sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pienistä palasista voi kasvaa jotain suurta


Matkalla kotiimme ajamme yleensä tietä, minkä varrella on noin neljä kilometrin ajan värikkäiden kuvien täyttämää seinää. Seinä on tehty pienen pienistä mosaiikkilaatoista. Kuvat ovat kerätty paikallisten taiteilijoiden taideteoksista, lasten piirustuksista, eri suurlähetystöjen toimittamista kuvista ja monesta muusta lähteestä. Kuvien aiheet ovat laidasta laitaan. Teos on journalisti Nguyễn Thu Thủy keksimä, jolla hän voitti Hanoi 1000-vuotta kunniaksi järjestetyn kilpailun. Seinä tarkoitus on toimia patona. Sen tekeminen aloitettiin vuonna 2007 ja se valmistui vuonna 2010. Laatat ovat paikallista käsityötä. Seinä on saanut myös sertifikaatin Guinnes World Record:sta-  maailman isoimpana mosaiikkiteoksena. Seinä on upea. Kertakaikkisen hieno. Sen eteen on tehty tuhansia työtunteja ja siihen on tarvittu paljon käsiä. Se todella tuo värikkyyttä ympäristöön.

Kokeilen ladata ensimmäisen videon tänne blogiin. Toimiiko? Video on kuvattu puhelimella, joten laatua pahoittelen.






 








M

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Spring carnival, wohoo!

Perjantaina koulun jälkeen oli kovasti odotetut vuosittaiset Hanoi International Schoolin Spring karnevaalit. Aikaisemmin perheitä oli pyydetty lahjoittamaan koululle tapahtumaa varten oikeastaan ihan mitä tahansa. Uusia tai vanhoja tavaroita, kirjoja, ruokaa, viiniä tai leluja. Kekkereiden tuotto menee lyhentämättömänä Blue dragon - hyväntekeväisyysjärjestölle paikallisten vähävaraisten perheiden ja katulasten hyväksi. Tapahtuman tuotoilla voidaan auttaa lasta pääsemään kouluun, harrastamaan, turvallisiin oloihin, saamaan heille ruokaa ja lääkkeitä. Nämä lapset, jos jotka osaavat sitä arvostaa. http://www.bluedragon.org/


Tapahtumaan oli muutaman euron sisäänpääsy. Koulu oli koristeltu ilmapalloin ja värikkäin lippunauhoin. Tapahtumassa työskenteli koulun isoimmat oppilaat, osa opettajista ja vanhempia. Lapset saattoivat ostaa edulliseen hintaan kuponkeja touhupisteisiin. Touhupisteissä oli pomppulinna lapsille ja lapsenmielisille. Opettaja seisoi levyn takana ja piti naamaa reiässä. Elokuvista tuttuun tyyliin palkintoja odotellessa, sai yrittää nakata märällä sienellä opettajaa naamaan. Muffinsipiste, jossa piti ilman käsiä yrittää saada muffinssi suuhun. Hauskoja peruukkeja ja naamiaisvaatteita - sitten vain valokuvauttamaan itsensä kaverin kanssa. Hennatatuointeja. Onnenpyörä, josta voitti Malesian lähetystön lahjoittamia Malesian kuvin varustettuja tuotteita.



Kirja- ja vaatekirpputori. Huutokauppa, jossa oli tavaroita hiusten suoristusraudoista aina vuosikerta viskeihin ja ihan Ipadiin. Paperilla näkyi alhainen lähtöhinta ja siihen sai jättää sitten tarjouksen. Arpajaiset, joissa arvottiin tuotuja lahjoituksia.




Lopuksi oli esityksiä auditoriossa, johon kokoontui kaikki paikalla olijat. Ekaluokan korealaiset tytöt halusivat esittää perinteisen korealaisen tanssin ja V& thaimaalainen Jasmin soittivat rumpuja esityksessä. Oli taekwondoa, kitaransoittoa, lauluesityksiä ja vaikka mitä. Lauluja, jotka nostivat karvat pystyyn ja kylmät väreet menivät selkää pitkin- upeasta tulkinnasta. Vaikka joku ryhmä lauloi kauniisti nuotin vierestä, kannustus oli korvia soiva. Jokainen lavalle noussut tunsi onnistuvansa. Sillä hetkellä tuntui todella hyvältä taas olla maailmalla. Se tunne, kun isot yläastelaiset ja lukiolaiset kannustavat pieniä ekaluokkalaisia runsain aplodein. Ne kannustukset varmasti jäivät pienten mieleen ja kasvattivat heidän itsetuntoa, eikä lavalle nouseminen seuraavalla kerralla enää pelota samalla tavalla. Yhteishenki. Se on se sana.


Ruokaa oli myynnissä useamman maan edustajan toimesta. Mitä herkkuja. Suolasta ja makeaa, yltäkylläisesti ja vain nimellisellä hinnalla. Herkullisia ruoka-annoksia, lisukkeita, jälkiruokia, keittoja ja vaikka mitä. Oli myös viinit, kuoharit ja oluet myynnissä aikuisille! Enpä ole ennen ollut koulun juhlissa, jossa opettajat ja rehtori kävelevät ympäriinsä kaljatölkit ja viinilasit kädessä juttelemassa vanhempien kanssa ja innoissaan katselevat esityksiä! Kukaan ei ollut tietty kuitenkaan humalassa, mutta tunnelma oli katossa! Mietittiin illalla kotia palatessamme, mitä jos Suomen koulun juhlissa sallittaisiin tuollainen tarjoilu? Luultavasti kerrankin paikalle saapuisi nekin vanhemmat, jotka yleensä jäävät koulun tilaisuuksista kotiin. Käyttäisikö kuitenkin osa tilaisuutta hyväksi: konttaisi ja joku halaisi pönttöä? Yläastelaiset kävisivät salaa puskan takana juomassa onnistuttuaan saamaan jonkun lasin pohjallisen pöydältä. Tässä koulussahan on oppilaat eskareista lukiolaisiin. Kaikki mahtuvat samaan kouluun. Ei huoleta pienen ekaluokkalaisen äitinäkään, että välitunneilla olisi turvatonta.






Parhaimmat koulun kökkäjäiset missä ollaan oltu. Ei hassumpi tapa viettää perjantai-iltaa koko perheen voimin! Eikö tässä olisi hyvää mallia Suomeenkin järjestettäväksi? Alkoholitarjoilun vielä voisi jättää ehkä pois, kulttuurin tuntien ;) Mutta tuotot voitaisiin kerätä koulun vähävaraisten perheiden hyväksi. Mahdollistaa sillä ilmaisen koulun sijaan, harrastusmahdollisuus lapselle?

M

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Paikalliset K-kaupat ja Ässämarketit

Naapurin J oli kysynyt äidiltänsä tortilloita ruoaksi. Äiti oli vitsaillen vastannut, että viikon päästä. Kestää nimittäin ainakin sen aikaa saada kaikki tarvittavat ainesosat kasaan, haha.

Tehdäänpäs pieni kierros Hanoin ruokakauppoihin. Vierailen keskimäärin 3 kaupassa, siis pelkästään hakiessani ruokatarpeita. On paikallisia marketteja, joissa lihat kannattaa jättää kauppaan, mutta muita tuotteita kyllä voi koriin haalia. Sitten on kauppoja mistä haetaan tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

 Yleensä appelsiinit ja omenat on raahattu ison meren takaa. Lihakauppa on erikseen. Uskokaa tai älkää, tämä on hyvä lihakauppa paikalliseen tasoon. Täältä haen kaikki lihat ja kanat.

Ei ole yhtä kauppaa mistä saisi kaikki ruokatarpeet. Tayhon aueella on lukuisia pieniä putiikkeja, mistä saa myös länsimaalaisia tavaroita. Hinnat ovat niin suolaisia, että silmiä kirvelee. Tässä hyviä esimerkkejä lihaliemikuutiot- n. 9€. 


WHAT? Salsapurkki nachoille, n. 6€. 

Tai ne tortillalevyt n. 6€. Finishin tiskikonetabletit- ei edes jättipakkaus- 19 €. 

Raejuusto yli kymmenen euroa, ette ole enää tosissanne!? Joudun vierailemaan 3-4 eri kaupassa ennen kuin löydän sen oregano- pussin tai ainakin kohtuulliseen hintaan ja täällä jos jossain hintavertailu kannattaa. Päivästä meillä kotiäideillä sitten kuluu tähän yllättävän paljon aikaa. Puhumattakaan, että haluaa leipoa jotain ja löytää leivinjauhetta. Osa kaupoista ovat pieniä, kaksi ihmistä mahtuu väistellen kävelemään käytävällä vastakkain. 




Nämä pienet kaupat ovat kuitenkin meidän länkkäreitten onni, sillä olisi aikamoinen opettelu opetella tekemään pelkästään paikallisilla aineosilla ruokaa. 

Olemme kuitenkin myös hyvin iloisia, jos puolisoilla (omalla tai naapurin sedällä) sattuu olemaan sivistyksen pariin työmatka. Tuliaisena on pitkä lista ruokatarvikkeita. Seuraavan reissun tuliaislistalle on lisätty jo kärkkäritkin, ollaan päätetty juhlia "Suomijunttien kesäkauden-avajaiset".

Passionhedelmät, mangot ja tuore ananas ovat naurettavan halpoja- esimerkiksi kokonainen ananas 0.50€. Ja kun taas tilataan kotiin ruokaa esim. riisiä, lihaa, pari kevätkäärylettä. Hintaa kotiin kuljetettuna n. 3€. 

Vietnamissa vieraillessanne käykää kurkkaamassa foodpanda.vn (toimii myös muissa Aasian maissa). Helppo, ilmainen kirjautuminen tilille ruoan tilaamista varten. Voit tilata hotelliinkin ja enimmäkseen ilmainen kotiinkuljetus, jossain saattaa maksaa euron. Mutta kyllä kotiruoka on kotiruoka, eikä hinnasta huolimatta voi aina syödä "ulkona".

Kävimme lauantaina naapurin äidin ja tyttären sekä N:n kanssa ihan "shoppailemassa". Lähdimme aamusta ja olimme pitkälle iltapäivään saakka vanhassa kaupungissa. Vaikka kovasti yritimme, saimme tuhlattua vain muutaman kympin, jos ravintolalasku lasketaan mukaan. Neitille löytyi yksi paita. Hanoita ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua shoppailuparatiisiksi. Meillä oli kuitenkin mukava päivä. Muutamiin hauskoihin näkyihinkin taas törmättiin. Kuollut rotta "ostos"kadulla. Kirkumisen lomassa, kun meinasimme P kanssa sen päälle astua, unohdimme ottaa tietenkin kuvan. Astianpesutalkoot paikallisen ravintolan pihalla. Onhan tämä hieman erilainen pääkaupungin keskusta kuin vaikka kotimaamme :)


Parhaimpia kauppoja vanhassa kaupungissa mielestäni ovat pienet käsityöputiikit, paikalliset ovat todella taitavia ja näppäriä käsistään. 

Suomeen kesälomalle tullessamme, olemme paikallisen kyläkauppamme rivassa roikkumassa ensimmäisenä aamuna heti seitsemältä. Vesi kielellä miettinyt mitä kaikkea herkkuja sieltä saa. Ja voitteko uskoa, että samasta kaupasta saadaan jauheliha, leivät, voikin vielä- ja sitäkin on tarjolla useampaa sorttia ja mikä parasta, sitä ainakin on saatavilla!

Tänään N viettikin viimeisen päivän Uniksessa, maanantaina aloittaa sitten uuden koulun. Uniksessa olivat tällaisen tervehdyksen hänelle tehneet! Muutaman tytön kanssa olivat sopineet pitävänsä yhteyttä. 



En tiedä ihan tarkkaan miten, mutta N on lisätty puhelimen kautta uuden luokkansa ryhmään ja niinpä hänelle on alkanut satelemaan viestejä: "Hei, olen se, olen kotoisin sieltä ja olen sinun uusi kaverisi! Kyllä vain tuntuu mukavalta vastaanotolta. 

M

perjantai 20. maaliskuuta 2015

MRISA

Viikonloppua päästään viettämään hyvillä mielin. N toi kirjeen kotiin koulusta, hänet oli valittu koulun lentopallojoukkueeseen. Mikä tästä sitten tekee erityisen mukavaa? Joukkue lähtee toukokuussa naapurimaahan Laosiin MRISA lopputurnaukseen!

Taustatietoa. MRISA (The Mekong River International Schools Association) = marissaksi kutsuttu kansainvälisten koulujen yhdistys. MRISA on perustettu 1998, siihen kuuluu vietnamilaisia, kambodzalaisia, laosilaisia ja thaimaalaisia kansainvälisiä kouluja. Se on urheilua ja kulttuuria varten perustettu järjestö, jotta oppilaat pääsevät tutustumaan uuteen kulttuuriin, saamaan uusia kavereita ja kilpailemaan hyvässä hengessä lähimaiden oppilaiden kesken eri lajeissa. Lukuvuosi on jaettu useampaan MRISA lajiin. Viimeksi koulun joukkue kävi tammikuussa pelaamassa MRISA turnauksessa jalkapalloa Thaimaassa. Nyt oli sitten pojalla mahdollisuus osallistua ja olemme tietenkin todella innoissamme.Aikaisempaa kokemusta lentopallosta hänellä ei ole, mutta paljon ovat iltaisin harjoitelleet naapurin pojan kanssa. Pihan kiikku on toiminut verkkona ja kadulta ostettu pallo ajanut lentopallon asemaa.  Myös naapurin suomalaiset lapset siis pääsivät. J N:n kanssa samaan joukkueeseen ja R tyttöjen joukkueeseen.

Mieletön kokemus Ni:lle! He menevät Laosiin lentämällä ja majoittuvat paikallisissa Laosilaisissa perheissä pareittain. Perheet ovat paikallisen kansainvälisen koulun oppilaiden koteja. Todella jännää, eikö?

-M-

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

N ja koulunvaihto

Ajankohtaisimmista asioista, ehkä kuumin puheenaihe perheessä on ollut keskimmäisen tytön N koulunvaihto. Kerroin aikaisemmin, että N halusi ottaa hänelle myönnetyn paikan vastaan parhaimpana pidetystä koulusta täällä- (United Nation International School of Hanoista eli YK:n kansainvälinen koulu) vaikka isoveli ja pikkusisko jäivätkin jonotuslistalle. Kouluun tai jonotuslistalle ei pääse sisään koulumenestyksen perusteella, vaan perheen taustojen selvittelyn jälkeen ihan hakujärjestyksessä. Kun perheen yksi lapsista pääsee sisään, jonottavien sisarusten edelle menee enää ainoastaan diplomaattiperheiden lapset. Koulu Uniksessa alkoi tytöllä odottamattomasti epätoivotulla tavalla. Kun sisarukset eivät saaneetkaan paikkaa tästä koulusta ja menivät HIS:iin, niin N alkoi voimaan huonosti.

Nämä yli kaksi kuukautta N on itkien roikkunut kaulassani jokainen aamu. Hän ei halua lähteä kouluun. Alakertaan bussille mennessään, palannut keskimäärin pari kertaa hissiltä takaisin kotiin nyyhkyttäen sanomaan vielä "heiheit". Ensimmäisen kuukauden jälkeen ennen kaikkea tyttö, mutta myös äiti alkoi olemaan aika väsyneitä ja kyllästyneitä joka aamuiseen rumbaan. Äitinä lohdutin sen minkä osasin. Otin syliin ja halasin. Laskimme kalenterista päiviä viikonloppuun, seuraavaan lomaan, kesälomaan. Teimme yhdessä läksyjä koulun jälkeen. Yritimme etsiä hyviä asioita ja mukavia mitä koulupäivän aikana oli tapahtunut tai mitä mukavaa koulussa tulisi olemaan. Mitä kivaa tehtäisiin koulupäivän jälkeen. Tämänkin jälkeen jäi kuitenkin lähdöstä molemmille vain paha mieli. Isompaa dramatiikkaa tähän ei liity, muuta kuin surullisuus siitä että sisarukset ja naapurin lapset lähtevät yhdessä iloisina kouluun, N menee yksin. Koulusta ei ole tahtonut löytyä kavereitakaan, joka tietenkin on lisännyt haluttomuutta lähteä kouluun. Luokan tytöt ottivat kyllä N mukaan, mutta puhuivat keskenään äidinkieltänsä koreaa, niinpä hän kertoi jäävänsä suosiolla katoksen alle yksin värjöttelemään ja odottamaan välitunnin loppumista.

Joku saattaa siellä ruudun takana ihmetellä, miksi otimme sen paikan vastaan vain yhdelle? Toivottiin että kaksi muutakin lasta saa paikat Uniksesta, niin kuin monelle muulle perheellä oli käynytkin. Kävi huono tuuri ja niiltä luokka-asteilta ei vain vapautunut paikkoja. Tehtiin virhe, mutta kuunneltiin lapsia. Miksi emme sitten vaihtaneet heti koulua? Siihen on muutama syy ja yksi isoimmista mihin emme voineet vaikuttaa, oli raha. Koulumaksu vuodessa rekisteröintimaksujen, koulukyydin ja koulumaksun kanssa vuodessa on yli 20k €- yhdeltä lapselta. Koulu oli maksettu ja seuraava mahdollisuus oli vaihtaa syksyllä ilman lisäkustannuksia. Kun sanottiin ettei rahaa palauteta, niin ihan pikku itkusta sitä koulua ei sitten todellakaan vaihdeta. Näitä koulukustannuksia harva perhe maksaa kuitenkaan omasta lompakosta, vaan yleensä firmat. Eiväthän yhtiötkään maksa niitä kuitenkaan montaa kertaa vuoden aikana ja moneen eri kouluun, eikä kukaan tietty voi sellaista olla vaillakaan.

Osa varmaan taas ajattelee, että "kyllähän lapsi sopeutuu uuteen ympäristöön ja olisihan se sopeutunut ajan kuluessa". Näin minäkin aika pitkälle ajattelen. Pettymyksiä lapsi kyllä tarvitsee elämää varten ja olisi N varmaan sopeutunutkin jossain vaiheessa. Ennemminkin luulen, että hän olisi jossain vaiheessa vain turtunut ja lamaantunut tilanteeseen. Sitä emme kuitenkaan halunneet. N on aloittanut koulunsa Seattlessa, USA:ssa, käynyt kaksi vuotta koulua Suomessa ja nyt viidennettä luokkaa käy sitten Vietnamissa. Keskimmäisenä lapsena hän on jotenkin ollut aina se väliinputoaja kaikessa. Se perheen haurain, kiltein, sopeutuvaisin, joustavin ja huomioonottavaisin lapsi. Uusi kulttuuri, uusi maa, uusi kieli, uudet kaverit, uusi koti. Ainoa tutut asiat ovat olleet siis perhe ja omat tavarat. Lisäksi isä joutuu olemaan todella paljon poissa kotoa työmatkojen vuoksi. Kyllä siinä on 10-vuotias tyttö sopeutunut aika paljoon ja aika moneen asiaan. Ei tämä aikuisten päätös elää ulkomailla voi olla sellaista, josta lapsi myöhemmin maksaa omalla hyvinvoinnillaan. Pitää pystyä aikuisena seisomaan lapsen vierellä ja tekemään lapsensa hyväksi asioita, jotta uuteen ympäristöön sopeutuminen olisi mahdollisimman sujuvaa ja tipahtaminen tähän kaikkeen uuteen tulisi matalimmalta portaalta.

Yhden asian haluan tuoda esille, muuten hyvämaineisesta, kivasta ja hyvästä koulusta Uniksesta. Kuulimme jo etukäteen vaietusta ongelmasta- varastamisesta. Omaan nilkkaahan se kolahti aika pian aloituksen jälkeen. Jokainen luokka on jaettu tiettyihin tiimeihin, jolla jokaisella on omat tiiminimet ja eriväriset eri kuvioilla painetut urheiluvaatteet. Tytölle piti ostaa ne kouluun mennessä. Paita vietiin heti toisella kerralla repusta urheilukassista. Opettaja oli kohauttanut välinpitämättömästi olkiansa, sanoi N:lle "pyydä vanhempia ostamaan uusi". N oli  koko koulun urheilupäivä viime viikolla ja piti pakollisena olla oman tiimin vaatteet päällä. Kovasti olisimme M kanssa toivoneet ja meistä oli loistava idea, että ostamme hänelle valkoisen t- paidan johon kirjoitamme englanniksi mustalla tussilla isoilla pölkkykirjaimilla- "Joku varasti minunkin buffalopaidan". Ei suostunut tyttö tähän, ei ollut rohkeutta tarpeeksi.

Lukuisten sähköpostien, puheluiden ja yli kuukauden ajan käytyjen keskusteluiden jälkeen tilanne on nyt se, että N pääsee vaihtamaan koulua tämän kuun lopussa Hanoi International Schooliin, samaan kouluun kuin sisarukset ja naapurin ystävät!!! Koulumaksutkin järjestyivät, eikä tarvitse kahteen kouluun niitä maksaa. Olemme koko perhe niin onnellisia N puolesta, enää 9 piikkiä aamukammassa Unikseen!


Mami



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Mitalikahvit


Lauantaina Ni osallistui HIS koulun joukkueen kanssa All Vietnam Gaelic Cupiin. Kyseessä oli Hanoin koulujen välinen turnaus. Lajina jalkapallon ja käsipallon sekoitus- tuntematon laji meille. Naapurin isä käytti poikia turnauksessa, sillä välin kun olimme tyttöjen kanssa suomikoululla. Lopputuloksena pojilla kotiin tullessa killuivat kaulassa kultaiset mitalit, voittivat koko sarjan! Hyvä N ja J!  Naapurin R sai vielä MVP- eli Most Valuable Player- parhaimman pelaajan palkinnon tyttöjen sarjassa. Hieno suoritus suomalaislapsilta ja joukkueilta! Mitalikahvin paikka.


M



Karhunpoika sairastaa part 2 ja date night

Torstaiaamuna tuli kouluhoitajalta puhelu, että kipinkapin hakemaan V koulusta. Pääkipu ja korkea kuume on palannut. Ei. Ei. Ei. Hyppäsin taksiin ja tytön haettuani mentiin suoraan klinikalle. Ab-kuuri oli seitsemättä päivää menossa. Tyttö valitti taas kovaa pääkipua ja lievää valonarkuutta silmissä, samoin kuin viikko aikaisemminkin. Klinikalla meidät otti vastaan tuttu brittilääkäri. Hän määräsi denguekuume ja malaria- testit samantien. Vaikkei oirekuva täysin sopinut kumpaankaan, hän kertoi nähneensä lukuisia versioita niistä. Tyttö oli niin väsynyt, ettei silmiänsä jaksanut aukaista edes kanyloinnille! Huoli alkoi siinä vaiheessa äitillä kasvamaan. Testitulokset tulivat ja olivat negatiiviset, onneksi. Crp oli edelleen koholla, mutta laskenut edellisestä viikosta. Mietimme lääkärin kanssa onkohan se laskusuunnassa vai kenties lähdössä uuteen nousuun, koska välissähän sitä ei kontrolloitu. Tyttö sai kunnon satsit parasetamolia ja ibuprofeiinia. Muutama tunti ja neiti virkustui. Lähdettiin kotiin, sovittiin jos vointi menee uudestaan huonoksi, mennään takaisin. Illalla kuume ja pääkipu palasivat taas. Otettiin yhteyttä Suomeen lääkäriin, tuttavaamme. Laitoin viestejä monelle terveydenhuollon ammattilaiselle myös. Keksisikö joku heistä mitä tämä voisi olla? Samoilla linjoilla oltiin, että crp pitää kontrolloida tarvittaessa ja seurata muita meningiittiin eli aivokalvontulehdukseen viittaavia oireita. Niitä ei kuitenkaan ole ollut. Päätin, että katson neitiä yön yli kotona ja jos tarve niin mennään takaisin. Perjantaiaamuna oli enää pientä lämpöä, lievää päänsärkyä. Päivän mittaan ruoka ja juoma alkoivat maistumaan, leikkikin taas sujui entiseen tapaan. Olemme ihan kummissamme mitä tämä on. Ab- kuuria on vieläkin pari päivää jäljellä. Ei tule mieleen milloin V olisi joutunut käymään Suomessa lääkärissä tai oikeastaan kukaan lapsistamme. Ovat kai syöneet sen verran paljon pikkukiviä ja ötököitä hiekkalaatikolla vaippaikäisenä, että vastustuskyky kasvoi luonnostaan. Nyt kuitenkin täällä jokainen lapsista sairastaa vuoron perään. Tietenkin uusi ympäristö ja uudet bakteerikannat tekevät tehtävänsä.

Sen verran aseptiikasta klinikalla, että taitaa olla osalle paikallisista hoitajista suhteellisen tuntematon käsite. Ajattelin kuitenkin jos ilmoittautuisin vapaaehtoiseksi klinikalle jonain päivänä ja aloittaisimme kanyloinnin opettelun ihan vaikka käsien puhdistuksesta sekä ruiskujen ja neulojen käsittelystä- sen jälkeen kun ne on otettu steriileistä pakkauksista pois. Olivat yhtä hyvin hallussa kuin minulle olisi annettu kanyyli ja ruisku lukioikäisenä, sanottu että "hoidappas homma". Pidin suuni kiinni siihen saakka-vaivoin tosin-, kunnes en voinut enää. Hoitaja hinkkasi pistokohtaa edestakaisin, että "toivottavasti et nyt pahastu, mutta saisinko minä näyttää edes miten se pitää puhdistaa". (Täällä lämpimässä ja näissä epäsiisteissä olosuhteissa, haluan pitää huolen ettei kukaan ainakaan aiheuta omalla toiminnallaan V:lle mitään). Loukkaantunut tuhahdus, mitä me luulemme Suomessa tietävän enemmän terveydenhuollosta, heillä on korkeatasoinen terveydenhuolto. Niin, mitäpä minä oikein kuvittelin tietäväni asiasta. Lopputulos tyttö voi edelleen kuitenkin hyvin ja isot peukut pystyyn, että tämä rumba olisi nyt ohi.

Perjantai-illaksi saatiin kutsu dinnerille puolison kollegoilta ja asiakkailta läheiseen japanilaiseen ravintolaan. Päätös mukaan lähtemisestä meni minulla viime tinkaan, halusin nähdä miten V:n tilanne kehittyy. Saan syömällä helposti kiloja puntariin, nykyään melkein pelkästään katsomalla kermaa tai suklaata. Tiedättekö tunteen, kun on tärkeä meno, alkaa armoton "mitä laitan päälle" ja housut tuntuvatkin tiukemmilta kuin viime kerralla käytettäessä? Ei auta muu kuin tehdä askelkyykkyjä pitkin makuuhuonetta, sivukyykkyjä ja venyttelyjä viime hetkillä, jos pikkuisen edes saisin niihin lisää leveyttä tai venyisivät. Hyvin kävi, kotiäitikin pääsi vetämään ykköset ylleen ja vähän huulipunaakin ;) Pari tuntia vierähti varsin mukavissa merkeissä seitsemän hengen porukalla. Paikka oli kiva ja intiimi. Istuimme pienessä valoisassa hiljaisessa kabinetissa. Kengät jätettiin pois huoneeseen tullessamme. Istuimme lattialla, oli matala pöytä ja jalat "tiputettiin" lattiasyvennykseen. Nauru kyllä raikasi, kun jenkkimiehet Dallasista, Atlantasta ja Seattlesta muistelivat reissuansa Kuusamoon keskitalvella. Ruoka oli todella hyvää ja paikan nimi on Sushi club, (10A Quang An , Xuan Dieu, Hanoi 1000, Vietnam ) löytyy Westlaken rannalta. Siisti ja hinta-laatusuhde hyvä. Kuvaa huomasin ottaa vasta, kun ruokailu oli lopullaan, niinpä jäljellä oli vain tyhjät lautaset.

Kuva kertoo, että ruoka oli hyvää!


Hyvää viikonloppua!
M

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Hupsista, vesivahinko.

Sunnuntai-iltana meillä oli vieraita. Miehen pomo vaimonsa kanssa ihan Amerikasta asti. He ovat muuttamassa tänne ja etsivät asuntoa Hanoista. Kävivät meillä iltakahvilla ja ihastuivat kovasti "hotelliimme", paikallisesti luksusasuntoon. Vaikkei se ehkä taas sunnuntain ja tiistain välillä siltä tuntunut. Nauratti jälkikäteen minkä vaikutelman vieraamme saivat talostamme. Meillä meni poikkeuksellisesti kesken seurustelun kaksi kertaa sähköt poikki ja talon insinöörit tulivat korjaamaan pyykinpesukoneemme. Onneksi viimeinen vahinko sattui meidän saatellessamme vieraita alas, eivätkä he ehtineet nähdä sitä.

Tulimme miehen kanssa takaisin ylös ja talossa oli useita työmiehiä. Poika juoksi alakertaan kaverinsa kanssa ja kertoi, että hänen huoneen seiniä pitkin oli alkanut yhtäkkiä tulemaan vettä. Katossa oli iso läntti, musta läntti ja seiniä pitkin todella valui vesi.


Työmiehet irrottivat katossa kiinteästi upotettuna olevan lampun ja sitä kautta tolskasivat korjata vuotavaa putkea. Kovasti alkoi kiinnostamaan mistä vesi on peräisin, kun emme saanut selkeää vastausta- näytin yläkertaa ja vein insinöörin katsomaan vessanpönttöä. Näytti hanaa. Ok, helpotti. En usko, että penthousesta tuleva viemärivesi makuuhuoneen seinällä on sen miellyttävämpää kuin kenenkään muunkaan pulliaisen sinne laskema erite. Yksi miehistä meni asuntomme yläpuolelle välikerrokseen korjaamaan vesiputkea. Saivat jollain lailla tukittua sen, mutta suosittelivat, että poika nukkuu sohvalla, jos katto ei kannakaan. Kun on nähnyt näiden rakentamisen laadun, niin meidänkin mielestä se oli ihan hyvä idea. Aamulla mennessämme katsomaan huonetta, niin kas- sieltähän tulee vesi pitkin seiniä lattialle asti. Että tip-tip-tip- sitten vaan.

Maanantain koko päivän tuntemattomia tyyppejä ramppasi ovesta sisään ja ulos. Alkoi puolenpäivän aikoihin jo ärsyttää. Ne, joita varten piti juosta ovelle ovikellon soidessa ja myös se, että yhtäkkiä ovi kävi ja tuntematon ilmestyi omilla yleisavaimilla- kotiisi! He leikkasivat kattoon reiän ja korjasivat putkea.




Pistivät katon umpeen. Eilen tuli miehiä, jotka maalasivat läntin piiloon. Juu, ei kai se yks pikku vesivahinko mitään haittaa. Miten musta ihan tuntuu siltä, että epämääräisiä maalausjälkiä näkyy tarkemmin tarkasteltaessa muissakin huoneissa ja siellä täällä. Miksi ihmeessä Suomessa ei olla keksitty näin yksinkertaista tapaa hoitaa vesivahinkoja ja erityisesti hometta pois seiniltä? Ottaa vaan pensselin pieneen sievään käteen ja vähän maalarin valkoista.

Manager kävi aamulla juttelemassa ja vihjailin, että vuokraan nähden olisi ihan kiva, että tästä kaikesta häiriöstä ja siitä, että yksi huone on poissa käytöstä- oletan saavamme jotain hyvitystä. Tunnin päästä tullessani kotiin, tällainen odotti pöydällä.

Herkkuja, nam! Osa ihan 100% organic vielä..tosin ei ole taas ihan lähiruoasta kyse., mutta hyviä canadalaisia kuivattuja marjoja kuitenkin.
 
M

maanantai 9. maaliskuuta 2015

#Reilut blogit haaste. Epäekologiset teot ja pistelyä omassatunnossa

Sain #Reilutblogit haasteen Tahdon asiat- blogilta, iso kiitos ensimmäisestä haasteesta blogille! Haaste on saanut alkunsa Tjäreborgin Instagram- kuvasta, jossa heidän matkaoppaansa poseeraa tiikerin kainalossa. Kuvasta seurasi iso kohu ympäri maailmaa, tavoitti myös ulkosuomalaiset, sai aikaan mittavat keskustelut ja matkatoimisto harmittelee tekoansa. Haasteessa täytyy pohtia omaa ekologista jalanjälkeänsä arjessa ja matkalla.

Haaste pysäytti miettimään valintoja tärkeän asian puolesta, minkälaisen maailman me jätämme tuleville sukupolville. Aloitetaan kuitenkin siitä, että olen hirveän huono esimerkki tähän haasteeseen. Haluan siltikin olla rehellinen. Googlettamalla löysin haasteeseen osallistuneita blogeja ja sen takaa toinen toistaan parempia eettisiä ja ekologisia tekoja tekevät ihmiset. Haluaisin tietää moniko näistä ihmisistä tekee näitä tekoja oman hyvinvoinnin vuoksi vai ihan oikeasti ajattelevat jälkeä minkä jättävät peräänsä? Ensinnäkin en löytänyt aluksi täysin syy-seurausta miten huumattu tiikeri Aasiassa liittyy ihmisten ekologiseen käyttäytymiseen arjessa Suomessa, mutta tarkoitus oli laittaa miettimään omia valintojaan arjessakin.

1. Kerro, minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

Suomessa lajittelin kyllä roskia ja vein ne lähikaupan kierrätyspisteeseen. Täällä Hanoissa ei lajitella, koska siihen ei ole mahdollisuutta. Hiipii mieleen epäilys, että onkohan suurin osa edes kuullut Vietnamissa jätteiden lajittelusta. Valitettavasti jopa kouluissa ruokajätteet ja muutkin roskat päätyvät alkeellisesti samalle päätepysäkille. Vietnamilaisista on ihan normaalia nakata roskapussi tien varteen ja niinpä kadunvarret sekä ojanpenkat ovat todella epäsiistejä. Me viemme luonnollisesti kaiken lähimpään roskakoriin ja lapsenikin- kerättyään muutaman kerran roskansa savilammikosta.

Sammutan suihkun sillä välin kun levitän pesuaineet- säästän siis vettä. Sammutan valot huoneista, jos ei kukaan siellä ole ja telkkarit, jos niitä kukaan ei katso. Pakko kyllä myöntää, että tämä tulee Suomessa ihan sähkönhinnan vuoksi, mutta siinä sivussa on myös ekologista. Luomutuotteita suosin, mutta täällä niiden saaminen rajoittuu täällä muutamiin pikku kauppoihin ja länsimaalaisia tuotteita myyvien kauppojen luomunurkkauksiin. Luomusta en antaisi takeita ja ikävää, että juuri näistä luomutomaateista löytyi naapurinrouvalla matoja. Luomuhinnat ovat korkeita. Jos tomaatti maksaa 4 € enemmän kilolta luomuna, niin valitsen kyllä halvemman. Viisihenkisen perheen ruokalasku on muutenkin kuukaudessa paljon, puhumattakaan jos jokaisen tuotteen valitsee luomuna. Luomutuotteita suosin lähinnä siksi, että haluan syödä ja tarjota lapsille vähemmän prosessoitua ruokaa, meidän oman hyvinvoinnin ja terveytemme vuoksi.

Hiilijalanjälkiä ei myöskään ole tullut pahemmin mietittyä kun lentolippuja olen varannut. Kyllä lompakko on sanonut mikä lento varataan. Netistä selvittämällä Finskin koneilla on ilmeisesti aika pienet "hiilijalanjäljet" johtuen uudenaikaisesta kalustosta eli tietämättäni ehkä olen sitten suosinut näitä ekologisempia yhtiöitä. Joukkoliikenteen käyttö Vietnamissa olisi mahdotonta. Linja-autot ovat niin täyteen ahdettuja, että takana tulija näkee ikkunoihin liiskaantuneita poskia ja huulia. Jos lämpötilaa on +30 ja ilmastointi ei pelaa tai kuljettaja ei pidä sitä päällä, valitsen taksin- vaikka se olisi epäekologista.

Tunnustan hakevani tarpeettomia vaatteita halvalla myös halpaliikeketjuista varsinkin lapsille, kuten H&M:tä. On ekologisia ihmisiä, jotka eivät käytä näitä ketjuliikkeitä siksi, etteivät tukisi halpatyövoimaa. Haluaisin tietää, kuinka moni heistä ei käytä sitten matkapuhelinta. Miten on eettisempää käyttää puhelimia, koska ne kaikki teetetään täällä halpamaissa pienillä palkoilla isoilla tehtailla? Jottei kukaan tästä repisi peliverkkareitansa- EI en missään nimessä hyväksy lapsityövoiman käyttöä- vaan puhuin nimenomaan halpatyövoimasta. Siivoojan palkka täällä on n. 200 € kuukaudessa, 6 päivää viikossa ja 10 tuntia. Olen kuitenkin sitä mieltä keskusteltuani monen paikallisen kanssa, että nämäkin ihmiset täällä ovat oikeasti onnellisia työpaikastansa, koska täällä ei ole sosiaaliturvaa jos joudut työttömäksi. Vaatteista vielä, viime vuosina olen alkanut panostamaan enemmän laatuun ja ostan mieluimmin itselleni vähemmän, josta riittää sitten pitkäksi aikaa. Täällä olen tukenut paikallista käsityöyrittäjää teettämällä vaatteita hänellä. Myös kierrätän vaatteita. Annan omia ja lasten vanhoja sukulaisille ja ystäville. Vien paljon kirpparille pieneksi käyneitä vaatteita ja tarpeettomia tavaroita. Kaapista löytyy monet ekologisesti valmistetut kengät, jotka ostaessasi firma lahjoittaa toiset köyhille kenkiä tarvitseville.

Yksi arkipäivässäni paljon käytetty asia on tavallaan ekologista. Haaveilin yhdestä käsilaukusta pitkään ja lopulta sain sen, oli tavallaan ekologista ostaa kallis käsintehty laukku, koska olen pitänyt sitä pari vuotta päivittäin. Voisin olla kaiken kaikkiaan parempi ihminen ekologisesti.


2. Kerro jokin mukava kokemus, joka sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

Ei tule mieleen mitään yksittäistä kokemusta reissuilta. Lomaillessamme haluamme jättää luonnon ja ympäristön siihen kuntoon, kun se oli sinne tullessaan. Matkailua en aio lopettaa, turismi on maailmassa suoraan tai välillisesti yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Osalle ihmisistä se on keinoa pysyä hengissä. Suosin paikallisia ruokapaikkoja ja kahviloita, mutta myös kansainvälisissä ketjuissa on franchising- yrittäjä, usein vielä paikallinen.

Itse julkaisin taannoin sosiaalisessa mediassa kuvan pyörällä ajavasta karhusta sirkuksessa. Ensiksikin kestävän matkailun periaatteisiin kuuluu, ettei sirkuksiin pitäisi edes mennä. Syyllistyykö teistä joku muukin siihen kuin minä?! Ajattelematonta. Pidän eläimistä, haluaisimme ikioman koiran, mutta elämäntilanteesta johtuen kotieläimen pitäminen ei ole mahdollista. Sen takia tyydymme lainakoiriin. Hevoset ja kissat ovat lähellä sydäntäni. Vietin lapsuudestani ja nuoruudestani aika ison osan talleilla. Jos ei ole tullut selväksi, olen ehdottomasti eläinrääkkäystä vastaan! Sirkuksessa ei heilunut näytöksessä raipat, vaan namupalat. Toki ymmärrän ettei ilman sitä raippaa niitä eläimiä varmasti ole koulutettu. Olen lukenut, että Hanoin eläintarhassa eläimillä ei ole hyvät olot ja niinpä aiomme jättää siihen tutustumatta. Siitä tulisi vain kaikille paha mieli. En ole kuitenkaan köyttämässä itseäni kettingillä turkistarhojen takia mihinkään. Enkä myöskään syömättä itseäni hengiltä, jos apinoita ei poisteta sirkuksesta. Minusta kuitenkin tässä maailmassa on tällä hetkellä isompia murheita. Minusta on paljon huolestuttavampaa kun loppuvuodesta joku teloitti yli sata lasta Pakistanissa kouluun, kuin Tjäreborgin matkaopas eläintarhassa tiikerin kanssa samassa kuvassa. Aion käydä sirkuksissa ja eläintarhoissa, vaikka ne varmasti osan mielestä on väärin.

Tänä aamuna leivoin karjalanpiirakoita koko perheen toivomuksesta.


Ei taida voida kutsua lähiruoaksi näitä millään. Taas sorruin epäeettiseen ekologiseen tekoon. Omantunnon pitäisi soida. Ruisjauhot tulivat miehen mukana Suomesta, maito on Australialaista, voi Ranskasta. Tekovälineet ympäri maailmaa. En lupaa lopettaa niiden syömistä. Lupaan ajatella kuitenkin valintojani tästä eteenpäin ainakin enemmän, jos on valinnanvaraa. Yhden asian lupaan, en ainakaan mene makaamaan tiikerin kainaloon täällä. Lupaan haasteen myötä alkaa miettimään asioita enemmän reilun matkailun kannalta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä haastetta varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Haaste on kiertänyt sen verran kauan, etten haasta ketään. Haastan sen sijaan itseni ja teidät muut ajattelemaan matkaillessanne tai ihan vaan arjessa asioita enemmän kestävän kehityksen kannalta!
M