sunnuntai 31. toukokuuta 2015

PYP Exhibition

Useimmat meistä on kuullut kansainvälisiin kouluihin liittyvän IB- sanan. Osa teistä voisi asian minua paremmin aukaistakin. Minulle sana oli tuttu jo omista kouluajoista lähtien, mutten kuitenkaan asiaa olisi sen tarkemmin osannut määritellä ennen kuin omat lapset täällä IB- kouluun menivät. Kerron taustaa, koska perheen lapsista nyt kaksi on IB PYP- ohjelmassa ja yksi MYPissa. Se, jonka takapuoli puutuu pelkästä ajatuksesta, suosittelen hyppäämään tekstin loppuun, josta voitte lukea Julian kuulumiset.

IB- International Baccalaureate on kolmen koulutusohjelman ryhmä, jota hallinnoi kansainvälinen järjestö International Baccalaureate Organization (IBO). Ohjelmat perustuvat erilaisiin koulutusjärjestelmiin eri puolilta maailmaa, ja ne pyrkivät olemaan kulttuurisesti neutraaleja kansainvälisiä järjestelmiä. IB suunniteltiin alun perin diplomaattien lasten koulutuksen yhdenmukaistamiseksi, mutta nykyään IB-koulua käyvät ihan meidän kaltaisten Matti Meikäläisten lapsetkin. Suomessa ohjelmia opettaa yhteensä 15 koulua. Koulut aloitetaan eri ikäisenä. Käytäntönä useassa maassa on, että jos lapsi on syntynyt ennen elokuun loppua, hän aloittaa ekaluokan kuusivuotiaana. Jos on syntynyt elokuun lopun jälkeen, menee kouluun 7-vuotiaana. Meillä kaksi vanhinta on aloittanut ekaluokan 6- vuotiaana ja Olivia 7. Tosin Alex on nyt poikkeuksellisesti kahta vuotta ylempänä kuin suomessa olisi, johtuen ettei koulussa ollut tilaa kuutosluokalla ja siirsivät hänet seiskalle. Hän on tänä vuonna täyttänyt 12, mutta samalla luokalla osa täyttää 14 tänä vuonna. Sen takia nuo ikähaitarit ovat erilaiset, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. IBO tuottaa opetusohjelmat englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi, joista Suomessa ja täällä Vietnamissa on käytössä englanti.
 
Ohjelmat ovat :
Primary Years Programme (PYP) on 3–12-vuotiaille tarkoitettu järjestelmä. PYP:n opetussuunnitelmaan kuuluvat kielet, yhteiskuntaoppi, matematiikka, tiede ja tekniikka, taiteet, liikunta sekä henkilökohtainen ja sosiaalinen kasvatus. Olivialla on pakollisena extrakielenä vietnamin kieli, mutta Julialla jo kaksi- vietnamin ja ranskan kieli.
 
Middle Years Programme (MYP) 11–16-vuotiaille, vastaa lähinnä Suomen yläastetta. Opetussuunnitelma on jaettu kahdeksaan aineeseen, joita ovat A-kieli (meillä äidinkielen sijasta englanti), vieraat kielet (täällä on pakollisena ranskan ja vietnamin kieli), yhteiskuntatieteet, luonnontieteet, matematiikka, taiteet, liikunta sekä tekniikka. Yksittäisillä kouluilla on kuitenkin mahdollisuus opettaa myös aineita, jotka ne kokevat tärkeiksi.
 
IB Diploma Programme (ns. IB-lukio) 15–19-vuotiaille, kaksivuotinen opetusohjelma, jonka tarkoitus on valmistaa oppilaita yliopisto-opiskeluun. Tätä ennen suomalaisissa kouluissa käydään niin sanottu Pre-IB-luokka (myös Pre-DP), Se vastaa siis lähinnä Suomen lukiota. IB-lukion taso koetaan hyvin korkeaksi. Erikoisuutena IB:llä on mahdollista opiskella taloustiedettä ja yritysjohtamista. Yhdysvalloissa ja Kanadassa IB-lukion kurssit jopa tunnustetaan yliopistotasoa vastaaviksi, ja niiden avulla voi saada vapautuksen joistakin ensimmäisen opiskeluvuoden kursseista.
Oikeustiedettä ja humanistisia aineita varten voi valmistautua laajassa historian ohjelmassa. Kaikkiin näihin aineisiin kuuluu paljon kirjoitettavia selostuksia ja esseitä, joten yliopistossa niihin on huomattavasti helpompi sopeutua. IB-lukio pyrkii opetuksellaan kannustamaan kriittisempään ajatteluun kuin suomalainen lukio.  Lisäksi kirjoitettavan tekstin määrä on valtava: vastaavaan vauhtiin ei päästä aina edes yliopistossa.

Muita IB- Diplomin vaatimuksia ovat:

  • Creativity, Action, Service (CAS) – 150 tunnin vapaaehtoistoimintaohjelma, johon kuuluu elementteinä luova toiminta, liikunta ja yhteiskuntapalvelu.
  • Theory of Knowledge (TOK) on kriittiseen ajatteluun harjaannuttava, pääosin keskustelumuotoinen kurssi, jossa pohditaan tiedon, moraalin, politiikan ja taiteen peruskysymyksiä. Kurssin arvostelu perustuu oppilaan kirjoittamaan 1 200–1 600 sanan esseeseen sekä esitelmään.
  • Extended Essay (EE) on 4 000 sanan itse suunniteltu ja toteutettu tutkielma jostakin IB-aineesta. Tavallisesti kaikissa kokeellisissa ja yhteiskuntatieteissä arvostetaan tieteellisiä kokeita tai tiedonkeruuta: kemiassa on tehtävä kemiallisia kokeita, historiassa haastatteluja, jne

Julian siirtyessä ensi vuonna Middle schooliin, hänen kouluvuosi päättyi Superhypertärkeään juttuun- PYP Exhibitioniin. Tämä tarkoittaa heidän laajasta tutkimuksestaan tehtyä näyttelyä. Tästä exhibitionin tärkeydestä on hehkutettu vuoden alusta asti, ja aiherajaus "Sharing the planet"  oli tehty jo viime vuonna. Julia ja kolme muuta tyttöä valitsivat ryhmätyökseen- Equal opportunities- yhtäläiset mahdollisuudet. He keskittyivät tutkimaan naisten koulutusmahdollisuuksia ja naisten oikeuksia maailmassa. He järjestivät keräyksen lahjoituksille Sambialaiseen köyhään kouluun, johon yksi opettajista matkallaan toimitti kirjoja ja tarvikkeita koululaisille. He kävivät tutustumassa naisten museossa. Katsoivat videoita, lukivat kirjoja ja tekivät esseitä. Internetin ihmeellisestä maailmasta poimivat tärkeimpiä asioita ja kokosivat kaiken yhteen isoksi paketiksi yhteiselle alustalle. Julia on tehnyt töitä torstain eteen todella paljon, jo pitkään. Joka päivä, joka ilta. Hän on istunut ja näpyttänyt tietokonetta. Heillä ei ole ollut kokeita, vaan arvosanat ovat muodostuneet suurimmaksi osaksi projektin perusteella.
 
Puolison ja Olivian kanssa menimme torstaina odotettuun Exhibitioniin. Aluksi vanhemmille näytettiin video projektin matkan varrelta, koottuna kaikkien ryhmien työskentelystä. Mainittakoon, että koulussa on siis vain yksi vitosluokka. Tämän jälkeen siirryimme  kuvin ja tekstein sisustettuihin näyttelytiloihin. Oppilaat olivat tehneet omat pisteensä huolella. Lapset oppivat tämän avulla varmasti vastuunkantoa ja määrätietoista projektin toteuttamista. Ihailtavaa, vaikka tänä vuonna täyttävät vasta 11- vuotta. Lapset olivat ylpeitä omista töistään ja kaikesta vaivannäöstä, niin myös opettajat, mutta myös me vanhemmat. Wau. Julialta kotiin päästyään tuli helpotuksen huokaus, "ihanaa, että se on ohi nyt!". Nyt sitten jännitetään mitä numeroita sieltä todistuksiin tulee! Vielä kaksi viikkoa koulua ennen lomaa.
 

Vitosia





Tytöt aloittavat lahjoitusten keräämisen



Tietokilpailu, johon pikkusisko yrittää vastailla. Ei meinannut saada palkintoa ei sitten millään siskoltansa..


Black& White

Tässä kuvia koulusta, kun opettaja toimitti lahjoitetut kirjat ja opiskeluvälineet
 
 
 

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Passion- Mascarpone Britakakun ohje

Kesäjuhlien jälkeen lupauduin, että laitan ohjeen passion-mascarpone britakakusta tänne blogiin. Kakku on melko nopeasti valmistuva, ainakin helppotekoinen ja raikkaan kirpeä kesäinen herkku. Kalorinlaskijoille tämä ei sovi, mutta kai sitä nyt voi vähän herkutellakkin?

Pohja:
150g   margariinia, itse käytin suolattua voita.
1,5 dl  sokeria
4        keltuaista
2 dl    vehnäjauhoja
2 tl     leivinjauhetta
1.5dl  maitoa

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi
Lisää keltuaiset yksitellen
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ensin yhteen, jonka jälkeen jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan pieniä ripauksia kerrallaan. 
Sekoita taikina tasaiseksi ja kuohkeaksi
Levitä valmis taikina uunipellille leivinpaperin päälle. 
 
Laita uuni päälle 175-200 asteeseen, mutta odota marenki taikinan päälle.

Marenkipohja:
4 valkuaista
1.5dl sokeria

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria pikkuhiljaa. Vatkaa niin kauan kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Kun käännät kulhon alaspäin vaahdon pitäisi pysyä kulhossa.
Lisää vaahto varovaisesti taikinan päälle pellille. 
Paista uunissa pohjaa noin puoli tuntia tai siihen asti kunnes marenki saa vaaleanruskean värin. Kun otat uunista anna pohjan jäähtyä hyvin.

Täyte
2 dl kuohukermaa/ Vispikermaa
200g mascarpone- juustoa
100g appelsiinituorejuustoa
1 lime
9 kpl passion hedelmän sisälmystä - maun mukaan, voit lisätä tai vähentää
2tl vaniljasokeria
Sokeria maun mukaan

Vatkaa kerma vaahdoksi.
Notkista mascarponejuusto ja appelsiinituorejuusto
Kaavi halkaistuista passionhedelmistä hedelmäliha juustojen sekaan.
Purista limen mehu sekaan edellisten sekaan ja lisää sokeria maun mukaan.
Sekoita hyvin. Nostele kermavaahto lopuksi sekaan. (Itsellä seos oli löysähköä, mutta jähmettyi pakastimessa.)

Leikkaa jäähtynyt pohja kahteen osaan. Levitä pohjan päälle kerros passionseosta. Nosta toinen pohjakerros sen päälle ja levitä jälleen täytettä, niin että se jää siis päällimmäiseksi kerrokseksi. 
 

 
Tältä näyttää passionhedelmä, jos ei ole tuttu aikaisemmin.
 



Voit koristella vielä passionin hedelmälihalla ja mangoviipaleilla. Laita pakastimeen tunniksi tai pariksi (pitemmäksi aikaa ei kannata laittaa, jottei marenki pehmene). Sitten vain enjoy!

Mami

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kevätjuhlat ja reissumies kotiin

Suomikoulun kevätjuhlat juhlittiin lauantaina. Julia pyydettiin juontamaan juhla ja siltä seisomalta suostui tehtävään. Tyylilleen uskollisena Julia kirjoitti oman juontonsa paperille millilleen vaakasuorassa mutta myös pystysuorassa linjassa- vaikkei sitä paperia kukaan kansion takaa nähnytkään. Alleviivasi ja yliviivasi värikynillä, tietysti erivärisillä, tärkeimmät muistettavat asiat. Opetteli ulkoa ja harjoitteli sen 50 kertaa, millä äänensävyllä ja nopeudella hän asiat sanoo. Hyvin hän kyllä veti ja saikin jo varauksen joulujuhlienkin juontajaksi.
Juontaja
























Olivia esitti ryhmäesityksessä. Mutta ensimmäisen kerran hän esitti myöskin yksinlaulun yleisön edessä- Pilvipeiton alla. Lopuksi vielä Kaksinlaulun ryhmän opettajan S kanssa, Katri Helenan- Kuudenikäinen. Tämän he keksivät juhlia edeltävänä iltana ja tulihan siinä pikkuisen kiire opetella. Muutamia kertoja ei ainoastaan sanat, mutta taisi myös nuotitkin vaihtua toiseksi Olivialla. Tärkeintä, että oli kovin tyytyväinen omaan suoritukseensa ja äiti myös.
Backstage
























Ensi vuoden toiminta rakentui kokouksessa ennen juhlaa ja naapurin Piia valittiin opettajaksi Olivian ryhmään. Onnea Piialle tulevaan vuoteen, oikean valinnan tekivät! Minäkin lupauduin yhdelle lauantaille opettamaan, siitä myöhemmin lisää.

Mihinkäs muuhunkaan kouluvuosi päätetään kuin Suvivirteen. Muistatteko sen fiiliksen lapsena, kun se keväällä yhteislauluna laulettiin ja sitten. Tuuletus ja kauan odotettu kesäloma! Todistusten jako ja paperipussissa mandariini sekä pillimehu. Se olotila. Sukupolvea nuoremmassa väestössä ei suvivirsi herättänyt mitään tunteita. Osa lapsista ei ollut ikinä virttä kuullutkaan, mutta kylläpä meillä aikuisillakin viimeiset säkeistöt vähän ruosteessa oli, näin muutaman vuoden jälkeen.

Alex palasi eilen Laosista. Menimme yhdessä Piian kanssa myöhään illalla koululle lapsiamme vastaan. Uskaltauduimme taas hengittämään, kun viesti saapui, että lapset ovat laskeutuneet Hanoihin. Useana iltana on ollut todella kova ukkosmyrsky, niin myös eilenkin. Kone joutui kiertelemään aikansa ilmassa Hanoin lähettyvillä ennen kuin pystyivät laskeutumaan. Alexin mukaan kone oli heilutellut enemmän kuin yleensä ja "toinen siipi hipoi laskeutuessa melkein maata".

Kulta ja mammona meni poikien sarjassa Kambotzaan. Pelit eivät olleet menneet ihan putkeen, mutta hauskaa oli riittänyt senkin edestä. Kuvia oli muistanut ottaa reissulla vain pari. Tässä pikainen yhteenveto reissusta Alexin kertomana:
-Laosissa oli siistimpi ympäristö kuin täällä. Siellä ei ollut kuitenkaan yhtään mitään.
-Siellä oli tosi kuuma. Siellä ei ollut saastetta, ei skoottereita juuri ollenkaan eikä meteliä. Ihmisiä oli vähemmän.
-Perhe oli tosi mukava. Perheen poikien kanssa oli hauskaa pelata ja leikkiä. Niillä oli hieno omakotitalo, 9 eri vartijaa. 3 vartijaa kerralla vartioi taloa koko ajan. (Ei muistanut kysyä, minkä takia perhe oli Laosissa. Mitä he tekivät työkseen?)
-Käytiin vesipuistossa joukkueen kanssa. Se oli ällöttävää. Osa paikallisista ui alasti. Vesiliukumäet olivat vaarallisen jyrkkiä ja ihoja paloi rikki, kun niissä ei ollut tarpeeksi vettä. Ja siinäpä ne tärkeimmät.


Avajaisseremonia
Alkupuheet


Alex, numero 8. Nice try!

Alex

 
 
 
Tiimihenkeä













 

Jossain sotamuseossakin olivat ehtineet vierailla
 
Samasta museosta, Sodassa jalkansa menettäneille tehtyjä proteeseja.





























Nyt paluu arkeen ja valmistautumaan pikkuhiljaa muutaman viikon päästä odottavaan seuraavaan reissuun. Parin kuukauden kesälomaan Suomessa!

Mami







keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa sipsejä ja karkkeja vaan..

Silloin kun minä olin lapsi, vuoden mahtavin tai oikeastaan silloin kai se tuntui kokonaiselta vuosisadan jutulta omassa elämässäni, kun pääsin viikon kestävälle hevosleirille Kestilään. Leirille, jota oli aina odotettu siitä edelliskesän ikimuistoisesta leiristä asti. Kun isä sitten peruutti auton poissa hevostallin pihalta lähteäkseen ajamaan kotiin takaisin, minä jäin omistajan kanssa vilkuttamaan reppu selässä ja pieni kangaslaukku kädessäni. Arvata saattaa, että alahuulihan siinä alkoi aluksi väpättämään- jännityksestä ja koti-ikävästä. Nykyajan lapset ovat kai vaan niin erilaisia, he ovat niin rohkeita. Nykyään ne alahuulet väpättävät meillä vanhemmilla.

Tällä viikolla on meidän huushollissa melkoisen hiljaista. Isompi miehistä lähti työmatkalle kotimaahan sunnuntaina. Mutta jännittävämpää on, että meidän esikoinen Alex lähti tänään aikaisemmin mainitsemaani MRISA- turnaukseen pelaamaan lentopalloa, lentämällä Vientianeen, Laosiin.

Viikonloppuna M kanssa juteltiin ja mietittiin Alexin tulevaa reissua. Poikaa ei paljoa huoleta. Suurin häntä mietityttänyt asia on ollut, mitä herkkuja hän aikoo ottaa mukaan. Monetko shortsit tarvitsee ja ottaisiko useammat lenkkaritkin. Jos asuisimme Suomessa, olisi kivaa ja ok, että hän pääsisi Ruotsiin. Mutta asumme täällä ja 12- vuotias poikamme lähtee ennakkoluulottomasti toiseen Aasian maahan. Ilman meitä- äitiä ja isää, vielä kehittymättömämpään maahan kuin Vietnam. Tuntuuhan se melkoisen jännittävältä meistä vanhemmista tämä koko reissu! Pariksi oli opettaja valinnut Alexille korealaisen pojan. He yöpyvät tuntemattoman perheen luona ja perhe kuljettaa pojat peleihin sekä hakevat koululta. Ruokkivat pojat. Pakko luottaa siihen, että perhe on "tavallinen ja normaali", koska koulun kautta on valikoitunut paikallisen kansainvälisen koulun oppilaiden koti. Me emme tiedä ketä perheeseen kuuluu, mutta eilen saimme tietää, että he ovat kotoisin Australiasta. Tiedämme heidän nimen, osoitteen ja puhelinnumeron.
Vähän snackseja mukaan

Tuliaisia host-perheelle, Iittalaa ja Fazeria- tottakai.

Eikö tässä ole tärkeimmät?
 
Rinkka melkein niin iso kuin poikakin
Nyt Alex on sitten matkalla maahan, missä kukaan muu meidän perheestä ei ole käynyt. Tietenkin äitinä pelottaa, että meneehän kaikki varmasti hyvin. Muistaahan juoda tarpeeksi, olla varjossa välillä ja toivoa ettei hän sairastu siellä sekä kaikki muut äidin huolet lapsesta. Matkalle lähtee myös naapurin Joona ja Roosa. Eri perheisiin kaikki kolme, mutta Suomi on siis hyvin edustettuna kymmenestä pojasta ja tytöstä.

Olen kyllä kiitollinen, että olemme saaneet mahdollisuuden kokea tämän kaiken. Ainutkertainen kokemus erityisesti Alexille, hän on melkoista kokemusta rikkaampi taas sunnuntaina kun palaa. Minun pieni rohkea poikani.

Mami

lauantai 16. toukokuuta 2015

Suomijunttien pre- juhannus

Eilen juhlistettiin kesän alkamista meidän oman talon suomiporukalla. Osa meistä lähtee pian kesälomalle Suomeen ja loput perheenjäsenistä seuraavat perässä, kunhan töiltään kerkeävät. 4 perhettä, 8 aikuista ja 9 lasta. Aloitimme juhlat kahden aikaan iltapäivällä ja nehän jatkuivat puolille öin, tai me lähdettiin silloin. Kenties mennyt aamuyön tunneille viimeisillä osallisilla?

Lauantaiaamuna ukkonen vielä räiski sellaista tahtia, että usko kesäjuhlien toteutumiseen meinasi loppua kesken. Yksi mies porukastamme sanoi osuvasti, mitä muuta voimme odottaa, kun on kyse Suomijuhlista? Niin, kun lämpötila ei ole laskenut Hanoissa alle 30 asteen melkein yli kuukauteen, niin sade on varmaa kun sana Suomi tulee mukaan suunnitelmiin. Iltapäiväksi keltainen pallo tuli kuitenkin pilvien takaa näkyviin ja koko juhlien loppuun asti saimme nauttia lämmöstä.

Olimme varanneet grillialueen ja kokit meille grillaamaan. Sovimme, että jokainen perhe tuo 5 erilaista ruokaa: alkupalan, pääruoan, lisukkeen, salaatin ja jälkkärin. Herkkuja oli niin paljon, että pöytä todellakin notkui niistä. Kokit kantoivat ruokaa pöytään sitä mukaa kuin syötiin. Meidän perhe vei alkupaloiksi Suomesta raahattuja ruissipsejä Aurajuustolla+ hedelmällä. Pääruoaksi sovittiin, että meidän perhe tuo burgerit ja lisukkeeksi suomalaiset Kabanossit, jotka puoliso raahasi myöskin työmatkalta tätä varten. Salaatiksi tein Coleslawta, ja jälkkäriksi onnistuneen raikkaan passion- mascarpone britakakun. Parin perheen miehet olivat käyneet lisäksi juomaostoksilla. En tiedä mitä laskukaavaa nämä etelänpojat käyttivät, koska juomaa jäi laatikkokaupalla grillialueelle sen verran paljon, että toisiinkin juhliin olisi riittänyt.

 





Olivia kysyi naapurinrouvalta näiden loppuessa, "voisitko tehdä näitä mulle lisää, jos maksaisin sulle?". Samaan syssyyn kuiskasi minun korvaan, tosin isolla ääneellä kaikkien kuullen: " äiti, voisitko nää maksaa?"



Shampanjan kanssa kävi hyvin hauskasti. Naapurin T aukaisi ensimmäistä pulloa. Ilmeisesti lämmön vaikutuksesta, coolerista kylmänä otetun shampanjan korkki lähti- koskematta siihen- kuin raketti komean pamauksen saattelemana. Seuraavan shampanjan minä aukaisin. Miehet suojasivat päätään käsillään. Oikein vielä ääneen naureskelin, että voi teitä. "Antakaapa pojat, kun vanha Alkon myyjä opettaa miten pullo oikeaoppisesti aukaistaan". Onneksi osoitin pullon kaiken varalta suuntaan, jossa ei ollut ketään. Sen kummemmin koskematta edes korkkiin, korkki lähti. Se lähti niin lujaa, että kyllä Räikkösen suhautukset palkintopallilla olisivat vieressä näyttäneet melkoisen vaatimattomalta. Naurusta ei meinannut tulla loppua.

Lapset uivat tunteja, välillä kävivät syömässä ja taas jatkoivat. T oli järkännyt hauskan tietovisan, johon osallistuttiin perheiden kesken. Välissä Olivia kävi esittämässä tunteikkaan laulun, joka sanoillaan sai osan aikuisista herkistymään. Sitten jatkettiin visaa ja tasaväkisyyden nimessä palkinnot oli hommattu kaikille neljälle perheelle. Firman logolla painettuja reppuja. Nehän kyllä kelpasivat. Martti oli järkännyt musavisan- suomalaisista kappaleista. Palkintona sponsoroituja muistikirjoja. Suomipoppi raikasi ja naurua riitti. Kahdella perheellä on asuinkokemus useammasta maasta ja ovatkin olleet jo yli kymmenen vuotta pois Suomesta. Ihanat naapurin pariskunta Piia ja Tomi ovat asuneet lapsineen kuudessa eri maassa! Meillä kahdella muulla on kokemusta vain kahdesta maasta Suomen lisäksi. Niinpä tarinoita ja hauskoja muistoja riitti sieltä täältä maailmalta. Olivian sanoilla- " Mun elämän paras päivä. Tai oikeastaan niitä on 13. Tai no, ainakin mun paras päivä Vietnamissa tähän mennessä." Minun sanoilla, oli kyllä hauska ilta hyvässä seurassa, parasta täällä Vietnamissa! Kiitos.

M

torstai 14. toukokuuta 2015

Kotiovelta kohti Kaakkoa

 
 Heipä hei.

Nyt joku ATK:n ihmelapsi tai tietokonenörtti voisi lähettää minulle neuvoa, miten saan tekstin alkamaan taas vasemmasta reunasta. Katsokaa, kun kirjoitan niin se menee näin
hassusti keskelle?
 
Joka tapauksessa jos lähdemme ovestamme Kaakkoa kohden, jossain vaiheessa vastaan tulisi Filippiinit. Sitä ennen on kuitenkin tarjolla tätä:
 
 
Kukkakauppaa
 
Vähän "parempaa" ruokapaikkaa. Tästä käyn hakemassa monesti päiväruokaa. Kaikki liha on kysyttäessä "pork". Epäilen että myyjä ei osaa englanniksi muuta.
 
 
Tuossa kun nuo päivän makaa niin olen huomannut, että parasta on mennä aamusta. Ruoat ovat lämpimiä. Mutta joskus käy mielessä, että mihin ne loput laitetaan illalla- aamusta tarjotaan edellisen päivän antimet. Siksi olenkin lopettanut ajattelemisen.
 
  
KKP- Kebabia

 
 
Akateeminen kirjakauppa
 
Kalastaja. Olin aina luullut Suomessa, että siimakeristä otetaan siima ja pujotetaan virveliin. Kunnes tulin tänne ja ymmärsin, että se kerähän onkin virveli. Eli heitetään syötti veteen ja kerätään siima kerän ympärille.
 
Laituri
Paikallinen Starbucks
Makuuni. Täältä saa melkein lailliset ja uusimmat leffat.

 


 
Ja lopuksi pieni videon pätkä, kun ylitän Julian kanssa kotitietämme. Huom. Yleensä mulla on niitä lapsia kolme. Molemmissa käsissä yksi ja Alex menee yksin- aika sujuvasti. En ihmettele miksi Vietnamin liikenteessä kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia. Se hiljainen kotitie Suomessa tuntuu aika kivalta. Kyllästyttää toisinaan


 
Mami
 

 
 

 

 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kokoustelua tyttöjen kanssa

HIS:llä oli lasten konferenssipäivä ala-astelaisille. Tarkoitti käytännössä sitä, että vanhemmille ja lapsille oli varattu 20 minuutin yhteinen aika luokkaan. Opettaja seurasi vain sivummalta, puuttumatta ollenkaan tähän lapsen ja vanhempien väliseen "kokoukseen". Lapsella oli luettelo, jossa menin pisteestä toiseen lapsen perässä. He saivat esitellä portfolionsa koko vuodelta. Katsoin videoita, sain esittää kysymyksiä, minulle oli matikantehtäviä heidän omilla apuvälineillään ja jopa pieniä liikuntasuorituksiakin pääsin kokeilemaan. Meillä venyi kyllä ajat yliajalle. Tytöt tunsivat suurta ylpeyttä esitellessään, kuinka kovasti oli töitä tehty ja ylpeyttä sai tuntea äitikin. Jälleen kiva idea koululta.











M

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitit

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Tuleville äideille. Lämpimiä ajatuksia myös naisille, jotka haluaisivat äideiksi, mutta syystä tai toisesta eivät ainakaan vielä ole saaneet sitä iloa kokea.

Minun äitienpäivä alkoi korteilla ja itsetehdyillä lahjoilla lapsilta. Lapset ovat niin hellyttäviä, kun ovat nähneet niin paljon vaivaa kaiken eteen ja salassa hykerrellen touhunneet omia tuotoksiaan. Puoli seitsemältä sunnuntaiaamuna tytöt eivät enää malttaneet odottaa, vaan kantoivat tekemänsä kortit ja kukat sänkyyn. Alex seurasi silmät ristissä perässä tuomaan omaa suomikoululla tekemäänsä kukka-asetelmaansa. Puolison tekemä kortti naurattaa joka kerta. 12-vuotta äitienpäivänä, mutta mukaan lukien myös kaikki muut merkkipäivät, olen saanut prikulleen samanlaisen kortin. Miehen piirtämä kukka kortissa ei ole muuttunut kertaakaan. Miksipä sitä muuttaa kun on hyväksi havaittu! :)



Tässä se M tekemä kukka on kaikessa komeudessaan. Tismalleen samanlainen joka kerta


M sai perjantaina kutsun kollegansa naisen häihin tälle päivälle. Kovasti houkuttelin, että menisimme. Olisihan se ollut ihan ainutlaatuista päästä katsomaan vietnamilaisia häitä! Mutta... ulkona on lämmintä +36c (varjossa) astetta ja kaikissa paikoissa ei ole ilmastointia sisätiloissa. Niinpä M ei lämmennyt yhtään ajatukselle laittaa mustaa pukua päälle ja istua kravatti kaulassa tunteja tässä helteessä. Joten kävimme vain omalla porukalla valmiin pöydän äärellä kesäisessä säässä.

Mami



lauantai 9. toukokuuta 2015

Kotoa pohjoista kohden


Moi,
 
Vähän aikaa sitten lupasin, että kuvaan asuinaluettamme teille ja lopulta vähän asuntoammekin. Teen tällaisen monen postauksen sarjan, jotta pääsisitte näkemään mahdollisimman paljon kuvia. Aloitetaan siitä, että asumme niin sanotusti paremmalla alueella. Vaikka kuvat katsottuasi saatat ehkä sitä epäilläkin. Aloitan tänään julkaisemalla kuvia, kun kävelemme kodistamme pohjoista ja vähän luodetta kohden, ensimmäisen kilometrin matkalta. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten sen suuremmitta- Olkaa hyvät.


Hanoin Halpa-Halli

Paikallinen ruokapaikka eli "Kymppäri"

K-Rauta

Parturi

Cittarin heviosasto

Katukuvaa ja "Oulun Energian" sähköviritykset

Rakennustyömaa- "YIT" miehet hommissa

Paikallisen "L&T:n" jätepiste

Jonkun koti



Naapuri

Kadun vartta


Yhden kadun varrelta, isänmaallisuutta

Rakennustyömaa, huomatkaa telineet- bambua. Läpäisisivätköhän seulan Suomessa?

Työn touhussa
Kyllä täällä kelpaa kävellä, vai mitä? :)
Mami