keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Mummu

Tähän viikkoon sisältyy paljon mukavia muistoja vieraidemme kanssa, jotka jäävät mieleen ja niistä kerron erikseen myöhemmin. 

Tänä aamuna kuitenkin oma mummuni, isänäiti nukkui pois rauhallisesti Kiuruvedellä 94- vuotiaana, pitkän hyvän elämän eläneenä. Viesti isältäni tavoitti meidät päivällä, jonka jälkeen puhuimme skypessä. Muisteltiin ja puhuttiin viimeisten jäähyväisten ajankohdasta.


Kävin puolison kanssa kävelyllä pitkin Tay Hon katuja ja muistelin lapsuuden kesiä, jolloin vielä leikimme mummulan- Kukkomäen pihalla. Kun päästiin mummulaan, vajaan parin sadan kilometrin päähän kotoa, piti ottaa jalat alle ja kipittää naapuriin serkkujen luo kapeaa polkua pitkin. Matkalla napsin punertavia karviaismarjoja suuhun. Muiden lasten kanssa salaa pumpattiin mummulan pihalla pihakaivosta raikasta juomakelpoista pohjavettä maahan ja ämpäreihin, koska se oli vain niin jännää. Mummulassa odotti uunituoreet pyöröset, kukkaisen pöytäliinan vuoraamassa, soikean keittiönpöydän ääressä. Voi ja juusto sulivat kuumien pyörösten tai mummun leipomien karjalanpiirakoiden päälle. Pyöröset ovat tehty suolaisesta pullataikinasta, jossa on riisipuurotäyte keskellä. Kuinka hyviä ne olivatkaan ja Se itsetehty viinimarjamehu. Vihreä puinen isän lapsuuden koti. Olohuoneessa kiikkutuoli ja ukin käsin tekemä peili sekä kaappikello. Mummulla oli kirjava huivi hiusten suojana. Salaperäinen hymy ja hyvä huumorintaju.

"Tuli uupumus hiljaa hiipuen,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhimman,
pois väsyneen lepoon kantoi.
Sinulle kiitokset kauneimmat
tahdomme antaa
ja sinut rinnalle ukin
nukkumaan kantaa
elon huolet loppui sulta.
Lepää rauhassa mummu kulta."

Hyvää matkaa.
 
Mummun muistolle

 

 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Wizard of Oi

Käytiin naapurinrouvan Piian kanssa katsomassa nyt se esitys, Wizard of Oi. Valmistauduttiin esitykseen vetämällä vähän parempaa päälle ja tyylikkäinä sitten heidän oma autokuskinsa vei meidät teatteriin- siis koululle. Siellä aikaisemmasta tiedosta poiketen, esitys olikin vain puolitoista tuntia pitkä. Istuimme jälkikasvuistamme ylpeinä ja räpsimme ihastellen kuvia. Kuvaamisen takia jäi esityksen juonesta puolet huomaamatta, kun keskittyi enimmäkseen siihen, miten ne omat silmäterät rooleistansa suoriutuvat. Jännitystä oli tytöillä aamulla enemmän, kuin tiesivät että tässä näytöksessä istuu äiti. Hienosti, upeasti ja kertakaikkisen mahtavasti suoriutui omat, naapurin Jesse ja kaikki muutkin koulun oppilaat!

On siinä ollut opettajalla ohjaamista, että tuo kaikki on saatu pakettiin. Tunteja on todella oppilaiden kanssa tehty ja se näkyi kiitoksena lopputuloksessa. Upeita roolisuorituksia, kylmiä väreitä lasten yksilölauluista, luokittain tansseja esitykseen kuuluen, rekvisiitat, joukkolauluja ja puvustukset meikkeineen. PTA eli vanhempien yhdistys oli huolehtinut illan näytöksiin leivonnaiset ja juomat.

Lyhyesti, erittäin lyhyesti juoni meni seuraavalla tavalla. Hanoihin tuli taifuuni, jonka pyörteissä Dorothy- niminen tyttö lensi kauas kotoa. Koti-ikävä tietenkin vaivasi. Oli hyviä ja pahoja noitia. Lopulta Wizard of Oi, Ho Chi Minh Cityssä auttoi Dorohtya ja hyvältä noidalta saadut punaiset kengät veivät Dorothyn kotiin Hanoihin.Yksinkertaisesti todettiin lopuksi- WAU! N=Julia oli tätinä ja V= Olivia vihreä vietnamilainen.



















Ni= Alex kävi eilen luokkaretkellä Red Riverillä. Laitan myöhemmin sieltä kuvia.
Huomenna on odotettuja vieraita tulossa meille kymmeneksi päiväksi, mummu ja pappa sekä puolison veljen kaksi lasta. Blogin suunnalla saattaakin olla ensi viikolla hiljaisempaa. Perjantai ja lapsilla alkaa viikon kevätloma koulusta. Ansaittu.

M

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tulevia näyttelijöitäkö?

Verhojen taakse kurkistelua. Pääsette tutustumaan perheen näyttelijästaraan ja etukäteen tulevan esityksen taustatietoihin. "Wizard of Oi". HIS:n Kolmena päivänä esitettävä, kaksi ja puoli tuntia kestävä teatteri. Lippuni varasin hyvissä ajoin yhteen näytökseen. Pelkästään itselleni, koska puoliso lähti Kiinaan. Koulun oppilaat ovat tehneet esitystä varten todella paljon töitä. Jokainen luokka on harjoitellut esitystä varten lauluja tai tansseja. Osa koulun oppilaista myös esittävät yksittäisiä rooleja siellä. Meillä molemmat tytöt esiintyvät siellä.

En tiedä mistä meidän vauva eli V on tuon kaiken itseluottamuksen kerännyt itsellensä. Minä siirryn todellakin takavasemmalle mielummin kuin lavalle, joten minun perintöä se ei ainakaan ole. Kun nämä viikoittaiset harjoitukset helmikuussa alkoivat, V oli aluksi laitettu kukaksi lavan reunalle seisomaan. Niin ajatelkaa- kukaksi, niin kuin moni muukin oppilaskin. Neiti tuli kuitenkin kotiin loukkaantuneena ja sanoi salamoiden: "kuvitteletko sinä äiti, että minun aion olla joku kukkakeppi ja harjoitella vielä sitä kukkakeppinä oloa monta kuukautta? Nyt äiti menet ja sanot sille teatteriopettajalle, että minä haluan puhua mikrofooniin. Minäkin haluan esittää teatterissa ja olla joku niistä näyttelijöistä!" No eihän siinä äidillä muu auttanut, kun kysyä että olisiko tarjolla roolia, missä V saisi olla äänessä. Lavalla puhumassa vuorosanoja. Rooli irtosi ja V on esityksen nuorin, jolla on ihan "oikea" rooli vuorosanoineen ja ohjelmalehtiseen nimi kirjoitettuna. Itkuhan näissä viikkojen välissä on kuitenkin usean kerran tytöllä päässyt, kun roolihenkilöllä on vuorosanoja niin paljon, että meinasi tytön usko oppimiseen loppua kesken.

7-vuotiaan V toive on lääkäreiden, lentoemäntien ja muiden pikkutyttöjen haaveammattien sijaan tulla vaatimattomasti kuuluisaksi laulajaksi tai näyttelijäksi. Päättäväisesti aikoo kyllä myös lukea itselleen ammatin-siis vain kaiken varalta. Hän aikoo opiskella papiksi. Kyllä, papiksi. Kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme Suomeen ja tarhassa oli ensimmäiset vappunaamiaiset. Muut lapset olivat prinsessoja, keijuja, prinssejä, Supermaneja, Batmaneita ja lohikäärmeitä. Viisivuotias V halusi pukea hopeat kimaltavat legginsit, säihkyvän paljettitopin ja mustan tyllihameen. Tukka piti tupeerata, kajaalilla piti meikata silmät, kuin rokkitähdellä ja olkapäille roikkuvat renkaat korviin-oli pakko saada. Hän halusi olla maailmankuulu Katy Perry ja kailotti laulaa "Fireworks" ja Heinäkuun neljännestä- USA:n itsenäisyyspäivästä. Myöhemmin tarhassa oli kevätjuhlat vanhemmille ja tyttö pääsi pojan kanssa "juontamaan". Sanomaan seuraavan esityksessä olevan ryhmän. Kotona hän tuumasi peilin edessä lähtiessämme juhliin, "mitä enemmän yleisöä on, sen paremmalta se musta tuntuu". Hyvä, jos tuntuu vielä aikuisenakin tuolta.

Nyt sitten tytöt jännityksellä odottaneet esityksiä. Myöhemmin raporttia huomenna alkavasta rumbasta. Mitä muuta Hanoihin kuuluu: Viime viikolla oli taas koulun puolesta kiva tapahtuma, Sport Day. Eskarista lukiolaisiin luokat oli jaettu kolmeen tiimiin. Joukkueilla oli omat värit, esim. lastemme kuuluessa Dragoneihin- jotain punaista piti pukea päälle. Luokittain pienet olivat pareina isompien kanssa. On kyllä mukavaa, kun koulu järjestää näin paljon tapahtumia.



Viikonloppuna oli myös pelejä Ni koulun MRISA joukkueen kanssa lentopallon merkeissä Uniksella. Käytiin naapurin rouvan kanssa katsomassa poikien pelaamista. 


Ja vielä huh hellettä. +32-+38 celsius asteen varjolämpötiloilla ollaan saatu nauttia nyt viikonlopun yli. Ja Suomeenkin on uudet edustajat valittu, kansa on äänensä antanut. Odotellaan ja toivotaan heiltä positiivisia uudistuksia maamme hyväksi! :)


M

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Festareita jälleen

Festareita, festareita. Tänään oli vuorossa HIS:llä taide- ja musiikkifestarit. Meiltä osallistui muut paitsi M, työmatkan vuoksi. Tunnelma oli kuin olisi saapunut oikeisiin taidegallerian avajaisiin. Tosin ei ole niistä omakohtaista kokemusta, muuta kuin mielikuva "Kiiltokuvia" tv-sarjasta.

Koulun yläkerros ja auditorio olivat täynnä taideteoksia. Hienoja oppilaiden eri tekniikoilla ja erilaisille alustoille piirtämiä sekä maalaamia tauluja. Ekaluokkalaisetkin saivat tuntea oman käden jälkensä arvostetuksi, kun tunteella tehdyt vedot olivat kaikkien nähtävillä. Lukioikäisten teoksissa löytyi kyllä jo oikeiden taitelijoiden tekemille töille hyviä kilpailijoita.
 




 



 



Tuolit olivat myytävänä


 




Made By V

Jotta saavutettaisiin tunnelma kuin oikeissa kulttuurijuhlissa, talo tarjosi ilmaiseksi naposteltavaa ja juomaa. Niinpä siellä taas opettajat jututtivat vanhempia ja ihailivat oppilaiden töitä- mitenpä muutenkaan kuin viinilasit kädessä. Tuskinpa kukaan kuitenkaan kahta lasia enempää nautti, paitsi lapset, jotka kittasivat limsaa kaksin käsin. Yläasteen ja lukion oppilaat olivat töissä anniskelupisteissä. (Tuli mieleen, olisikohan sallittua rakkaassa kotimaassamme, että alaikäiset tarjoilevat aikuisille alkoholijuomia- koululla?) Tarjoilijoille tuttuun tyyliin, tyylikkäästi mustiin hameisiin ja valkoisiin paitoihin pukeutuneet tytöt kiertelivät tarjoilemassa snackseja vieraille.
V seisoo vasemmalla odottamassa juomaa


Lopussa oli vuorossa musiikkiesityksiä. Alakerran katetulle pihalle, oli tehty esityslava. Muovituolit oli koristeltu juhlavin päällisin. Lavan reunoille oli kyhättynä "elävät" valot jouluvaloista ja valonheittimistä. Ni oli esitys luokkalaistensa kanssa. Kovin vaativa osuus hänellä ei ollut, kitaraa siis soitti yhdessä muiden kanssa. Vaikka saattoi muutama virhekin tulla, niin se ei menoa haitannut. Kiva, että tällaisia juhlia järjestetään!

N toinen vasemmalta kitara kädessä


Naapurissa on muuttokuorma saapunut 10 kk seikkailun jälkeen Brasiliasta muutaman mutkan tehneenä. Kävin ihailemassa heillä pahvilaatikoiden saavuttua suomalaisia tuttuja esineitä, Aaltoa, Pentikiä jne. Kyllähän tämä tuntuisi enemmän kodilta, jos omat huonekalut ja tavarat olisivat meilläkin mukana. Näillä mennään kuitenkin tämä vuosi. Ajattelinkin, että teen blogipostauksen jossain välissä meidän asunnosta, talostamme ja asuinympäristöstä, jotta pääsette kurkistamaan myös miten me "expaatit" täällä asutaan ja tähän Tayhon alueeseen. Idean sain Yksikseltä Tahdon asiat- blogista.

M

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ääni annettu

Velvollisuus suoritettu. Tänään oli viimeinen ennakkoäänestyspäivä ainakin täällä Hanoissa. Parikymmentä minuuttia ennen äänestysajan päättymistä meitä viime hetken äänestäjiä oli kyllä jonoksi asti.

Tulipahan käytyä katsomassa samalla Suomen suurlähetystö täällä. Se sijaitsee Lotte-centerissä. Pihalla liehui rakas siniristilippumme. Suurlähetystöön pääsi vartijan saattelemana hissille, jossa automatisoidusti menimme nappeja painamatta kerrokseen 24. Siellä toinen vartija otti vastaan. Äänestyskoppi oli isojen ikkunoiden edessä. Ikkunalaudalla Iittalan Aallon kynttiläkuppi. Tuli jotenkin kotoisa olo.




V halusi osallistua "toimenpiteen" mukavimpaan osuuteen- kuoren tiputtamiseen laatikkoon.

Virkailija otti puheeksi, että olemmehan muistaneet tehdä matkustusilmoituksen muuttaessamme. Olin hoitanut asian. Samalla haluan muistuttaa teitä, että kun lähdette vaikka lomamatkalle, varsinkin omatoimimatkalle ja ennen kaikkea riskialueille- tehkää se. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että jos olette kohteessa, jossa sattuu esimerkiksi luonnonkatastrofi. Ulkoministeriöllä on helpompaa paikantaa kaikki suomalaiset, kun matkustusilmoitus on tehty ja saadaan nopeammin varmuus ketä paikanpäällä on. Tai jos joudut onnettomuuteen ulkomailla ja olet ilmoittanut hätäkontaktit, niin heihin otetaan yhteyttä. Matkustusilmoitus

M





torstai 9. huhtikuuta 2015

Asioiden hoitaminen Vietnamin tyyliin

Aasialaisten ja länsimaalaisten kulttuurien yhteensovittaminen on välillä hermoja raastavaa. Ainakin meille, joille on kärsivällisyyttä jaettu lusikalla ämpärin sijaan. Olemme tottuneet Suomessa siihen, että asiat toimivat. Enimmäkseen. Olemme tottuneet siihen, että ei tarvitse montaa kertaa selittää samaa asiaa vastapuolelle asioita hoidettaessa, vaan yleensä ihmiset niin sanotusti älyävät yhdellä, viimeistään kahdella kertaa. Välillä olo on niin epätodellinen asioidessamme näiden aasialaisten ihmisten kanssa. Mutta totta se on. Kaiken lisäksi totuttavakin tähän on.

Ni jatkuu muuton vuoksi Suomessa kesken jäänyt hampaiden oikomishoito. Hammaslääkäristä annettiin hoidon hinnaksi 2500 usd, jos hoito jatkuu 2016 kesäkuuhun asti. 2016 vuoden puolelle oli laitettu kaksi erää, yhteensä 650 usd. Kysyimme hintaa vuoden 2015 loppuun asti (koska tarkoitus on olla vain vuosi 2015 täällä) ja saimme puolison kanssa hyvin selkeän sähköpostin, jossa oli kerrottu että koska lähdemme vuoden lopussa pois, tulee hoidolle hintaa 1850usd.

Eilen sitten käytiin näyttämässä hampaita klinikalla ja pientä hienosäätöä Suomessa laitettuihin hammasrautoihin tehtiin. Menin maksamaan ja sihteerit pyysivät kuittausta paperiin, jossa kokonaishinta oli 2500usd ja ne kaksi viimeistä erää vuodelta 2016 oli siirretty 2015 loppupuolelle.

Aloin selvittämään, että hintahan on 650 taalaa suurempi kuin mitä sovittiin ja näytän mailia puhelimesta. He kaivavat saman mailin koneeltansa ja tulostavat sen. 3 sihteeriä siinä yrittävät selittää minulle, että tämä 2500 usd on kuitenkin nyt se hinta. Piirrän, väännän, käännän ja selitän, että lukekaa tämä lause: "jos te muutatte vuoden 2015 lopulla pois, oikomishoito jää kesken ja kahta viimeistä erää eli 650 taalaa EI tarvitse maksaa". Eivät ymmärrä ja äänet alkavat kohoamaan. Useampaan kertaan ehdottavat, että voivat pilkkoa eriä pienemmiksi, jos meillä ei ole varaa maksaa. Kerron, ettei minua kiinnosta vaikka he pyytäisivät kerralla koko maksun vaan ainut mikä minua kiinnostaa on loppusumma. Sen täytyy olla sama, mikä on sovittu. Hinta ei voi muuttua eikä ehdot kesken kaiken. Tuntuu ajan hukkaamiselta keskustella heidän kanssaan. Pyydän hammaslääkäriä paikalle, oletan että hän ymmärtää yhdestä kertaa.

Mr. Hammaslääkäri sanoo samaa kuin apulaisetkin. Lisäksi hän kehtaa ehdottaa, että hinta voisi olla 1850 usd, jos hoito lopetetaan puoli vuotta aikaisemmin kuin sovittiin eli tästä päivästä kahden kuukauden päästä kesäkuussa 2015. Ei käy, ei missään tapauksessa käy. Laitan kaksi paperia vierekkäin. Heidän lähettämän sähköpostin ja sopimuspaperin. Kaksi viimeistä erää ja niiden päivämäärät sähköpostista vuodelta 2016 on tuotu sopimuspaperiin 2015 vuoden puolelle- ne mitä ei tarvitse maksaa. Lasken paperin reunaan 15 kertaa pluslaskuja heille ja selitän. He jatkavat hokemista, että jos ette pysty maksamaan kerralla näitä eriä niin laitetaan teille sopivia eriä niin että loppusumma on 2500usd. Asiasta intetään puoli tuntia. Soitan välissä miehelleni hakeakseni tukea. Puoliso sanoo samat asiat kuin minäkin, häneltäkin löytyy sama email. Pitäisi jo mennä. Aikaa tuhraantuu. He eivät älyä, ei sitten millään. Poikani seisoo vieressä ja taivastelee näiden ihmisten yksinkertaisuutta. Hän yrittää selittää, mutta kun ei vain mene sinne niin kutsuttuun "perille" asti. Verenpaineet taivaassa ja sydän hakkaa. Välillä tuntuu ettei enää veri kierrä vatutuksen takia. Mietin, että vaihdan hammaslääkäriä. Ajatus kaatuu samantien muistaessani ettei täällä ole klinikoita mihin voisi vaihtaa. Tämäkin oikomislääkäri käy Etelä-Vietnamista asti täällä Hanoissa kerran kuukaudessa muutamia päiviä.

Sitten K-L-I-K! Yhtäkkiä yhdellä sihteereistä valo syttyy ja hänellä löytää loputkin muumit laaksoon, hänen hissi nousee perille asti, hän on näistä neljästä se penaalin terävin kynä tai miten ikinä sen haluaakaan ilmaista. "Joo, niinpä tosiaan. Tässähän on todellakin 650 taalan ero. Mehän ollaan laitettu nämä kaksi viimeistä erää 2015 puolelle. Tässähän lukee, ettei teidän tarvitse maksaa kahta viimeistä erää ja hintaa tulee silloin yhteensä 1850usd ja hoito kestää joulukuulle". Kertoo vietnamiksi muillekin. Hammaslääkäri ja 3 sihteeriä miettivät hetken. Klik, Klik. "No hupsista ja nolot hymyt, niinpäs onkin. Pahoittelut, tämä oli sittenkin meidän moka. Me tehdään teille uusi sopimuspaperi". Hammaslääkäri lähtee nolona pois paikalta. Huomaan seisoessani näiden kolmen tiskin taakse jääneen naisen edessä, että olen jälleen hetkessä jolloin en vain löydä mitään sanottavaa. 

Positiivista, taas viikonloppu! Ensimmäinen päivä koko kolmen ja puolen kuukauden aikana, että ilmanlaatu on hyvä! Nyt on oikeasti pihalla raitista ilmaa. Ei saastetta. Ikkunoista näkyy toiselle puolelle kaupunkia!









 
 
M

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Taekwondoilua

Kaikki lapsemme aloittivat Taekwon-Don Seattlessa asuessamme. Nuorin seurasi kentän laidalla matkien isompien liikesarjoja siihen asti, että täytti vaadittavat komeat kolme vuotta. Pääsi ryhmään jossa toiminta oli leikkimielistä, mutta samalla opetettiin kurinalaisuutta ryhmässä toimimisessa. Kuria riitti. Jos tunnilla aloit puhumaan kaverin kanssa, välittömästi napsahti liuta punnerruksia ja jos jatkoi samaa käytöstä, niin katsomoon hetkeksi tai tarvittaessa lopputunniksi. Myöskin vanhempia komennettiin olemaan hiljaa, jos katsomossa liian äänekkäästi juteltiin. Molemmat tytötkin ehtivät päästä jo värivöille asti. Suomeen muuttaessa laji jäi tytöiltä pikkuhiljaa pois. Ni kuitenkin jatkoi ja yli vuosi sitten suoritti viimeisimmän vyönsä, ylemmän sinisen. Pian on Taekwon-Doa jo viitisen vuotta plakkarissa. Vanhemmilla on tullut istuttua aika monta tuntia katsomossa ja ajettua myös monta kilometriä sen vuoksi.

Tänne muuttaessamme yritimme löytää sopivaa ryhmää hänelle. Youtubesta löytyi videoita ja erittäin taitavia paikallisia harrastajia myös Taekwon-Dosta. Paikkansa pitäviä yhteystietoja ei kuitenkaan saatu, ei ainakaan englanniksi. Lopulta kansainvälisen koulun kautta löysimme opettajan, 4. dan mustan vyön. Hän on koulun liikunnanopettaja ja veti koululla ryhmää. Ni kävi kokeilemassa koulun ryhmää ja eihän siitä mitään tullut. Pienemmät korealaiset ja japanilaiset olivat kiipeilleet pitkin seiniä, huutaneet ja riehuneet tunnin ilman minkäänlaista kuria. Varustekassin nakaten nurkkaan sanoi, ettei mene sinne enää kertaakaan. Mr. Long opettaa kyllä taekwondoa yliopistolla, mutta sinne kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Ni ehdotti, että kysyttäisiin tätä opettajaa kotiin. Tämä sopi opettajalle pientä korvausta vastaan. Sovittiin, että tulee kaksi kertaa viikossa kotiimme opettamaan.






Tänään oli ensimmäinen kerta. Opettaja veti intensiivisen tunnin Ni kanssa. Ihan ainutlaatuista saada yksityisopetusta lajiin. Ensimmäisellä kerralla katsoi Ni liikkuvuutta, liikkeiden suorituksia ja korjasi virheitä. Välillä meinasi naurattaa, kun kesken potkun tarrasi poikaa jalasta ja väänsi nilkkaa haluttuun asentoon. Pikkuisen jos katse herpaantui minuun päin, komento tuli samantien ja teetti uudestaan. Lopputunnista ei katsekaan sitten harhaillut. Neljän kuukauden tauko on tehnyt tehtävänsä, poika oli tunnin jälkeen ihan puhki. Ja voiko parempaa treenipaikkaa olla, kuin ulkona uima-altaan reunalla palmujen katveessa?

M

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kuala Lumpur, Malaysia


Takana rentouttava ja ihana pidennetty viikonloppu aurinkoisessa ja kuumassa Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Lähdimme sinne perjantaiaamuna Malaysia Airlines:lla koko perheen ja muutaman tyhjän matkalaukun voimin. Lentoyhtiö on hyvä, kuuluu One World-allianssiin, mutta yhtiöllähän on tipahtanut 2 matkustajakonetta tässä vähän ajan sisään. Toinen katosi tuntemattomasta syystä ja toisen ampuivat Ukrainassa alas. En muista koska olisi perhosia ollut yhtä paljon vatsan pohjassa, kuin lähtiessä nyt ilmaan. Matka alkoi Hanoin uudelta lentokentältä, jossa en ollutkaan vielä lähtevien puolella käynyt. Kenttä oli pieni, siisti ja nykyaikainen.

Laskeuduimme Kuala Lumpuriin palmuviidakon keskelle, palmuja oli laskeutuessa pitkään silmänkantamattomiin. Lasten ensimmäinen kommentti kentällä oli, että aivan kun olisimme tulleet Seattleen. Otettiin taksi ja hyvin englantia puhuva Mohammed lähti viemään meidät hotellille. Kuski kertoi, että 20 vuotta sitten paikka oli samanlainen, kuin Vietnam nyt vuonna 2015. Eli valtava kehitys oli tapahtunut. Ympäristö oli siisti. Ei roskia. Hyvin hoidetut julkiset alueet. Liikenne oli sujuvaa, ei skoottereita. Tuli fiilis, että olimme todella tulleet Aasian Jenkkeihin, se ei tuntunut ollenkaan hassulta.

Hotellimme oli Hilton Kuala Lumpur, viidellä tähdellä merkattu. Hotellin kotisivut
Majoitusten hinnat ei täällä Aasiassa päätä huimaa ja parempia luksushotelleja saa aika edullisesti, jos vain viitsii vertailla sivustoja. Hotelli oli todella hieno. Aasiassa kolmen lapsen kanssa matkustettaessa täytyy varata kaksi huonetta useimmissa hotelleissa. Meille tämä oli ensimmäinen kerta. Huoneet olivat modernit, molemmat tilavia ja toinen vielä hieman isompi. Nukkumaan mennessä perheet miehet menivät omaan huoneeseen. Aamupalaa oli monesta kulttuurista, myös länsimaista. Runsas, maukas ja monipuolinen. Hotellin allasalue oli lasten mieleen. Iso allas liukumäkineen ja tietty poreallaskin. Miljöö oli tehty sekoituksena kasvillisuutta, valaistuksia ja kalliomaista seinää hyväksikäyttäen todella viihtyisäksi. Allasbaari ja ulkoravintola upeiden kaupunkimaisemien kera. Hotellin sijainti osoittautui hyväksi. Sen vieressä oli iso Sentral Station- rautatieasema. Sieltä löytyi ostoskeskus ja näppärät yhteydet joka puolelle kaupunkia. Monoraililla menimme lauantaina Bukit Bintangiin shoppailemaan ja katselemaan sitä osaa kaupungista. Sunnuntaina metrolla KL keskustaan. Maanantaina junalla suoraan lentoasemalle. Asemalta löytyi lasten iloksi myös McDonald's, jota myöskään ei täältä Hanoista löydy. Siellä tulee muistaa kuitenkin, niin kuin muuallakin, että pitää laukusta huolen. Puolison kollegalta oli viety lompakko taskusta metrossa. Kyräilijöitä näkyi ja muutaman kerran joku lähti seuraamaan hetken, mutta mitään edes "läheltä piti" tilanteita ei ollut


















Oli vielä erillinen olohuonekin.










Listalla- "pakko nähdä"- elämäni aikana yksi kohteeni on ollut, Petronas Twin towers. Käytiin siellä Sunnuntaina. Sinne kannattaa mennä aamusta, koska lippuja on saatavilla rajoitettu määrä. Mekin saatiin liput pari tuntia myöhempään ryhmään. Ryhmät jaettiin jonotusjärjestykessä väreihin, väreittäin siirryttiin hisseihin. Ettei maailma tuntuisi liian suurelta, samaan väriryhmään jonossa peräämme sattui ihmiset kotikaupungistamme! Menimme ensin kuuluisalle Skybridgelle, joka sijaitsi 41. kerroksessa, 170metrin korkeudessa. 





Tämän jälkeen jatkettiin matkaa kahdella hissillä näköalatasanteelle. Se sijaitsi 86. kerroksessa ja 360 metrin korkeudessa. 





Kuala Lumpur aukesi alapuolella, maisemat olivat- tarvitseeko edes kertoa- upeat, käsittämättömät, mahtavat ja kaikki muut vastaavat superlatiivit. Monelle tornit ovat tutut elokuvasta "Ansa viritetty", jossa Sean Connery ja Catherine Zeta- Jones seikkailevat torneissa. Tornit ovat valmistuneet 1998, ja ovat 452 metriä korkeat. Ne on rakennettu arkkitehtuurillisesti Islamilaisia perinteitä kunnioittaen. Niissä on käytetty älykästä ja modernia tekniikkaa, joka näkyy muun muassa turvallisuusasioissa. Ne olivat maailman korkeimmat rakennukset vuoteen 2004, jolloin Taipei 101 valmistui. Ne ovat yhä maailman korkeimmat kaksoistornit.

Kun tämä sairastelukierre alkoi niin eihän tästä meinaa loppua tulla. Pienin valitti heti perjantaista asti korvakipua. Lauantai-iltana kuume nousi korkealle. Niinpä senkin takia jätettiin suosiolla paikkoja väliin, jotta ei tulisi liikaa rasitusta neidille. Päivällä ei ollut ongelmaa, mutta iltaa kohden kuume palasi. Sunnuntaina päätettiin käydä näyttämässä korvia, kun yölläkin kipu piteli tyttöä ja äitiä hereillä. Hotellin lobbysta suosittelivat asemalla olevaa tohtoria. Niinpä kävimme tervehtimässä häntä. Lääkäri ei koskenut tyttöön eikä tutkinut häntä ollenkaan. Epäilimme, että uskonto rajoitti yhteistyötä. Ainut mitä hän tutki, otti tötterön laatikosta ja sillä tiiraili korvaan. Otoskooppia ei ollut tämä lääkäri nähnytkään. Ei tullut vastausta onko korvatulehdusta. Pyysi meidät käytävään takaisin. Kaiken jälkeen best part : Sihteeri luukun takaa aulassa otti Zitromax purkin hyllyltä, tuli vastaanottoaulan puolelle, otti yleisestä juoma-automaatista vettä lääkeaineen sekaan purkkiin ja ravisteli. Työnsi mulle purkin ja ruiskun, että anna vaan tytölle. Ei pakettia, ei sisältöpaperia, ei mitään. Ei vahvuuksia ei annoksia. Kyllä siinä oli eräs suomalaisperhe lapsia myöten ihmeissään. Rakas ystäväni, pitkäaikainen farmaseutti A, olit niin mielessäni! Lääkärikäynti maksoi kokonaiset kolme euroa! Suosittelen, että jos tarvitsette lääkäriä etsikää oikea lääkäri, etsikää oikeasti oikea klinikka. Viimeisenäkin yönä korvakipu taas herätti. Päätetiin kuitenkin kipulääkkeiden turvin tulla Hanoihin asti korvakivun kanssa. 

Aika loppui ehdottomasti kesken. KL on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia paikkoja. Esimerkiksi Batu Caves- luolat jäivät näkemättä ja moni muu etukäteen suunnittelema paikka, kuten maailman isoimmaksi kutsuttu Aquarium. Ukkosen paukahdellessa ja sadekuurojen vuoksi jäi myös Central Park väliin. Tulimme siihen tulokseen, että reissu teki meille todella hyvää. Pitkästä aikaa ehdimme viettää koko perheelle aikaa yhdessä. Oli helpottavaa päästä nykyaikaan, siihen samaan missä olemme tottuneet elämään. Löytyi kauppoja, josta sai lapsille alusvaatteita ja itsellekin t-paitoja noin vain ja hintakin oli se, mikä lapussa luki- puhun H&M:stä!

Kun täällä Vietnamissa pyörii kuukaudesta toiseen, kaikkeen tottuu, mutta toki kaipaa sitä, että pääsee sivistyksen pariin. Kaipaan sitä, että jos tarvitsen tuorejuustoa, niin löydettyäni sitä myyvän kaupan, valikoima ei rajoitu kolmeen maustamattomaan purkkiin. Nyt on motivaation kannalta varmasti itselle tähän mennessä kovimmat ajat edessä. Kun tulimme takaisin ja ympäristö heti kentältä lähtien on likaista, roskaista, kaiken maailman hökkeleitä, homehtuneita taloja- alkoi ahdistuksen multihuipennus. Kestää tovi, että tähän pikkuhiljaa kehittyvään maahan orientoituu taas takaisin, löytää positiivisia asioita ja hymy palaa hapannaaman tilalle. Kaksi kuukautta ja lähdetään kesälomalle Suomeen, aika menee nopeasti. Mutta silti. Ei pidä kuitenkaan harmitella, että loma on ohi vaan olla onnellinen, että päästiin viettämään sitä Malesiassa. Suosittelen kohdetta, jos Aasiaan päin tekee mieli matkustaa. Siitä on helppoa liikkua vaikka junalla rannikolla ja saaristossa oleviin upeiksi kehuttuihin lomakohteisiin.

M