keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Next step?

Tämä aika on jännittävää. Kamalaa ja kamalan ihanaa. Stressaavaa, mutta myös positiivista odottamista. Useat perheet alkavat olla tulisilla hiilillä täällä. Monen komennukset Vietnamissa päättyvät tänä vuonna, meidänkin oma kesällä. Tarkalleen ottaen neljän kuukauden päästä. Vain neljän. Odotamme kuumeisesti kenellä perheistä on seuraavana kerrottavaa, erkaneeko tiemme eri paikkoihin vai jatkammeko samoihin.

Pyöräytän karttapalloa ja laitan sormen silmien ollessa suljettuna johonkin. Olisiko tuo vaihtoehto? miksei? Meillä on jo pikkuisen aavistusta, mihin suuntaan Vietnamista katsottuna kartalla lähdemme. Ja siitä mitä kesällä ehkä tapahtuu. Lapset ovat hyvin sopeutuneet tietoon, että kohde ei välttämättä olekaan Suomi. Mutta niin kauan kuin mikään ei ole täysin varmaa, niin silloin se ei ole varmaa. Joten kuplivaa ei uskalla poksauttaa vielä, ainakaan sen kunniaksi. Ja niin kauan kuin mikään ei ole varmaa, olemme palaamassa Suomeen ja minä omaan työpaikkaani.

Olen kertonut M:lle, että mulla on kolme kriteeriä tulevalle maalle, sillä ei ole oikeastaan väliä, missäpäin palloa se on tai mikä maa se on. Numero 1. vaatimus on, ettei saasteista kaupunkia. Eli silloin pois suljetaan esimerkiksi moni Aasian isoista kaupungeista. Toisena vaatimuksena on hyvä tai sanotaan edes riittävä terveydenhuolto. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, että maan pitäisi olla myös turvallinen. Isoissa kaupungeissa on tietenkin aina omat ongelmansa, mutten tarkoita niitä. Tarkoitan ettei sotia tai niihin rinnastettavia episodeja mitä nyt on joissakin lähi-idän maissa.

Olen ymmärtänyt saasteen merkityksen arkeen Hanoihin muuttaessa. Viime syksystä asti ilma on ollut poikkeuksellisen saasteinen ja ulkona oleminen on luokiteltu AQI - mittarilla "erittäin haitalliseksi terveydelle", jos sama taso jatkuu 24 tuntia. No nyt se on jatkunut ehkä syys- lokakuusta asti tänne helmikuun lopulle.  Eli täällä ei voi mennä ulos "raittiseen ilmaan tai ottamaan happea". Toivomme, että auringon mukana saasteet vähenesivät niin kuin viime vuonnakin. Pahimmillaan mittari on värähdellyt siellä lähes 400 paikkeilla, 250 alkaa olla ihan normaalia. Jotta jokainen ymmärtäisi ilmanlaadun, niin vertailun vuoksi-tänään esimerkiksi Oulun keskustassa se oli 19 ja Mannerheimintiellä 4.

Miltä se kuulostaa, että aikaa on 4 kuukautta, eikä tiedä maata tai edes maanosaa, mihin alamme seuraavaksi rakentamaan arkea? Se tuntuu ja ehkä kuulostaakin epävarmalta. Ehkä joku saattaisi ajatella, että se on epätoivoistakin. Olemmehan eläneet tämän jo moneen kertaan aikaisemmin, "lähdemmekö vai jäämmekö" ja aikaa on muutama kuukausi. Aikaa alkaa olla kuitenkin niin vähän, että jokainen päivä ilman varmaa tietoa, on pois käytännön järjestelyistä. Mitä se sitten tarkoittaa jos asiat menevät niinkuin on suunniteltu ja lähdemme jatkamaan reissua?

Lähden lasten kanssa ennen kesää Suomeen. Alkaa armoton huoneiden ja kaappien tyhjennys. Turhat tavarat ja huonekalut kirpparille. Pakataan kohtuullisen paljon neliöitä pahvilaatikoihin. Täältä tulee lentokontti Suomeen. Lähetämme Suomen tavarat laivalla kohti uutta osoitetta. Eli siinä vaiheessa osoitteesta tiedämme vain kaupungin. Uudessa paikassa alkaa asioiden järjestely. Koulu on yksi isoimmista prosesseista. Vakuutusasiat. Pankkiasiat. Autotkin pitäisi ostaa. Harrastukset. Eikä pienimpänä haasteena ole, että löydämme hyvän vuokratalon. Samaan aikaan täytyy pohtia, vuokraammeko omamme Suomessa vai laitammeko myyntiin talon, joka rakennettiin ajatuksella-loppuelämämme talo. He, jotka tietävät missä Suomen kotimme sijaitsee niin tällä myyntipuheella voi ottaa yhteyttä jos kiinnostusta löytyy ;)

Tuleva kohde löytyy aika varmasti tältä listalta…;)
(Kuvat lainattu netistä..)

Oulu, Suomi



Berlin, Saksa

Chicago, USA

Rio de Janeiro, Brasilia

Seattle, USA

Sydney, Australia

Tukholma, Ruotsi

Dubai, Arabiemiraatit.







Hilton Strand, Helsinki

Löysin arkistoista aloitetun vanhemman tekstin. Joten palaan vielä meidän nyt jo kaukaiselta tuntuvaan Helsingin reissuun joulukuussa Suomen lomalla. Mutta haluan tästäkin hotellista jotakin sanoa, koska mielelläni suosittelen sitä teillekin, kun kaupungissa vierailette.

Reissun siis pikaisesti varasimme muutama päivä ennen lähtöä ja erittäin pikaisesti myös teimme. Lähinnä syynä reissuun oli se, että meillä oli yksi pian käytettävä M:n saama lahjakortti Hiltoniin ja muutamia muita "tuikitärkeitä" asioita hoidettavana. Pääkaupungissahan on aina kiva käydä, vaikka sitten nopeastikin. En kyllä kiellä sitäkään, kuinka mukava oli vaihtaa ajatuksia kiireettä ja nauttia kahdenkeskisestä ajasta.

Valitsimme Helsingin kolmesta Hiltonista Strandin, koska sen sijainti on keskustan kupeessa. Korkealla odotukset eivät hotellin suhteen etukäteen olleet, koska M oli joskus yöpynyt siellä ja hotellista oli jäänyt vanhanaikainen ja epäsiisti mielikuva. Hotelliin oli kuitenkin nyt tehty vastikään remontti ja se todellakin yllätti positiivisesti!

Hotellille pääsee helposti lentokentältä paikallisbussi 615:lla. Jää kyydistä rautatieasemalla, josta on noin 10 minuutin kävelymatka Strandiin. Me ainakin nautimme raikkaassa pikkupakkasessa kävelystä hotellille.

Hotellin uudistus oli onnistunut. Huoneet olivat valoisat ja ihan tavallisen kokoiset. Huonekalujen sijoittelu oli tehty totutusta perinteistä hotellihuoneesta erilaiseksi ja sänky sijoitettu kivasti ikkunan eteen.



Loungessa oli kivaa pientä naposteltavaa alkuun. Juustoja, hedelmiä ja jotain snackseja. Viinit ja muut alkoholit olivat myös tarjolla. Hieman myöhemmin tuli vielä lämmintä ruokaa, joka oli sinä iltana kanan rintaleikettä. Pieni, kiva lounge. Riittävät tarjottavat, ehkä kuitenkin vaatimattomat moneen muuhun Hiltoniin verrattuna.
Juustopöydän esillepano Loungessa ei ollut aluksi mitenkään kovin tyylikäs…Hedelmät tulivat myöhemmin.


Pieni sali




















Ravintolassa oli korkeat sohvamaiset penkit, näyttävät massiiviset lamput. Meidän molempien silmää miellytti erityisesti aamupalan leiska, joka oli hauska ja nykyaikainen. Aamupala oli runsas ja monipuolinen. Hyvä! Sieltä sai jopa smoothiet, joka oli kiva ylimääräinen extra Suomen hotellissa.








Mami










sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kolmetoistavuotias nuorimies

Olen juuri täyttänyt muutamia kuukausia aikaisemmin vasta 22 vuotta, M vähän enemmän eli 24 vuotta. Kävelen eteenpäin vaappumalla kuin ankka. Reilut 20 lisäkiloa normaalipainooni lisää sekä tuntuu että näkyy. Meillä on pieni rivitaloasunto kylän laidalla ja juuri vaihdettu käytetty farmari-Volkkari. Kaikki valmiina sinua varten. Vaunut, joissa ostaessa oli tärkeintä, että niissä varmasti on ne uudenaikaiset, liikkumista helpottavat ilmarenkaat. Turvaistuin sinisellä nallekuosilla. Kirpparilta haettuja, moneen kertaan viikattuja sinisävyisiä vaatteita. Pinnasängyssä Raili-mummun ompelemat reunasuojukset ja lakanat valmiina. Sairaalalaukku moneen kertaan pakattuna odottamaan lähtöä. Jännittää mitä on äitiys, mitä on olla pian kolmihenkinen perhe. Osataanko me varmasti hoitaa sinua? M:n mummu hokee mulle aina kun nähdään, että "turhaan edes odotat lähtöä aikaisemmin synnärille, kuin 20. helmikuuta. Se syntyy silloin". Se päivä on tulevan isomummun oma syntymäpäivä.

Päivän yli lasketun ajan, eli 20. helmikuuta meillä on useiden tuntien uurastuksen jälkeen Oulun yliopistollisessa sairaalassa, kätilöopiskelijan auttamana ihana pieni poika sylissä. Sinut.

13- vuoteen on mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pienenä tuntui, että olet aivan mahdottoman vilkas. Et ilkeä, mutta keksit aina jotakin. Jotain, mikä yleensä päättyi itkuun ja vahinkoon. Kokeilit ja uskalsit. Tuloksena oltiin päivystyksessä lääkärin pöydällä ommeltavana, oli murtunutta sitä ja tätä. Tuli verta sieltä ja täältä. Kävelit 10 kuukautisena, ajoit pyörällä ilman apurattaita 2,5-vuotiaana. Olit yleensä aina hyväntuulinen, nauroit paljon.


Pikkusiskon kanssa yhteistyötä


















Synttäripäivänä Alexilla ja Julialla oli koulun jalkapalloturnaus, jossa he olivat melkein koko päivän naapurin lasten ja heidän isänsä kanssa. Illalla heidän perheensä tuli meille jätskikakulle. Tällä kertaa oli todella vaatimattomat synttäritarjottavat, koska olen itse kipeänä ja viikonloppu on mennyt sohvan pohjalla. Ihana, että saimme jakaa naapurien kanssa Alexin tärkeää päivää.



Ystävykset Joona ja Alex

Olemme hirmu ylpeitä sinusta! Olet vastuuntuntoinen, rauhallinen ja fiksu nuorimies. Sinä empaattinen miehen alku. Kiitos, että juuri sinä tulit tänne ja teit meistä äidin ja isän.



























Siskojen naapurin Roosan tekemät synttärikortit :)










sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Friends all around the planet

Ystävyys.

Kuinka paljon tuo sana kattaa. Sana, jonka jokainen tietää ja kaikilla herättää omia ajatuksia, mitä se on. Minkälaisia ystävyyksiä sinulla on ja on ollut?

Ystävänpäivä on monen mielestä pelkkää kaupallista hömpötystä. Moni sanoo, että ystävänpäivä on jokainen päivä vuodessa. Niinhän se onkin, mutta haittaako se vaikka sitä joskus juhlistetaan virallisemminkin ja piristetään mukavalla tavalla alkutalvea?

Ehkä parasta mitä aikuisena ystävänpäivänä voi ystävältä saada, on postikortti. Isäni oli skypessä hyvin ilahtuneena, kun äidilleni oli ystävä lähettänyt postikortin kauniilla runolla varustettuna, ystävänpäivän kunniaksi. Kyllä vain tällaisella hetkellä pieni ele saa aikaan suuren ilon saajassa, mutta meissä muissakin äidin puolesta.

Olen siitä onnekas, että minulla on ihania ihmisiä ympärilläni. Loistotyyppejä. Muutamia erityisen tärkeitä. He kaikki ovat ihmisinä täysin erilaisia. Tiedättekö sen tunteen, vaikka ette näkisi kun kerran kaksi vuodessa, mutta keskustelu jatkuu kuin olisitte eilen kahvitelleet. On ystävien lisäksi tuttavia, joiden kanssa ei välttämättä pidä yhteyttä. Jokainen kerta on kuitenkin mukava törmätä, vaihtaa kuulumisia ja jäädä hyville mielin tapaamisesta.

Ystäväni ovat keskenään niin erilaisia. He ovat jääneet elämääni eri paikoista ja eri yhteyksistä. He ovat eri ikäisiä. He ovat alkujaan erilaisista perheistä. Heidän koulutukset ovat erilaisia ja heitä on eri ammattikunnista. Heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia. He harrastavat eri asioita. Minun ystäväpiirini kuuluu ihmisiä ala-asteelta asti. Heitä on oikeastaan aika montakin. On ystäviä, jotka ovat vierelläni seisseet nuoruudesta yläasteelta ja lukiosta asti. On opiskeluajaltani. On harrastuksista. On sukulaisten tai puolison kautta elämään tulleita. Työkavereistakin samanhenkisiä löytyneitä. On näiltä reissun päältä saaneita. On sinkkuja, parisuhteessa eläviä, eronneita, karanneita ja naimisissa olevia. On lapsellisia ja lapsettomia. Osan meidän lapset ovat kavereita keskenään. Osa on lapsiemme kummeina. Joidenkin lasten kummeja olemme me. Osa ystävistäni ovat ystäviä myös keskenään. Vaikka olemme kaikki erilaisessa tilanteessa, on meillä elämässämme perusarvot samanlaiset. Olen miettinyt mikä sitten ystävissäni on yhteinen piirre. Se on se, että he ihmisenä toivovat hyvää toisille ihmisille.

Kiitos siitä, että olette elämässäni. Toivottavasti pysytte vierelläni loppuun asti.
Hyvää ystävänpäivää jokaiselle lukijalle <3




Tässä yhteydessä tulee mieleen lapset, joilla ei ole ystäviä. Muistelen, että meillä luokassa jokainen teki yhden kortin ja jokainen sai vuorollaan nostaa pussista yhden kortin. Tai arvottiin jokaiselle nimi, kenelle tehdään kortti. Näin kukaan ei jäänyt ilman..

perjantai 12. helmikuuta 2016

Bangkokin hotelli, Chatrium Residence Bangkok Sathon

Bangkokin hotellista. Alunperin olimme varaamassa perinteisesti Hilton-ketjun hotellia keskustasta, pisteiden ja etujen vuoksi. Hinta nousi kuitenkin kohteen empimisen aikana puolella. Päädyimme valitsemaan kolmen huoneen huoneiston, kahdella kylppärillä Chatrium Residence Bangkok Sathonista. Taksilla pääsi muutamalla eurolla viiden kilometrin päähän keskustaan. Kovin siistiltä ja upealta hotelli näytti kuvissa. Kehuja oli erilaisilta matkustajilta kerännyt. 





Aamupalalle tähtäsimme heti puoli kahdeksan aikaan, paikkoja oli kuitenkin rajoitetusti jo silloin. Tarjottavat painoittuivat enimmäkseen aasialaiseen ruokaan ja ne oli pöydille kivasti sommiteltu. Muut aasialaiset kanssaihmiset eivät siisteydestä välittäneet, ja niinpä aamupalasta jäi harmillisesti epäsiisti vaikutelma. Ruokaa oli pitkin pöytiä ja lattialla juomalammikoita. Myöskin pöytien siivoaminen edellisten jäljiltä, tapahtui vasta parin kolmen pyynnön jälkeen. Kahvikupit olivat jatkuvasti loppu sekä lasit, niitä tulikin itse haettua takahuoneesta. Toisin sanoen henkilökuntaa oli liian vähän.




Otatko hedelmiä, kun kaikkien kädessä pyörinyt lusikka ui tuolla seassa.. 

Lasit jatkuvasti pöydältä loppu

Ymmärrän maitolammikon lattialla. Lammikko oli tuossa kun tultiin ja lähdettiin, sitä en ymmärrä. Varsinkaan kun siitä sanottiin.




Tämä kuva on otettu viimeisenä aamuna puoli seitsemältä, silloin sai valita pöydän :) 


Huoneisto oli kiva ja yleisilmeiltään siisti, vaikkakin vanhahko.
Vessa vuoti lattialle vettä. Siivoojat eivät huolehtineet uusia pesuaineita ja niiden perään piti itse soitella. Toisena päivänä kaksi kertaa soitettiin ja kolmannella kerralla kävimme alakerrassa sanomassa.  Varasimme tupakoimattomien huoneen, mutta huoneessa ja käytävässä haisi voimakkaasti tupakka. Tuhkakuppeja oli huoneistossa. Suihku oli onneton paineeltaan. Eli perusasiat eivät vain toimineet ja palvelu oli hidasta. Henkilökunta kyllä oli thaimaalaiseen tyyliin ystävällistä.



Näytti siltä, että joku veti herneen nokkaan, kun olimme käyneet useaan otteeseen pyytämässä siivojan unohtamia pesuaineita. Kun palasimme kotiin tällainen näky odotti, haha. 
Allasalue oli viihtyisä ja lasten mieleen. Siellä toimi myös baari ja pieni kauppa. Kaupasta sai kaikkea pientä tarvittavaa, jäätelöä ja juotavaa. 











Kuntosali oli hotellin saliksi todella hyvä. 


 Mami