohjaan. En osaa muotoilla blogin tekstejä haluamanilaiseksi. Teksteistä on tullut "mitä syötiin tänään aamupuuroksi" - tyylisiä. Teksteistä ei saa irti oikeita ajatuksiani, enkä tunnista niistä aina itseäni. Hyvät ystävät tietävät, että kirjoitusteni takaa ei tällä hetkellä löydä minua. Minua ihmisenä. Äitinä. Naisena. Vaimona. Mitä asioita elämässäni rakastan. Mitkä minut sytyttävät. Mistä en pidä tai tekisi mistään hinnasta. Mitkä saa minut nauramaan vedet silmistä. Mikä kirvoittaa kyyneleet silmäkulmiini. Mitä arvoja elämässä pidän tärkeinä. Mitä arvoja en ihmisessä arvosta. Mitä piirteitä ihailen toisessa ihmisessä. Mitä asioita vaadin kasvatuksessa. Minkälaisten ihmisten kanssa minulla eivät ajatukset kohtaa. Millä tavalla haluan elää. Mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi. Mitä odotan ystävyydessä. Mikä minulle on tärkeää. Eikä aina edes, minkälaista on elää Vietnamissa. 

Kaikki asiat mitä vuoden 2015 aikana on tapahtunut, eivät ole olleet positiivisia. On vedettävä raja, mitä kannattaa kirjoittaa julkisesti. Se ei ole sitä etteikö niitä haluaisi jakaa teidän kanssa ja huutaa niitä ääneen. Mutta täytyy muistaa, että ne säilyvät täällä myöhemmin eivätkä aina kosketa minua vaan joskus lähimmäistä. Samaan aikaan yrittää löytää positiivisia ajatuksia, vaikka tunnemme harmia loppuelämään vaikuttavista asioista. Tänä vuonna on ollut meille isoimpana asiana Olivian sairastaminen, joka on huolestuttanut koko perhettä ja suurinta osaa lähimmäisiä. Vaikka paljon toin sitä esille, paljon asioita siitäkin mitä jäi tietenkin blogin ulkopuolelle. Kaikki eivät sitä huolta ymmärtäneet lähiympyröissäkään, ja nenäkkäät kommentit vaan pahoittivat mieltä sekä ärsyttivät meitä. Kun ollaan tietävinään, muttei kuitenkaan ymmärretä.  

Tämä vuosi on ollut ihan hyvä. Kokemusten vuosi. Silmien aukaisu vuosi. Terveysasioita lukuun ottamatta erittäin hyvä vuosi. Moni asia parantui ja tänä vuonna olen ehtinyt olla tarpeeksi yksin omien ajatusten kanssa. Olen ymmärtänyt antaa aikaa asioille sekä ihmisille, mitkä tuottavat hyvää oloa ja jätän ne vähemmälle mitkä eivät anna enää mitään. On myös ihmisiä, joiden kanssa ei tule oltua muuten paljoa tekemisissä, mutta jokainen kerta juttua riittää ja tapaamisesta jää aina iloinen mieli.

Oman blogini tarkoituksena on ollut aluksi lähinnä kuulumisten kirjoittaminen. Muistoksi myöhempää varten. Tutuille ja tuntemattomille. Kun aloitin, oli selkeä näkemys suunnasta ja kaikki tuntui helpolta. Se, joka on blogin kirjoittamista kokeillut, huomaa jossain vaiheessa kuinka vaikeaa se on. Kuinka paljon se vielä vaikeutuu mitä enemmän sitä tekee. Toisaalta kirjoitan itselleni ja perheelleni. Miehelleni ja lapsilleni. Toisaalta haluan tietenkin, että lukijat pysyvät ja lisää porukkaa mukaan tulisi.

Yhden kirjoituksen jälkeen kirjoittaessani suoran mielipiteeni hallitusten päätöksistä kauhistuin yhtäkkistä blogikirjoituksen leviämistä ympäri Suomen ja jakokertojen moninkertaistumista. Oli muutamia (vain muutamia) tuntemattomia ihmisiä, jotka väänsivät tekstistä mielipiteeni vääräksi ja tulkitsivat myös elämäntilanteemme täysin väärin. He kirjoittivat takaisin ilkeään sävyyn. Poistin tekstin ja ajattelin pääseväni helpommalla. Jälkikäteen aika pian kaduin, että poistin sen. Se oli mielipiteeni, enkä odottanutkaan että kaikki seisoisivat sen takana, niin miksi edes välitin niistä muutamasta ikävästä kommentista. Kannustusta tuli paljon enemmän. Jäi harmittamaan, että tavallaan luovutin heille, tuntemattomille. He eivät blogiani olisi kuitenkaan muistaneet enää ylihuomenna. Arvostanhan itsekin sitä, että ihmisillä on omat mielipiteet. Heillä on ja minulla on. 

Olen arvuutellut, mikä teitä kiinnostaisi? Mitä asioita toisin esille enemmän ensi vuonna? Pienet kahvilat, joihin ehkä matkallasi haluat mennä? Parhaimmat katuruokapaikat, joissa reppureissaajat vierailevat? Ne pienet käsityökaupat ja parhaimmat kadut Vietnamissa? Hotelliarvostelut? Miten järjestää koulupaikka lapsellesi ulkomailta? Mitä asioita tarvitset ottaa huomioon, kun lähdet ulkomaille pidemmäksi aikaa? Vanhemmuus ulkosuomalaisena? Pidän matkustamisen lisäksi kauneudesta, kauniista asioista ja asusteista sekä sisustuksista. Ne asiat ovat jääneet kokonaan blogin ulkopuolelle ja niitä haluaisin tuoda enemmän ensi vuonna esille.

Seuraan itse harvoja blogeja enää ajan vuoksi, hyviä blogeja täynnä kauniita asioita on tarjolla paljon. Mutta, ne joita seuraan, on yksi noussut kuitenkin ylitse muiden. Tämä blogi on kirjoitettu elämästä. Oikeasta elämästä. Arjesta. Kaunistelematta. Viisaita sanoja. Vahvoja mielipiteitä. Uskallusta olla omien mielipiteidensä takana. Yksiksellä on sana hallussa, kynä kourassa ja hän on yksinkertaisesti erittäin lahjakas kirjoittaja. Ihailen hänen tyyliään tehdä jokaisesta kirjoituksesta mukaansa tempaava, tekstin loppuun saakka. Jos ette ole vielä tutustuneet, lisää ensi vuoden lukulistalle mielestäni tämän vuoden paras blogi- Tahdon asiat! Blogia kirjoitetaan suomeksi Yhdysvaltain länsirannikolta.


Kirjoitan yllättäen Helsinki-Vantaalta. Takana on M kanssa yhden yön ihana ja rentouttava miniloma. Tiukassa aikataulussa nautiskeltiin pari puolikasta päivää kotimaan kauniista pääkaupungista. Ja niin kiitos, että luit! 

Mami

torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluaaton luukku

Vähän jäi vajaaksi joulukalenteri, suonette anteeksi? Joulukiireiden lisäksi meidät täystyöllisti muut mukavat kiireet, mitkä täytyi hoitaa tämän muutaman viikon aikana mitä M Suomessa oli. Viimeisen luukun saloista paljastuu tontut toivottamaan iloista joulua kaikille lukijoille!

Tonttu pieni palleroinen,
veitikka tuo iloinen.
Silmät suuret tuikkien,
luokses saapuu hiipien.
Tuo joulumielen lämpöisen,
halauksenkin pehmoisen.



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Viikonlopun luukut

Viikonloppu on ollut sen verran vauhdikas, ettei ole malttanut koneella istua kirjoittamassa ja kalenteria päivittämässä.

Perjantaina pakkasin isompien lasten kanssa heidän laukkunsa ja lasketteluvälineet. Iltapäivällä sitten M vanhemmat ja hänen veljen lapset, Atte- ja Viivi- serkut lähtivät viikonlopun viettoon Rukan mökille. Minusta näytti vierestä seurattuna siltä, että tyttöjen reissun tärkeimpiä asioita oli suunnittelu siitä mitä pistävät päälle minäkin päivänä. Luulen, että tytöt enemmän keskittyvät Rukalla selfieiden ottamiseen ja reissun kohokohtiin kuuluu näyttää hyvältä ja laskettelu kuulosti olevan heille ihan sivuseikka. Kun poikien keskustelua kuunteli, jäi päällimmäisenä mieleen mihin rinteisiin menevät ensimmäisenä ja mitä hyppyreitä testaavat, uskaltaisiko kokeilla sitä ja tuota temppua.

Oliviaa jäi harmittamaan, kun ei päässyt mukaan reissuun. Tytöllä ei ole laskettelusta kokemusta kuin muutaman harjoituskerran verran, niinpä hänen ehdotus isompien kanssa keskenään rinteeseen menemisestä kuulosti lähinnä etukäteen jo isolta vahingolta. Lohdutukseksi siitä ettei päässyt mukaan, pyysi mummulasta lainaan mummun villakoiraa viikonlopuksi. Uskomatta itsekään, että hänelle luotetaan näin iso tehtävä, perjantaina kuitenkin Ada- neiti saapui ohjeiden, ruokien ja lelujen, viltin, vaatteiden ja korin kanssa meille. Olivia kertoi mummulle, että haluaa osoittaa minulle ja M:lle että olisi valmis koiranomistajaksi. Koirasta on meillä puhuttu ja lapset kinunneet omaa lemmikkiä vuosikaudet. Olivia on ollut viikonlopun ajan hyvin vastuuntuntoinen koiran "omistaja" ja kakkapussien kanssa kävellyt Adan perässä keräämässä saaliitkin tien varresta pois. Valitettavasti vaikka haluaisimmekin uuden perheenjäsenen, on tällä hetkellä koiran hankinta vielä jäissä yleisen elämäntilanteemme vuoksi. Mutta iloa on ollut kyllä lainakoirasta meille kaikille.

Perjantai- illasta, kun olin ensin käynyt räntäsateessa ja auraamattomilla teillä pidemmän lenkin Adan kanssa, lähdimme Olivian ja Adan kanssa haistelemaan lentokentän tuulia. Meille saapui mukavan iso paketti Oulunsaloon. M tuli kotiin joulunviettoon!!

Lauantai- iltana meidät oli kutsuttu valmistujaisjuhliin. Veimme Olivian sekä Adan vanhemmilleni ja lähdimme onnittelemaan hyvää ystävää ansaitusta uurastuksesta ja kohottamaan maljat hänelle. Tapasimme siellä myös muutaman minun vanhan peruskouluaikaisen kaverin ja Olivian kummitädinkin Helsingistä. Ilta meni nopeasti rupatellessa ja nauttiessa tarjoilusta. Muut jatkoivat iltaa, mutta me lähdimme kohtuullisen ajoissa hakemaan puoleksi unessa olevan tytön ja koiran kotiin.

Tänään on leivinuunissa paistettu pullaa urakalla ja laatikoita itselle sekä mummulaan joulua varten. Illan päälle ajattelimme lähteä kotikunnan kauniiseen kirkkoon M ja Olivian kanssa rauhoittumaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja.

Sitten paluu asuinpaikallemme... Perjantain luukku on ruoan valmistus. Tässä kuva erään ravintolan edustalta...


Lauantaille laitetaan yksi kolmesta lasten mieleen tulleista asioista Hanoissa, joihin emme täällä törmää. Kuva on meidän "marketista". Ehkä vähempikin riittäisi varashälyttimissä voipaketeissa, kahvipaketeissa, sulatejuustossa tai deodoranteissa...







Sunnuntain kunniaksi luukkuun vähän jouluvalmisteluita Hanoissa. Tässä muutamia kuvia talomme yleisistä tiloista ja pihalta joulukoristeista Hanoissa.


 


Talomme pikkujoulut, joihin vain M osallistui, kun ehdimme jo Suomeen. Palmut oli koristeltu kivasti jouluvaloilla.