keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Maailmassa monta ihmeellistä kulkijaa...

Kertaustunti. Huomaan oppineeni kahden kuukauden ajalla paljon uutta Hanoista. On paljon hyviä asioita, mutta myös niitä joihin tuskin totumme.

- Kaupassa varastetaan huuhteluainetta tai muita nestemäisiä aineita- omiin pulloihin. Eli kun ostat nestemäisiä tuotteita, kannattaa ravistella useampaa, jotta huomaat mistä on viety. On nimittäin ikävä ostaa isompi pullo ja pienempi pullo, mutta huomaat kotona, että se isompi sisältää vähemmän ainetta kuin se pienempi pullo.
- Jos näet jotain mitä tarvitset- hamstraa, koska se voi olla pitkään loppu. Kuten margariini leivän päälle voi olla loppuunmyytynä ihan oikeasti jopa viikkoja.
-Myös kauppakasseissa, voipaketeissa, äidinmaidonkorvikkeissa ja kahveissa täytyy olla varashälyttimet.
-Ihmiset ajavat kauppakärryillä nilkkojesi päälle, tökkivät kyynärpäillä kylkiin, tulevat takaapäin ja tönäisevät ostoskärryillä, pahoittelematta tietenkin. Ensimmäiset viikot vain inahdin kivusta ja ihmettelin kun tönäisijä jatkoi vain matkaa. Jossain vaiheessa huomasin, että tälläkin iällä oppii tönäisemään takaisin. Täytyy vain orientoitua siihen, ettemme kesällä kotimaassa jonkun vahingossa tönäistäessä jatka tätä täällä hyvin opittua tapaa.
-Tarjolla on ilmaisia näytteitä. Myyjät antavat keksejä omasta kädestä tai ihmiset ottavat palan tarjottimelta käteen, sitten laittavat takaisin ja valitsevat mikä leipäpalanen on parhain. Sen jälkeen on vielä hyvä puistella käsistä leivänmuruset näyteastioiden päälle. Tietenkään nämä esittelijät eivät sano mitään. Ja nämä ihmiset eivät taas ymmärrä, että siinä on jotakin erikoista ja miksi tuo valkonaama tuossa vieressä tiputti leukansa?
-Tiedätte tavalliset lihatiskit, joista valitaan liha, josta myyjä leikkaa halutun kokoisen palan? Täällä osassa tiskejä ei ole kuitenkaan suojaikkunoita ja on ihmisiä, joita ei vain hävetä ottaa lihapaloja käteen. Pyöriteltyään lihapaloja ja tietysti laittavat lihaköntin takaisin tiskiin. Myyjä seuraa vieressä eikä sano mitään. Saatat sitten ostaa juuri sen tyypin pyörittelemän lihapalan, jossa ei siis ole edes kelmua päällä! Ei kannata ajatella, mitä kaikkea tyyppi on saattanut tehdä ennen sitä, tietysti käsiään pesemättä.
-Olet kauppajonossa seuraavana kassalla ja jos et pidä puoliasi, voit olla pian kolmantena jonossa. Sinun eteesi voi tulla kysymättä maksamaan omia ostoksia. Nykyään teenkin niin, että ihan sitten reilusti kiilaan takaisin ja en anna siihen mahdollisuutta. I WAS FIRST!!
-Lapseni ovat yleistä omaisuutta. Heitä voi tulla lääppimään kysymättä. Jos on flunssa, yskii vain ja niistämisen lomassa kun huomaa pienokaiseni, tulee vain ja painaa posken poskea vasten. Tai yleisissä vessoissa voi tulla suoraan vessasta ja ennen käsien pesua tulla silittämään lapsiani kasvoista. Voi myös tarttua kädestä ja lähteä viemään eri suuntaan minusta, näyttämään vähän kavereillekin.  Heistä voi tulla toki lupaa kysymättä ottamaan kasvoista valokuvia. V on oppinut kääntämään pään pois ja Ni laittamaan käden pikkusiskon kasvojen eteen ja isoon ääneen komentamaan, NO pictures! Pienimmäinen tuumasikin, että "tältäköhän tuntuisi olla julkkis?"
-Jos autossa haisee pahalle, voi laittaa appelsiinit tai vaikkapa ananaksen tuulettimen väliin, kotimaan kielellä tunnetaan tuotenimellä- wunderpaum.

-Luulin, että olin tavannut hitaita kassoja. Kunnes muutin tänne ja tajusin, että ne Suomen Euroopan hitaimmat kassat ovat ihan supernopeita keneen tahansa kassaan nähden täällä.
-Ihmiset käyvät kuntosalin/jumpan jälkeen saunaosastolla porealtaassa pesemässä alapäitänsä. Tästä kerroinkin jo aikaisemmin.
-Ihmiset voivat ulostaa, kakata, paskantaa tai millä nimellä ikinä halutaankaan sitä kutsua-kadun reunaan. Sitä ihan itseään, ihmisen tuottamana käytetään lannoitteena mm. vihanneksissa. Sen takia jostain vihanneksista saattaa löytyä matoja, joten täytyy olla tarkkana esimerkiksi tomaattien kanssa.
-Samoin ihan normaalia on esimerkiksi hyvin pukeutuneella virkailijoilla (naisilla) työntää sormi keskiniveliä myöten nenään. Eikä auta vaikka puoliso meni yhdenkin naisen eteen ihan reilusti tuijottamaan ja naurettiin yhdessä ääneen. Kaivoi nenästä eritteet ja alkoi palvelemaan sitten asiakkaita.
-Ei löydy yhtä kauppaa, josta voisit ostaa kaikki tarvittavat kerralla. Se, että teet ruoan, käyt kolmessa tai neljässä kaupassa. Yhdestä ostat kelvolliset lihat, toisesta hedelmät ja sitten "Citymarketista" kuivaelintarvikkeita. Yhdestä käyt vielä hakemassa länsimaalaisia tuotteita.
-En ikinä uskonut sanovani, että oma kyläkauppani tuntuu pelkältä tulevaisuudelta.
-Mikä alkaa myös jo sievästi sanottuna ärsyttämään, on ihmisten toisten huomioon ottaminen tai ennemminkin vietnamilaisten huomioon ottamattomuus. Käyn salilla aika paljon ja olen tottunut periaatteeseen, että sen mitä laitat painoja telineeseen otat lopetettuasi myös pois. Aika itsestään selvää, eikö? Täällä ei olla kuultukaan moisesta. Joka ikiseen laitteeseen mennessäsi, joka ikinen kerta, otat edellisen tyypin painot pois. Ainakin itseäni suututtaa, kun laitteet näyttävät tältä mennessäsi! Phtyi!


Minun kärsivällisyyden tuntien, lompsin tiskille, vislaan ja sormella merkkiä antaen, että nyt nopeasti sieltä tiskin takaa (kravatista raahaten perässä) virkailija kaveriksi keräämään painoja pois. Aika monta kertaa olen kysynyt, olisiko mitenkään mahdollista saada isoin kuvin ja kirjaimin merkittyä opastaulua, että jokainen keräisi painot pois?

Tiedän, että moni pitää aasialaisia yltiöystävällisinä ja jopa hyväkäytöksisinä. Niin minäkin, thaimaalaisia ja japanilaisia. Se ei päde valtaosaan vietnamilaisista- vielä. Tämä maa tarvitsee vielä paljon aikaa kehittyäkseen. Siltikin eilen illalla kävellessäni lasten kanssa rannan reunalla, ajattelin kuinka ihana tunne on olla täällä nyt, tällä hetkellä. Aikansa kutakin.
-M-

tiistai 24. helmikuuta 2015

Huimaavia päitä

M lähti taas työmatkalle, kotimaahan "voin hakureissulle". Työmatka kai päätarkoituksellinen asia on, mutta ei selviä kotiin ilman matkalaukun täyttämistä ruisleivällä ja sirkusaakkosilla. Me käytiin maanantaina ensimmäisen kerran lääkärissä täällä. Kolmen päivän ajan oli esikoinen valitellut kurkku- ja korvakipua. Käsikauppatavaralla kipu ei helpottanut kuin hetkeksi, menimme näyttämään sitten lääkärille ja korvatulehdushan siellä oli. Tällaisen lääkearsenaalin kanssa sitten aloitettiin tämä viikko. 


Viimeisenä lomapäivänä eli maanantaina lähdimme käymään taas yhdessä Hanoin pakollisista turistinähtävyyksistä- Lotte- centerin näköalakerroksessa. Lotte on ostoskeskus, luksusta paikalliseen tasoon nähden. Saman tyyppinen kuin aikaisemmin kertomani Vincom, mutta vielä astetta hienompi. Lotte toimii myös hotellina ja asuntojakin sieltä löytyy. Kaiken tämän lisäksi rakkaan kotimaamme suurlähetystökin. Alakerrasta myös hyvä ruokamarketti. Näköalakerroksessa pystyi kiertämään 360 astetta ja kerros sijaitsi 65:ssä kerroksessa. Oli ihan älyttömän korkealla, 265:ssä metrissä ja olihan sieltä ihan mielettömät maisemat Hanoihin- jotenkin konkretisoitui kaupungin valtava koko! Täällä kannattaisi vierailla samoin kuin useimmissa näköalatorneissa niin, että menee alkuillasta vielä valoisan aikaan ja odottaa auringonlaskun. Kun tulee pimeää, näkee myös kaupungin upean valaistuksen. Kerroksessa oli myös yhdessä kohdassa lasinen lattia, mutta siitä olisi pitänyt maksaa erikseen. Niinpä tyydyttiin katselemaan sen reunalta. Mitään tekemistä ei ollut korkeankammon kanssa. En edes tiennyt sellaisen olemassaolosta, ennen kuin alkoi huimaamaan ikkunoiden vieressä.





Koulut alkaneet ja 29 astetta lämmintä, että semmoinen talvi.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Juhlahumua

Uusi vuosi on vaihtunut. Aattona mentiin päiväkävelylle kasvitieteelliseen puutarhaan eli Botanical Gardeniin (Hoang Hoa Tham Rd., Hanoi). Pienimmäinen olikin jo käynyt täällä luokkaretkellä pari viikkoa sitten. Puisto oli jopa meidän mittapuiden mukaan erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Oli erilaisia erittäin vanhoja ja isoja puita, kukkaistutuksia, lampia, lintuja ja jopa apinoita häkissä. Paikalliset ilmeisesti olivat viettäneet päivänsä siellä käyttäen puiston "kuntosalilaitteita" sen verran riskeiltä näyttivät ja toistoista ei tuntunut tulevan loppua. Ensi kerralla eväät mukaan ja piknikille.


 
 
Muuten aatosta ei juuri ole kerrottavaa. Se mahtava ilotulitus jäi asunnon ikkunastamme katsottuna vaimeaksi. Katsoimme kellosta, että ilotulitus kesti 15 minuuttia ja raketteja tuli peräjälkeen aivan yhtä soittoa. Mutta paikka mistä raketit ammuttiin, sieltä Hoan kiemin järven luota on noin 5 kilometriä meiltä, niinpä komeimmatkin raketit näkyivät noin 10 cm korkuisina. Mutta jos täällä on TETin aikaan, ehdottomasti kannattaa hakeutua järveä lähelle katsomaan valoloistetta. On varmasti upea läheltä katsottuna. Kaupunki ei hiljentynytkään vaan päinvastoin torstaina kadut olivat aivan tukossa ja sitä jatkui koko päivän.

Eilen meidän rakas esikoinen täytti 12 vuotta! Aamu alkoi leipomosta haetulla kakulla ja tyttöjen tekemillä korteilla isoveljelle. Lahjaksi annettiin rahaa vain 500 000, koska Ni saa kovasti odotetun tietokoneen isän seuraavalta reissulta Suomesta. Jottei kukaan tässä vaiheessa tukehtuisi kahviinsa, niin kerrotaan tuon rahasumman olevan noin parinkympin luokkaa euroissa vain. Päivällä käytiin ravintolassa syömässä. Iltapäivällä sitten lapsia huijaten pakotettuna museoon, menimmekin Hanoi Central Circukseen! Sirkus oli mahtava. Olimme miehen kanssa yhtä innoissamme kaksituntisen kuin lapsetkin. Oli vaikka minkälaista voltintekijää, trapetsitaiteilijaa, vaarallisia temppuja, hauskoja koiria, käsillään seisovia apinoita, mopoilla ja polkupyörillä ajavia karhuja. Viimeksi mainituista, eläimet herättivät ajatuksia facebookin puolella. Meidän perhe on myös eläinrakas ja toki herätti meissäkin säälin tunteita. Pohdittiin, minkälaiset olot eläimillä on ja miten heidät ovat koulutettu tuohon. Vietnamissa ei eläinten olot kaduillakaan kyllä kovin kummoiset ole ja nämä eläimet sentään saivat aika roimasti makupaloja ohjaajiltaan. Syttyivät elementtiinsä, kun saivat tarpeeksi aplodeja. Täytyy muistaa, että tässä maassa on aika paljon ihan ihmisiäkin, joilla ei ole ruokaa tai kattoa pään päällä. Sirkuksen eläimet olivat kuitenkin hyvin hoidetun näköisiä. Esitykset olivat hyviä ja eläimet todella taitavia. Ohjelmisto vaihtelee sirkuksessa ja aikaisemmin olimme kuulleet, kuinka mies työntää pythonin sisään päänsä esityksessä. Käärmeitä ja norsuja emme kuitenkaan odotuksesta huolimatta eilen nähneet. Verrattuna Suomen hintoihin, liput olivat koko perheeltä yhteensä 20€ eli 4€ per naama. Kannattaa tutustua- 67 Trần Nhân Tông, Nguyễn Du, Hai Bà Trưng, Hà Nội, löytyy Nikko-hotellia vastapäätä.
 







Ollaan oltu vanhempina 12-vuotta. Aika menee uskomatonta vauhtia. Esikoisen syntymä luonnollisesti muuttaa elämän aivan täysin ja niin se teki meidänkin elämälle. Eilen muisteltiin Ni:n aikaisempia syntymäpäiviä, kenen kanssa ja missä maassa ollaan niitä vietetty. Nämä ovat päiviä, jolloin tietenkin toivoisi, että ne sukulaiset ja rakkaat ystävät Suomesta, saisivat olla lähellä jakamassa lasten jokavuotista tärkeintä päivää. Mutta isovanhempien, kummien ja serkkujen onnittelulaulut saatiin kuitenkin kuulla skypen kautta, jotka lämmittivät koko perheen mieltä! Nukkumaan mennessä esikoinen tuli vielä halaamaan ja kiittämään kivasta päivästä. On se vaan ihana poika!

-M-

tiistai 17. helmikuuta 2015

Veden loisketta

Sunnuntaina päätettiin mennä tutustumaan Vietnamin kuuluun ja Hanoin- must to see- kulttuurielämykseen, vesinukketeatteriin. Teatteri tunnetaan nimellä Thang Long Water Puppet Theatre ja löytyy vanhan kaupungin sydämestä, osoitteesta: 57b Đinh Tiên Hoàng, Hoàn Kiếm, Hà Nội. Saavuttiin paikalle viime tingassa ja sali olikin jo täynnä muita turisteja. Näyttämön laidalla oli orkesteri ja nukkejen ääninaiset. Esitys oli vietnamin kielinen, joten juonen ymmärtäminen jäi melkeinpä näkökentän varaan. Vedessä esiintyi toinen toistaan mukavamman ja värikkäämmän näköisiä nukkeja, kaloja ja tulta syökseviä lohikäärmeitä. Nollakokemuksella nukketeattereista, mielestäni oli upeasti tehdyt puitteet ja rekvisiitat kyllä. Mitäpäs tämä meidän Ipad-sukupolvi sitten piti esityksestä? Isän johdolla lapset nuokkuivat ensimmäisen 10 min jälkeen koko 45minuutin esityksen ajan ja välillä nostivat päätään kysyäkseen kelloa. Valpastuivat vasta nukkeja liikuttaneiden ihmisten tullessa verhon takaa, vedessä kahlaten esittäytymään yleisölle. Tämän loppuporukan mielestä paras osuus oli teatterireissussa smoothiet lähikuppilassa esityksen jälkeen. Suosittelen kuitenkin käymään katsomassa esityksen ja varsinkin jos tämän tyyppisistä kulttuurikokemuksista pitää. Hinnat eivät kyllä päätä huimanneet, meidän perheeltä kustannus noin12 €.


Maanantaina jatkoimme samalla vesiteemalla, mutta oli huomattavasti mielenkiintoisempaa tekemistä, myös lasten ja isän mielestä.  Menimme vesipuistoon, joka sijaitsee Vincom Mega Mallissa, ostoskeskuksen sisällä.

Puisto oli miljööltään tehty safarityyppiseksi ja yllätti kaiken kaikkiaan positiivisesti. Altaita oli lukuisia, eri kokoisille lapsille, mutta myös aikuisille. Löytyi pitkän matkan allas, hienoja ja lukuisia liukumäkiä, erilaisia leikkitelineitä, aaltoallas ja surffausallas. Osa liukumäistä oli todella hurjia, aloitukseltaan pitkästi pystysuoria. Minä jäinkin vapaaehtoisena tyttöjen kanssa pienempiin altaisiin odottamaan, kun perheen miehet lähtivät testaamaan niitä. Viihdyttiin hyvin ja ehdottomasti mennään toistekin.





Ainut negatiivinen asia oli arkkitehdin huonosti suunnittelema pohjapiirros pukutiloissa. Ajatellaanpa, että suihkut olivat paikassa A, josta kuljetaan paikan - B eli pukukaappien läpi paikkaan C- allasalueelle. Pukukaappien luona oli vain pieniä laatikon kokoisia kaappeja ja siinä sitten riisuit sekä vaihdoit uima-asusteet päälle. Kaappeja oli satoja ja ihmisiä vähän. Toki vietnamilaiseen tyyliin järjen käyttö ei ole tyyliin sopivaa ja niinpä tämä virkailija antoi kaikille meille muutamalle naiselle vierekkäiset kaapit. Näin myös miesten puolella oli tapahtunut. Kun käyt suihkussa (pyyhkeet jätetään kaappiin, koska muutenhan ne varastetaan), kävelet märkänä pukukaappien läpi allas-alueelle ja lattiat ovat vesilammikoita täynnä. Isoin silmiinpistävä asia oli, että kun suihkut ovat erillään niin eihän nämä aasialaiset ihmiset käy sitten pesulla ollenkaan eli suoraan altaaseen vaan. Vessasta pönttöä vetämättä, uimapukua ylös kiskoen ja käsiä pesemättä uimaan, jippii! Puistattaa, yökkäyttää, mutta pakko vaan olla miettimättä ja toivoa, että vedet sisältäisivät jotain bakteerien tappajia? Tämä on syy miksi itse kuntosalilta lähtiessäni kipitän hikisenä kotia suihkuun. Paikalliset menevät jumpan jälkeen kuntosalilla naisten pesutiloissa olevaan porealtaaseen ja häpeilemättä pesevät sitten alapäitänsä siinä. Niinpä, sanaton olen minäkin.

Mall on hyvä ja moderni kilpailija ihan länsimaalaisille ostoskeskuksille. Liikkeet ovat tunnettuja merkkejä myyviä kauppoja. 


Myytävät tuotteet ovat aitoja, joka onkin varsin mukavaa vaihtelua tässä feikkimaassa. Hintataso on Suomen tasoa  ja osa tavaroista saattavat olla vielä kalliimpia, joten ei puhuta polkuhinnoista. Esimerkiksi urheiluvaatteet tuntuvat suorastaan törkeän kalliilta. Ostoskeskus löytyy maan alta osana isompaa kompleksia - Royal Citya. Tähän valtavaan kokonaisuuteen kuuluu korkeita satoja asuntoja sisältäviä kerrostaloja. Ostoskeskuksesta sisällä on myös luistelukenttä, jossa pitääkin joku päivä käydä pyöräyttämässä muutamat piruetit ihan näön vuoksi. Elokuvateatteri, keilahalli ja pieni huvipuisto ovat myös meillä vielä testaamatta. Tähän paikkaan kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua Hanoissa ollessa. Osoite paikkaan on: 72A Nguyen Trai, Thanh Xuân, Hanoi. Vaikka taksikuskit löytävät perille, kun sanoo Royal City.

Eilen illalla otimme taksin ja pyysimme ajamaan Tay hon järven- West laken ympäri. Yli kahdenkymmenen kilometrin ja tunnin jälkeen palasimme "kotiin". Uudenvuoden valmistelut valoineen ja koristeluineen oli joka puolella näkyvissä. Järven rannalla oli upeita taloja ja hyvin hoidettuja puistoja. Kivaa ajanvietettä illalla Hanoissa. Tänään on Se uudenvuoden aatto ja jännityksellä odotammekin yön raketteja, ovatko ne maineensa veroisia!

Ensi vuoteen sitten, M

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää

Ystävät toki ovat mielessämme muulloinkin kuin tänään, mutta oikein ihanaa "virallista" ystävänpäivää! Yöpöydän laatikosta löytyi aamulla miehen yllätys, kauniilla tekstillä varustettu kortti ja sydämen muotoinen suklaa. Kiitos.

Naapurin lapset antoivat meidän lapsille tällaisia herkkuja, näitä ei voi kyllä kukaan vastustaa- Kiitos R,J & J! :)


M tuli torstaina reissusta. Työreissulla olikin vierähtänyt jo puolitoista viikkoa USA:ssa ja Meksikossa, joten me olimme olleet lasten kanssa taas taapertamassa Hanoin katuja keskenämme.

Onneksi puolisoni pitää shoppailusta, niin sehän kävi sitten varsin näppärästi häneltä, haha ;) Voin kuvitella hänet lista kädessä, etsimässä leivinjauhetta tai grahamjauhoja. Ihminen, joka ei edes tiedä mihin niitä käytetään.

Tällä viikolla Ni:llä oli ensimmäinen field trip- luokkaretki 60 kilometriä Hanoista maaseudulle, muinaiseen kylään nimeltä Duong lam. Kovin oli pojalla paljon kerrottavaa, siitä missä oloissa ihmiset Vietnamissa maaseudulla asuivat. Kylässä näkee myös vanhaa arkkitehtuuria ja temppelin, jossa kaksi kuningasta on syntynyt. Ni:n mukaan siellä ei ollut edes autoja ja sai tavata paljon vanhoja ihmisiä. "Äiti, siellä oli ihan rauhallista, ihan hiljaista".
Duong lam- kuvia googlesta
Niinpä, kyllä tämän hälinän jälkeen Suomi tuntuu melkoisen äänettömältä paikalta. Kaupoissa ja kuntosaleilla musiikit soivat niin isoilla, että pitäisi olla korvatulpat. Autoilla on tapana töötätä ystävällisesti kohdallasi merkiksi tulostansa, kun kävelet tien laidassa. Meteli on oikeasti välillä korvia särkevää. Voin jo etukäteen kuvitella miten kyläkaupassamme päät kääntyvät katsomaan, kun kailotamme isoon ääneen. Täällä kun tottuu puhumaan melkein huutamalla, kun ei muuten kuule.

Eilen alkoi kaikilla se TET- loma! Lapset saavat olla tiukan startin jälkeen puolitoista viikkoa kotona ja saamme isinkin pitää kotona kokonaisen viikon, kunnes lähtee taas työmatkalle. Suunniteltiin, että meidän perhe tutustuu Hanoihin nyt lomalla sitten ihan kunnolla, kun kerrankin on koko perheellä aikaa nauttia yhdessäolosta. Mukavaa viikonloppua!

-M-



perjantai 13. helmikuuta 2015

Mihin sitä farmariautoa tarvitsee, kun onhan mulla skootteri?



Täällä asuminen avaa silmiä monella tavalla. Olen kuullut monen ystävän Suomessa narisevan, että pitäisi saada tilavampi auto. Mutta, voisihan se olla huonomminkin. Täällä nimittäin suurimmalla osalla ei ole autoa ollenkaan. Itsekin valitin vuosia sitten samasta asiasta, ennen kuin palasimme takaisin isompaan autoon.  "Ei ole tilaa tämän kokoiselle perheelle. Ei voi kuljettaa vaunuja. Ei yksinkertaisesti mahdu mitään kyytiin. On niin pieni kauppakassi tämä meidän vanha volovo" (ja olihan se pieni) viisihenkiselle perheelle. Ja taas kun Amerikassa missä kaikki on tunnetusti suurta, me rouvat ajeltiin toinen toistaan isommilla katumaastureilla, tila-autoilla tai vaikka minkälaisella kuorma-autolla- tärkeintä, että oli tilaa. Prumprum ja hushus, pienemmät pois alta.

Täällä ihmiset kuljettavat mopoilla ihan kaiken. Kaikkea en luonnollisesti ole ehtinyt tallentaa, koska siinä vaiheessa kun näkee koko sirkuksen ajavan ohi, pitää yrittää kaivaa kännykkä laukusta ja saada kamera päälle. Joko tilanne on ohi tai kuvat ovat huonolaatuisia, koska kuvaaja on niin hidas ja kännykän kuvien laatu on mitä on. Mutta päätin ilahduttaa teitä nyt ottamalla tässä viikon aikana muutamia kuvia. Mutta siis uskomatonta sisua, eikö? Minusta ei vain olisi elämään näin. Muistakaa pienillä autoilla ajajat, että teillähän on kuitenkin peräkonttikin-mitä luksusta! Olen kuullut myös V:n opettajan nähneen lehmän ja mieheni kollega taas ruumisarkun olevan skootterin kyydissä. Liekköhän laitettu lapin lisää? Toisaalta täällä uskoo kyllä senkin, että saattavat olla täysin MAHDOLLISTA!

Tässä teille muutamia paloja, WELCOME TO HANOI!!
Perheitä

Sielläkin on keskellä pieni vauva


Enimmillään täällä olemme nähneet viisihenkisiä porukoita yhden skootterin päällä. Nämä nelihenkiset ovat hyvin yleisiä. Surullista, että lähes jokainen kuljettaa lapsensa ilman kypärää.

Muutamia pahvilaatikoita


Huomatkaa, että 48- tuumainen tv:kin. Mitähän kaikkea muuta elektroniikkaa kyydissä on?

Hupsista. Kohta kaatuu.

On vaikka minkälaista muuttokuormaa



Muutamia lasten polkupyöriä

Ei mitään hajua


Tässä ehti vilahtaa iso määrä renkaita mopon kyydissä

Huonekaluja. No kyllähän aina yksi vaatekaappi kyytiin mahtuu!

Pari runkopatjaa, no problem.

Kirjahylly

Kukkia ja puita. Nyt uudenvuoden juhlan lähestyessä näitä näkee valtavasti. Tässä on se lucky money-tree, josta aikaisemmin kerroin.

Verratkaapa puuta auton kokoon

Muutama leikkokukka.


Juu, siis on siellä kuljettajakin Kumquatin puun alla.
 
 
 
VAROITUS: Seuraava ei sovi herkille. Mietin viitsinkö edes kuvaa laittaa tänne. Tuntui pahalta, kun V:n kanssa nähtiin tämä. Sika oli niin iso, että roikkui molemmin puolin mopoa maassa. Nämä vietnamilaiset ihmiset... joskus tuntuu vain, että olen sanaton.
 
 
 
 
 
 
 
 
 


-M-

















torstai 12. helmikuuta 2015

Ensimmäinen blogiresepti- Mongolian beef

Laitetaanpa vaihtelun vuoksi ruokaohjetta tulemaan. Mongolian beef. Me tykätään tästä. Toki jokaisella on oma makunsa ja kaikkia ei voi kuitenkaan aina miellyttää. Jos kuitenkin aasialaistyyppisestä ruoasta pitää, niin suosittelen ainakin kokeilemaan. Tähän ruokaan en kuitenkaan ole täällä tutustunut, vaan syötiin tätä yleensä valmiina haettuna jo asuessamme Seattlessa. Löysin netistä tänään reseptin ja ajattelin jakaa sen teille.

Tarvittavat raaka-aineet:
* 2tl öljyä
* 1 tl tuoretta inkivääriä silputtuna
* 2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
* 0,75 dl soijakastiketta (maun mukaan voi laittaa myös vähemmän. Voi kokeilla osittain myös makeaa soijakastiketta. Ainakin Ketjap ja Kikkomanillakin kai on jokin?)
* Reilu 1 dl vettä
* Vajaa 1dl ruskeaa sokeria (fariinia)
* 400g naudanlihaa ohuiksi siivuiksi/lastuiksi leikattuna.
* loraus öljyä lihan paistamiseen
* 2 rl maissitärkkelystä.
* Kevätsipuleita 2-3 riippuen koosta. Varsi pätkittyinä n. 3 cm paloihin (itse laitoin koko nipun kun olivat niin pieniä).

* Keitä Jasminriisit kaveriksi

1.Aluksi laita maissitärkkelys kulhoon ja lihat sekaan pienissä erissä. Pyörittele lihoja tärkkelyksessä niin, että niihin tarttuu valkoinen pinta. Jätä odottamaan noin 10 minuutiksi. 






2. Kuumenna öljyä pannulla
3. Lisää hienonnetut inkiväärit ja valkosipulit

4. Melkein heti perään lisää vesi ja soijakastike, sekoita. Kiehauta.


 

5. Liuota ruskea sokeri kastikkeeseen, tiputa lämpöä ja sekoita 2-3 minuuttia, kunnes hieman sakenee



6. Poista kastike levyltä ja laita se toiseen astiaan odottamaan. 

7. Kuumenna öljyä pannussa ja lisää lihat.
 
8. Paista lihoja niin, että ruskistuvat hieman.
9. Nosta lihat valmiina talouspaperin päälle muutamaksi minuutiksi, jotta ylimääräinen öljy imeytyy siihen. 

10. Laita lihat takaisin pannuun ja lisää kastike lihojen sekaan ja kuumenna, ei tarvitse keittää.

11. Lisää kevätsipulit sekaan ja sekoita hetki. Valmista.




Tarjoile keitetyn jasminriisin kanssa. 

Piditkö?
M