maanantai 31. elokuuta 2015

Potentiaalinen juustovaras, muurahaiset puurossa ja viikonloppua


Perjantaina käytiin tyttöjen kanssa meidän Hanoin modernimmassa ostoskeskuksessa, Lotessa. Loten alakerrassa on supermarketti. Täällä on tyypillistä ettet voi ottaa ostoksia mukaan ruokakauppaan vaan ne pitää jättää "narikkaan". No narikassa Ms. avaimenvartija näytti, että vain 1 ostoskassin voi jättää kaappiin. Katsoin hölmönä molempien tyttöjen koulureppujen ja ostoskassien kanssa naista. Taivastelin. Vastauksena, no english, no english. Näytin käsimerkeillä, että otan ne sitten kauppaan mukaan. Neiti oli hyvä ja haki ostoskärryt, pukkasi tavarat varastonsa nurkkaan tuohtuneena. No seuraava ärsyttävä asia on, että käsilaukut "pussitetaan". Kassalla voit vasta laukun aukaista. Eli jos puhelimesi soi kaupassa, et voi aukaista käsilaukkuasi tai saat vartijat perään. Eikä ole ollut vielä tarvetta alkaa käsilaukkuun maksamatta tunkemaan, metallisilla ristikon mallisilla varashälyttimillä koteloituja sulatejuustoja tai deodorantteja. Niin en sitten ymmärräkään tätä.


Osasta kaupoista käsilaukut pussitetaan ja niiteillä suljetaan laukun ympärille. Aiheuttaa ärsytystä, ihan oikeasti. Jonotat käsilaukun pussitukseen ja odotat kun vartijat saavat väkerrettyä tämän "suojan". Hitaassa maassa, hidastaa kaupassakäyntiä vielä lisää. 



Perjantai-iltana M huomasi Instagramista ikävän uutisen. Veljeni perheen koira, 12-vuotias Jackrusselinterrieri, ikinuori Jackie oli lähtenyt aamulla paremmille pelikentille. Surullinen mieli tuli kaikille, vaikkei meidän oma koira ollutkaan. Yhtään näin taitavaa pallonkäsittelijä ole ikinä tavannut. Hän oikeasti pelasi palloa, monesti vielä toinen pallo suussa. Hän haki pallot paikoista, joista kukaan ei edes tiennyt niitä olevan. Jackielle kiitos ja mekin toivotamme samalla loputtomia tennispalloja sekä paljon pelikavereita. <3

Lauantaiaamuna M kysyi aamupalalla, että mitä mieltä olen puolen cm mittaisista ruskeista lönteistä hänen puurossa. Otti niitä lusikalle useampia ja näytti. Kysyi olisiko jotain viljanpalasia? Kyllä oli tarkemmin katsottuna kasvanut viljanpalasille ihan sarvet ja jalat. Puistattaa. Oli syönyt niitä koko viikon. Hästäggi # Luksusasumista.
 
Lauantaina kävimme tutustumassa Tay hon Weekend-markettiin. Tätä on kovasti mainostettu ja odotukset olivat itselläkin suuret. Paikalle päästyämme kyseessä olikin vain yhden huoneen kokoinen kauppa ja pieni piha, joka siis avautuu aina lauantaiaamuisin. Sieltä löytää kuitenkin kivoja tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, jopa lohtakin! Iltapäivällä polkaistiin myös Suomikoulun syyslukukausi vauhtiin. Sunnuntaina juhlittiin naapurin suomipojan 6-vuotis synttäreitä. Kakkua ja kaloreita.


Mekkoja

 


Tuoreita vihanneksia

Leivonnaisia

Jopa maailman terveellisemmäksi kutsuttua Hibiscus- teetä

Munia

Lohta!

Matkalla  kotiin tuli vastaan hautajaissaattue. Autot näyttävät aina tällaiselta.

 




Olen miettinyt itsellekin kulkuneuvoksi vuokraskootteria. Viikonloppuna jahkailin ja mietin, kävisinkö jo hakemassa kokeiltavaksi. Liikennevaloissa taksin kyydistä katsellessa mietin, ettei se ehkä sittenkään ole turvallista, en vain opi ymmärtämään tätä systeemiä. Vaikka samat värit näistäkin liikennevaloista löytyy.

M

 



 


 

 

 

torstai 27. elokuuta 2015

Lasten kustannuksella

Viikonloppu meni ja seuraava on jo käsillä. Viime viikonloppuna juhlittiin naapurin 8-vuotiaan Jessen synttäreitä allasbileissä pihallamme. Kakkua ja uimista, leppoisaa tunnelmaa ja lasten iloa. Suomi-iloa! Jesse on syntynyt Tokiossa, Japanissa. Ihana ja aurinkoinen suomalaispoika!




Suomilapset uimassa

Tuo naapurin sedän kakun leikkaaminen näytti lähinnä kakun puukottamiselta



















Tiistaina M meni töihin bussilla ja ajoivat pienen kolarin. Kova tömähdys oli tullut, kun toinen kuski oli ajanut jarruttamatta bussin etukulmaan. Ilman vahinkoja onneksi säästyivät, ainoastaan rengas meni bussista puhki. Syynä törmäykseen, että tämä vastapuolen kuski oli nukahtanut rattiin, skootterin rattiin.

Tänne palattuamme ja lasten mennessä takaisin kouluun, on taas heidän puheessaan paljon englantia. Tämä on ihan luonnollista, silloin kun he puhuvat kouluasioistaan, uusista matematiikan termeistä tai jostain projekteista. He eivät tiedä niille vastaavia sanoja Suomessa vaikka muuten suomen puhuttu kieli onkin ikäistensä suomilasten tasolla ja täysin normaalia Oulun murretta. Tai no melkein aina. Kirjoitettu ja luettu kieli, no sekin sujuu. Alex tuli kotiin keskiviikkona ja selitti Joonan korvakivusta. "Äiti, Joonalla on saattanut mennä korvarumpu rikki". Kysyin hihitellen, että niin mikä? "No korvarumpu, kyllähän sinä sen tiedät". Tunnetaan suomeksi nimellä tärykalvo, englanniksi eardrum.

Olemme törmänneet siihen, että lapsemme ovat välillä pihalla myös kotimaamme asioista. Heitä salaa kuunnellen olemme saaneet kihertää heidän "sivistymättömyydelleen". Sitten kun äidit ovat fiksumpana miettineet vastauksia johonkin, niin omaan nilkkaanhan se on saattanut kolahtaa. Ja jos nyt joku tätä ylimalkaisesti ihmettelee, sanotaan lasten puolustukseksi, että vanhemmat lapsemme ovat ehtineet käydä koulua vain kaksi vuotta Suomessa. Kun Alex sattuneesta syystä käy jo kasiluokkaa täällä ja Julia kuutosta. Olivia on asunut yhtä kauan pois Suomesta kuin siellä, ja kahdesta ensimmäisestä elinvuodestaan Suomessa ei luonnollisesti muista mitään. Muistan, kun lähdimme Seattlesta Suomeen joululomalle ja sovitin varastosta Olivialle kypärälakkia mukaan kovien pakkasten vuoksi. Sen saatuani Olivia päähän, hän juoksi M luo, repi vimmatusti kypärälakkia ja huusi: "isi auta! Äiti yrittää kuristaa minut, se laittoi mulle pussin päähän!" Harmi vaan Olivialle, siihen pussiin päässä piti vaan taas totuttautua.

Vanhempi juttu myös, mutta liittyy kylläkin maantietoon:
Alex kysyi minulta Oulun koneessa muuttaessamme Jenkeistä Suomeen, reilulla äänellä käytävän toiselta puolelta: "äiti, onko muuten Suomi itsenäinen maa? Vastasin, että on tietenkin. Kuului taas huuto, että "mä luulin et se on Euroopan osavaltio". Tirskahduksia. Olemme kyllä kotona juhlineet siniristilippuamme 6. joulukuuta ja arvostaneet itsenäisyyttämme muinakin päivinä.

Alex ja Joona olivat miettineet täällä bussissa mikä meri on Suomen ja Ruotsin välissä. Sitten olivat "hoksanneet" ja olivat kovin tyytyväisiä, Välimeri! Kunnes naapurin Martti oli sivusta kertonut pojille vastauksen.

Piia oli kuunnellut näiden kahden sankarin keskustelua. Alex oli laittanut Joonalle lapinlisää juttuun, ja kertonut kuinka meillä Pohjois-Suomessa on mitattu -50C asteen pakkasia. Kun Joona oli epäröinyt, Alex oli vakuuttanut, että on on, Alpeilla Suomen pohjoispuolella. Kun sitten oli Joona miettinyt, että ei kai ne Alpit siellä ole? Olivat tulleet siihen tulokseen, mutta Itävalta on siellä. Kyllä, Itävalta Suomen pohjoispuolella. Tiesittekö te muuten sitä?

Mami



perjantai 21. elokuuta 2015

Ketutusten viikko

 
Ei voi kyllä sanoa, että tämä viikko olisi mennyt aivan putkeen.

Maanantaina huomasin ettei Vietnamin puhelimellani voi soittaa. Lompsin kauppaan mistä liittymäni olin hankkinut. Tähän väliin sanon, että jos Aasiassa vietätte pitempiä aikoja, älkää koskaan ottako normaalia puhelinliittymää, vaan aina prepaid. Et pääse koskaan niistä eroon, et ainakaan maksamatta. Prepaid liittymäni oli suljettu, koska en ollut käyttänyt sitä 59 päivään. Olimme Suomen matkalla 61 päivää. Olin ladannut monta kymppiä puheaikaa ja nekin meni sinne kuuluisaan kaivoon. Uusi liittymä ja uusi latausraha. Kiva.

Varattiin Suomeen jouluksi lennot, silläkin riskillä, että sopimus täällä ei jatkuisi. Tämä siksi, että saimme pistepaikoilla lennot Finskillä Hong Kongista Suomeen, joita on todella rajoitetusti. Hanoi- Honkkari välin lentojen kanssa on mennyt ihan hirveäksi säätämiseksi, jotka piti ostaa erikseen. Ensiksi katevaraus kortilta tehtiin, mutta lippuja ei vain kuulunut. Selvitettiin, meille luvattiin sen poistuvan piakkoin. Varattiin toisen luotettavan sivuston kautta, tosin samalle halpalentoyhtiölle ja taas sama homma, tällä kertaa tosin kortilla näkyi että lennot on veloitettu. Mutta lippuja ei vain kuulu. Edestakaista soittamista lentoyhtiön ja sivuston ylläpitäjien sekä pankin välillä, kaikki levittävät käsiään "no can do" ja syyttävä sormi taas toiseen suuntaan. No totta te kyllä teette jotakin. Vielä ei mysteeri ole ratkennut. Eikä olla vielä kolmansia kokeiltu varata, mutta ainakin lentoyhtiö vaihdetaan.

Alex ja naapurin Roosa & Joona kävivät kaikki liikuntatunnilla uimassa keskiviikkona. Lopputuloksena samalle illalle korvakivut, kuumeilua ja yskää. Lapset kertoivat, että koulun uuden (vanha) uimapaikan vesi on niin sakeaa, ettei näe metriä edemmäs. Joutuu nousemaan pinnalle nähdäkseen seinän, ettei törmää siihen. Haisee ihan pissalle. Pari tyttöä oli meinanneet pyörtyä kuumuuteen, kun ei ollut ilmastointia hallissa. Ja luokkakavereillakin oli ilmennyt kurkkukipuja ja korvaoireita. Lillunut epämääräisiä hiuskasoja vedessä ja muita törtteitä. Täältä pari suomalaista leijonaemoa laittoi sitten aika vilkkaasti kahdelle opettajalle ja rehtorille viestiä tästä mahdollisesta bakteeripesäkkeestä.

Ottivat kyllä tosissaan ja aikoivat selvittää asiaa. Paitsi toinen opettajista sanoi, että siellä on klooria, josta se sakeus johtuu. Excuse me? Jos vedessä on niin paljon klooria, ettei näe eteenpäin niin onko minun käsitys vain väärä, mutta jotenkin tuntuu ettei se enää ole kovinkaan turvallisessa määrässä? Tietääkseni kloori aiheuttaa vakaviakin terveyshaittoja, jopa sodassakin käytetty aseena. Opettajat sanoivat, että he menivät itse testamaan kun valitsivat allasta ja kun heille ei tullut mitään oireita, niin ajattelivat altaan olevan käyttökelpoinen myös lapsille. No Suomessa..
A) vesi ei todennäköisesti olisi uimahallissa sen näköistä, että tarvitsisi edes miettiä moista, että testataan tuleeko jollekin oireita "ai ei, no kyllä siinä sitten voi lapset uida".
B) Meillä testauksessa on muitakin mittareita kuin ihmisiä.
Seuraava viesti täältä päästä oli selkeä ja tarpeeksi yksinkertainen, meidän lapset ei ui, ennen kuin vesi on puhdasta ja turvallista uida. Eikä naapurinkaan. Uimatunnit peruttiin ensi viikolta.



Istuimme torstaina iltapäivällä altaalla naapurin isännän kanssa käyttäessämme lapsia uimassa. Juteltiin niitä näitä ja tuttuun tapaan aloin toisella kädellä pyörittelemään kihla-&vihkisormuksiani. Mitä, ihmettä. Juttu jäi kesken ja säikähdin ihan hirveästi. Ei ollut enää kuin vihkisormus sormessa. Hätääntyneenä aloin etsiä pöydän ympäriltä ja naapuri etsi kaverina. Lapset tulivat mukaan aarteenetsintään. Ei mistään. Mietin missä olen käynyt ja missä se on ollut viimeksi. Ei varmuutta, mutta samana päivänä kuitenkin. Etsimme Julian kanssa koulubussista ja konttasimme marketin lattialla takapuolet pystyssä katselemassa kylmätiskin ja hedelmälaatikoiden alle. Joka paikassa kävin jättämässä puhelinnumeron ja lupasin löytöpalkkion. Sormus ei ole rahallisesti mitenkään erityisen arvokas, mutta jokainen ymmärtää mitä se minulle merkitsee. Monesti ollaan naurettukin sille, kun se on parikymppisenä valittu ja ajat ovat  muuttuneet. Jos ei tyylitajua löydy vieläkään aina, niin silloin sitä ilmeisesti ei ole ollut sitäkään määrää. Mutta suretti ihan hirveästi ja ketutti. M harmitti myös, mutta yritti lohduttaa sanomalla, että täytyy hankkia uusi. Mutta eihän sitä vanhaa kulunutta kiillotonta hassua rinkulaa uusi korvaa. Jos se olisi tippunut kauppaan, epäilen vahvasti, että tästä maasta niin rehellinen löytyisi, joka sen palauttaisi. Murehdin sitä koko ajan, tiedättekö tunteen, kun hukkaa jotain tärkeää?

Perjantaina menin laittamaan pyykit, kaadoin likapyykkikorin lattialle. Kuului kilahdus. Aivan kuin koira kaivaisi luuta maasta, etsin ja etsin. Siinä se oli. Tuttu hassu rinkulani. Olen niin kiitollinen ettei se ollut tipahtanut asunnon ulkopuolelle. Tästä tulee vielä hyvä päivä, hyvä viikonloppu.

PS. Sain muuten omankin plussakorttini ja katsokaapa kuinka etevä kortinlukija meidän paikallisessa supermarketissa on...
 
 





M

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Matkustajan lepotuolit




















Puhun joskus kirjoituksissani loungeista eli näistä mukavista olohuoneista, lentokentillä ja hotelleissa. Näihin olen alun perin puolisoni kautta päässyt vuosia sitten ensimmäisiä kertoja tutustumaan, mutta nyt on joitakin vuosia ollut minulla omallakin Finnairin kortillani osaan näistä sisäänpääsy. Vaihdellen kortin tasosta, matkustusluokasta sekä lentokentästä ja hotelleista riippuu mitä on tarjolla. Huonoimmissa loungeissa on vettä ja keksejä. Parhaimmillaan valkoiset pöytäliinat, a'la carte listat & pöytiin tarjoilut, laadukkaat ja kalliit alkoholijuomat, mukaan lukien shampanjat. Joistakin loungeista löytyy jopa spat ja hieronnat. Tavallista on myös ihan kunnon kylpyhuoneet. Varmasti melkein kaikista löytyy ilmaiset wifit ja yleensä vielä tietokoneet, jos oma ei sattunut mukaan. Satunnaisesti lapsille leikkitiloja. Mukavat nojatuolit, sohvat ja rauhalliset oleskelutilat. Siistejä. Useimmat lentokentillä sijaitsevat kiitoratojen vieressä, jolloin näkee hyvin lentokoneiden laskut ja nousut. Joistakin pääsee lentokoneeseen nousemaan suoraan omasta sisäänkäynnistä. Tämä kaikki siis kuuluu veloituksetta sisäänpääsyyn.

Tämänkin vuoksi kannattaa liittyä ilmaisiin lentoyhtiöiden ja hotelleiden kanta-asiakas jäsenyyksiin, koska palkintopisteiden lisäksi kerätään myös tasopisteitä, joilla on myös tämän kaltaisia hyötyjä, jos matkustaa vähänkin enemmän. Joihinkin loungeihin pystyy ostamaan kentillä muutamalla kympillä sisäänpääsyn, parhaimpiin ei valitettavasti ole lippuja myytävänä. Jos on pitkä odotusaika eikä ole ilmaista sisäänpääsyä/ kutsua loungeen, kannattaa netissä tutustua tähän mahdollisuuteen ja siihen, että mitä ihmiset kirjoittavat kyseisestä loungesta. Onko rahan väärti maksaa vain rauhallisesta tilasta, jos tarjottavat ruoat ovat huonot. Ei ole. Jos tarjottavat on hyvät ja tuntien odotusaika seuraavaan lentoon, kannattaa jo harkita. Onhan tunnetusti lentokenttien ravintoloissa tyyriit hinnat, niinpä sisäänpääsy on maksettu nopeasti takaisin. Joihinkin loungeihin pääsee myös tietyillä luottokortilla.

Ajattelin pikaesitellä näissä kolmen viimeisen viikon aikana käymiämme loungeja nyt. Tässä muutamia paikkoja Miamin reissulta ja paluumatkalta Hanoihin. Oulusta ei sellaista löydy, joten aloitan Helsingistä. Pystyn esittelemään vain Oneworldin lentoyhtiöiden loungeja, mutta toki niitä löytyy eri alliansseilta ja isoimmilla kentillä lentoyhtiöillä on omat loungensa, osalla yhtiöistä samalla kentällä useampia.

Helsingistä Finnairin omia loungeja löytyy kolme. Yksi kentän Schengen alueelta. Siellä käymme kotimaan lennoille lähtiessä esimerkiksi paluumatkalla (USA- CR reissulta tullessa viimeksi) tai Eurooppaan mentäessä. Laajennettu vasta, mutta toisinaan ruuhka-aikaan jopa ahdas. Ihan kivat tarjottavat vuorokauden ajan mukaan. Ilmaiset juomat, alkoholit mukaan lukien. Kaikissa Finnairin loungeissa sisustus on selkeä ja niissä on käytetty suomalaista designia. Suosikkini on Aarnion pallotuolit, jossa on helppo nukahtaa ja sulkeutua ympäristön hälyltä. Jos korttia/kutsua ei löydy, tänne pystyy myös ostamaan sisäänpääsyn sekä palkintopisteillä pääsee. Tosin sisäänpääsyyn vaaditaan 10 000 p. joten kannattaa yrittää upgradeta pisteillä Euroopan lento businekseen (7500-10000p.), jolloin saat samalla sisäänpääsyn myös loungeen.

Non-Schengen alueelta löytyy kaksi Finnairin omaa loungea. Ihan vierekkäin, samasta sisäänkäynnistä eri suuntiin lähtevät, mutta toinen eli Finnair Premium lounge on tarkoitettu vain Finnairin platina/ kulta- asiakkaille/ OW Emerald/Sapphire (+1vieraalle). Premium puolelle ei voi ostaa sisäänpääsyä eikä sinne pääse Finnairin Silverillä, mutta Finnairin loungeen sisäänpääsyksi kyllä molemmat näistä käy. Molemmissa on ihan hyvät tarjottavat, myöskin lämmintä ruokaa tiettyyn aikaan päivästä. Premium puolella on astetta parempia naposteltavia, keittoja, salaatteja ja lisänä myös shampanja. Nukkumatilat löytyvät ainakin paremmalta puolelta. Yksityiset suihkut ja sauna. Nämä molemmat ovat oikein viihtyisiä ja rauhallisia, paitsi Aasian lentojen lähtöaikojen lähestyessä ruuhkautuu. Suihkutilojen suunnittelija ei ole kyllä istunut itse pöntöllä, koska joudut istumaan siinä osittain sivuttain, pöydän vuoksi ja paperiteline on toisella puolella huonetta. Suomalaista kosmetiikkaa. Valoisa ja oikein viihtyisä. Ystävällinen henkilökunta.
Lisätietoa HEL Finnair loungeista
Finnair Premium lounge

Olivia pikku tirsoja ottamassa Hanoihin lähtiessä





Erilaisia naposteltavia
New Yorkin JFK American Airlines Admirals Flagship lounge. Suihkussa käytiin menomatkalla pitkän lennon jälkeen ja sen jälkeen pääsi lämpimälle ruoalle. Täällä myös hyvät tarjottavat ollut joka kerta, kun olen käynyt. Hyvät kahvit! 



Tarjottavaa löytyi näidenkin lisäksi useita vaihtoehtoja


Lisäkuvia täältä
JFK AA Admirals Flagship lounge

Miamin American Airlinesin Admirals clubilla oli melko mitään sanomattomat tarjottavat. Puolison kortilla kyllä saimme ilmaisia juomalippuja, joilla saattoi viinilasin tai oluen ottaa ilmaiseksi. Tilat olivat kuitenkin ihan kivat. Lounge on rakennettu kentän pääkäytävän päälle, josta pystyi isojen ikkunoiden läpi seuramaan ihmismassojen liikkumista. Keskivertoa huonompi.





Hilton Miamin loungessa käytiin syömässä ilmainen aamupala. Pienimuotoiselta aamupalalta löytyi kaikki tarvittava. Illalla siellä oli jotain pientä naposteltavaa. Parhaimmillaan jossain hotellin loungeissa on ollut niin hyvät tarjottavat, ettei ole iltaisin tarvinnut lähteä enää etsimään muuta ruokapaikkaa.




















Costa Rican hotellin lounge oli kiva. Pientä naposteltavaa ja ilmaiset juomat. Sunnuntai-iltana tarjottavat katettiin altaan lähelle, jossa kelpasi lomasta nauttia.
Suut makiaksi

Pientä suolaista, tämän kuvan julkaisin aikaisemminkin





Costa Rican loungeen lentokentällä emme päässetkään poikkeuksellisesti lentoyhtiön kortilla. Mutta puolisolta sattui löytymään lompakosta oikea luottokortti, jolla pääsimme sisälle. Vaatimattomat tarjottavat. Käytiin kahvit juomassa ja vesipullot hakemassa. Ei muuta sanomista. Plussaa rauhallinen ympäristö, vain muutamia ihmisiä. Ei kuvia.

Lontoon BA First class lounge. Kristallipallolamput toivottavat aulassa shampanjapöydän kera tervetulleeksi. Otimme aluksi suihkun täällä pitkän lennon jälkeen, jonka jälkeen jäi tunnin verran (vain) aikaa nautiskella tarjottavista. Suihkutilat loungeissa ovat henkilökohtaisia pieniä hotellin kylpyhuoneiden kaltaisia, jotka siivotaan jokaisen asiakkaan jälkeen. Ruokapuoli ei jäänyt yhtään vaatimattomammaksi kuin hyvissä hotelleissakaan. Pitkät herkkuja notkuvat pöydät ja vielä a'la carte listat. Kunnon aamupala. Ihan loistava lounge.
Aula


Aamiaistarvikkeita pitkä pöytä

Seinän vierustakin oli vielä täynnä aamiaistarpeita ja juomia



















Paluumatkalla Hanoihin kävimme Helsingissä Premium loungessa ja seuraavaksi Lontoossa
Cathay Pacificin First class loungessa. Tässä kävimme pikaisesti vain juomassa lasilliset "Keltaista leskeä" ja tortilloita syömässä. Vaihtoaika oli niin lyhyt. Plussaa oli isot ja kivasti laitetut vessat.  
Lisää kuvateksti

Lämpimää ruokaa



Alex katsomassa koneiden lähtöä
Hong Kongissa Cathay Pacific Wing- First class loungessa lapset lasketaan vieraiksi ja niinpä olisi pitänyt olla joko OW Emerald tai ykkösluokan liput myös minulla ja 1 lapsella. Niinpä päätimme, että M ja Alex menevät kahdestaan ja me tyttöjen kanssa nautitaan kentän lukuisista pikku putiikeista. Miehet olivat ottaneet suihkun ja syöneet siellä. HKG on kenttänä sellainen, että sinne kannattaa varata aikaa. Iso ja paljon kivoja liikkeitä. Kerran olen päässyt tästä loungesta nauttimaan ja taitaa olla paras, missä koskaan olen päässyt käymään, samaa tuumasi Alexikin tullessaan pois. Harmikseni en löytänyt kuvia helposti itseltäni kyseisestä paikasta, mutta katso linkistä. Kertovat enemmän, kuin sanat.
HKG Cathay Pacific Wing First Class Lounge

Nämä odotustilat ovat työkseen matkustavien pelastus, mutta myöskin meidän perheenjäsenten. Olen itsekin ollut helpottunut, kun yksin lasten kanssa pitkiä matkoja matkustaen pääsemme pitkien odotusaikojen aikana loungeihin odottamaan. Kaikesta ei tarvitse maksaa erikseen ja on rauhallisempi ympäristö. Joskus lapset menevät nukkumaankin nukkumahuoneisiin. Joissakin loungeissa lapsetkin lasketaan asiakkaiksi. Finnair ei tarjoa heille tasokortteja (vaikka palkintopisteet ja lifetime-pisteet kertyvätkin) vaan juniorikortit, on silloin ainoa vaihtoehto että heillä on paikka business- luokassa tai Firstissä. Näin ollen joskus on käynyt niin, ettei ole sitten ollut pääsyä loungeen.


M

lauantai 15. elokuuta 2015

Vietnamin maaperällä


Taas vaihtui aikavyöhyke. Jalat turvoksissa, kuin koivunhalot. Tietää taas lentäneensä. Neljällä eri lentoyhtiöllä. OUL- HEL- LHR (Lontoo)- HKG (Hong Kong) – HAN. Syy miksi tuo Lontoon mutka käytiin, oli selkeä syy- money, money, money. Säästetyllä rahalla tekee yhden kotimaan reissun, koko perhe siis. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut vielä suunnitelmien suhteen. Tarkoitushan vielä näillä näkymin on se, että seuraava kotimaahan suunnattu lento on kuitenkin yhdensuuntainen, paluumatkamme vuodenvaihteessa. Mutta, katsotaan nyt..
Kesä oli kiva. Ihana. Ihmiset olivat tyytymättömiä säähän. No joo, ymmärrän. Kyllähän moni lämpöä kesällä kaipaa. Meidän kannalta lämmöllä ei ollut merkitystä, mutta siitä nautin erityisesti kuinka puhdas ilma on! Raitista. Ihastelimme moneen otteeseen lasten mennessä nukkumaan, takapihalla pikkuhiljaa hämärtyvistä illoista M kanssa. Paljon ehdittiin nähdä tuttavia, mutta paljon heistä jäi näkemättäkin. Monia mukavia muistoja kesältä, mutta ikimuistoisin oli, että lähipiiriimme syntyi kertakaikkisen ihastuttava pieni tyttö, viikolla jolloin olimme Miamissa! Viimeisenä päivänä Suomessa Olivia pakkasi reppunsa ja paineli vanhalle ala-asteelleen jo vartin yli kahdeksan aamulla. Sattui olemaan myös ensimmäinen lukuvuoden kouluaamu Suomessa. Meni kysymään vanhalta opettajaltaan, että saisiko hän tulla päiväksi kouluun tapaamaan vanhoja luokkakavereitaan, joita oli kovasti ikävöinyt. Opettajalta uskomattoman kiitettävän ihailtavaa toimintaa, oli vastannut heti että: "ilman muuta". Voi kuinka onnelliseksi pienen tytön hän teki ja kuinka kesäloma Suomessa sai mukavan lopun! Kyllä lämmitti äidinkin sydäntä katsoa, kuinka iloisena tyttö tuli koululta. Kiitos!

Ihan innoissamme emme lasten kanssa olleet lähdössä tänne takaisin. Vähän oli sekavat tunteet ja haikea mieli. Välillä tuntui, ettei kiinnosta koko touhu ollenkaan. Tähän vaikutti se, että vaikka koulu täällä on hyvä ja asuntokin erinomainen paikalliseen tasoon nähden, on kaupungissa paljon huonoja puolia. Täällä on paljon omia riskejä esimerkiksi terveydenhuollon suhteen, joka on oikeasti todella huonolla tasolla. Ympäristö on likaista, kehittymätöntä, välillä saastettakin on ollut turhan paljon. Nämä saivat puntaroimaan koko perheen kesken, että vaikka työ onkin tärkeää, niin onko se sen arvoista, että elämme tietyllä riskillä. Tulimme kuitenkin lopputulokseen, että lähdemme tänne ja jos jotain ongelmia tulee niin täytyy ymmärtää lähteä myös ajoissa pois.
Matka meni hyvin. Paljon tuttuja naamoja näkyi lentoasemilla. Oulun lentoasemalla sattui Kärppien mestaruusjoukkue olemaan yhtä aikaa lähdössä Helsingin koneeseen ja Olivia kävikin kysymässä itsellensä selfien Kukkosen Lassen kanssa. Olivia on paljon käynytkin Suomessa ollessa heidän peleissään, syitä on kolme: kauniit cheerleaderit, kärkkärit ja alkushow pelaajien tullessa kentälle.  Helsinki-Vantaalla ihmettelimme uutiskameroita ja ihmisten valokuvaamista, ohi kävellessämme näimme sitten, että Suomen yleisurheilumaajoukkuehan siellä oli lähdössä. Tero Pitkämäkeä haastateltiin ihan vieressä. Melkoisen urheilun täyteinen alkumatka, penkkiurheilun.


O on saanut aikoinaan eräältä American Airlinesin kapteenilta "junior logbook"- vihkon. Vihkoon on tarkoitus saada aina kapteenin kirjoittama tervehdys ja kyseisen lentokoneen tiedot. Helsinki- Lontoo välillä Olivia jätti vihkon lentoemännälle ja kapteeni ilahdutti ensimmäistä kertaa palauttamalla vihkon henkilökohtaisesti matkustamoon Olivialle takaisin. 

Hongkongin isolla kentällä tapasimme sattumalta naapurin lapset, jotka olivat tulleet keskenään kotimaasta pitkän matkan. Lukioikäinen isosisko huolehti ala-aste ikäisestä pikkuveljestään hienosti. Lentokentälle Hanoissa tuli meitä vastaan tilattu kuski nimikyltin ja ison autonsa kanssa. 13 matkalaukkua saatiin mahtumaan autoon. Ensimmäisenä sen sanoi Alex. ”Oikeastaan tuntuu olla ihanalta täällä kotona”. Kotona? Me katsottiin M kanssa toisiamme hymyillen. Sitten toistivat tytöt perässä.
Talomme pihalla oli vastassa tutut vartijat aidosti iloisina jälleennäkemisestä. Uusia avaimia odotellessamme (talomme vaihtaa turvallisuussyistä avaimet kuukauden välein meille kaikille) lapset karkasivat jo ylös. Päästyämme omaan kerrokseen 30 tunnin matkustamisen jälkeen rähjääntyneinä, mistäpä muualtakaan ne löysimme kuin ihanilta naapureilta Piialta ja Tomilta. Heidän mukana oli saapunut Suomesta koira, pienenpieni Lulu-neiti. Koko henkilökunta on toivottanut tervetulleeksi takaisin meidät ja kokki tuli kuiskaamaan, että on ikävöinyt minua. Aamulla lapset yhdessä painelivat talomme alakertaan aamupalalle.  Haikeista jäähyväisistä lentokentällä mummujen, Ati-papan sekä mummulan Ada-koiran kanssa ei enää näkynyt jälkeäkään. Kiva fiilis olla kaikesta huolimatta taas täällä. Tuntui, ettemme ole poissa olleetkaan, kämpiltämme.

 
Mami