torstai 31. maaliskuuta 2016

Hölökynkölökyn!


Vietnamissa pääsiäinen näkyi ainoastaan kotona syötyjen Kindermunien ja suomikoululla istutetun rairuohon verran. Ei juhlia, ei ylimääräisiä vapaapäiviä.

Viime viikonloppuna kyllä kuitenkin juhlittiin. Urakalla. Perjantaiaamuna aloitettiin Olivian luokan aamunavauksella, assemblylla. Assemblyn ideasta voi lukea lisää täältä.
Tässä pieni pätkä esityksestä anopin toiveesta.. O löytyy tuosta oikeasta laidasta vaaleanpunainen paita päällä ja mustat housut jalassa..

"Säästetään planeettamme" esitys
Olivia ja Jasmin






























Perjantai-iltaa vietimme puolestaan koko perheellä, mutta jälleen koululla vuosittaisessa Spring Carnevaaleissa. Kaikki tuotot menivät lyhentämättöminä paikallisen Blue Dragon lastensuojelujärjestön hyväksi. Viime vuonna kirjoitin aiheesta: Spring Carneval 2015.

Suomessa herättää ihmetystä ja jossain ihmisissä jopa pahennusta, kun kerron koulun iltajuhlissa olevan alkoholitarjoilu vanhemmille. Olin itsekin yllättynyt ensimmäisellä kerralla. Se vain toimii täällä. Maailmalla on muutenkin täysin normaalia, että vanhemmat juovat juhlissa ja miksei arkenakin silloin tällöin viinilasin tai pari. Lapset kulkevat sujuvasti mukana juhlissa ja mikä kivaa, teineille on tärkeää että omat vanhemmat ovat kekkereissä läsnä, eikä se ole edes noloa. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että lapset näkevät vanhemman juovan kotona lasillisen nauttiakseen, ravintolassa ruoan kanssa tai ottamalla saunaoluen. Sehän opettaa lapsille, ettei alkoholi oikein käytettynä muuta aikuisen käytöstä eikä sitä tuttua aikuista tarvitse pelätä. Samalla se viestii lapselle, että kun otetaan se lasillinen, se ei tarkoita sitä että vedetään pää turraksi ja ettei kotitien leveys ei riitä kävellessä. Makuasioita.

Minuakin suututtaa, jos näen vanhemmat umpikännissä lasten seurassa. Olkoon se sitten kännissä alkoholista, huumeista tai niihin luokiteltavista muista aineista. Eikä mulla myötätuntoa heru niillekään vanhemmille, joiden pitää joka viikonloppu olla notkumassa baarissa ilman lapsia. Tai jos kaikki juhlapyhät menee vanhemmilla humalassa, niin voiko jäädä niistä lapselle ikävämpiä muistoja? Paljon surullisia esimerkkejä kadulla näkee Suomessa ja seinien sisällä niitä on vielä paljon enemmän. Valitettavasti kaikille se alkoholi ei vain sovi ja lasillinen ei vain onnistu. Silloin tällaiset juhlat pahoittaisivat vain mieltä, ja eniten niiden tärkeimpien-lasten. Eli Suomen juomakulttuurin tuntien harkitsisin kyllä tällaisia tarjoiluja koululla..

Arpajaisten voitot ja huutokaupattavat tavarat tulivat lahjoituksina vanhemmilta tai firmoilta. Viime vuonna oli huikeat palkinnot, mutta tänäkin vuonna oli saatu pääpalkinnoksi Ipad. Huutokaupasta löytyi pieniä kodinkoneita ja Piian pyytämänä firman, jossa puolisomme ovat töissä, lahjoittamana heidän puhelimensa. Onnetar suosi meitä, kun saimme kolmella arvalla tuotekassin, joiden sisällön uskon kuitenkin tuottavan enemmän iloa ja tarvetta meidän siivoojallemme.  Lavalle nousi eritasoisia laulajia ja tanssijia, joista osa oli melkoisen epävireessä, mutta siltikin salillinen ihmisiä kannusti ja jokainen esiintyjä sai roimasti lisää itsevarmuutta! Olivia ja Jesse olivat taekwondo-esityksessä. Molemmat potkaisivat omenat rikki, tarkemmin ottaen taisivat kuitenkin hajota vasta siinä vaiheessa kun tippuivat maahan..


Pieniä toimintapisteitä, joihin ostettiin lippuja edulliseen hintaan

Julia yrittää osua märällä pesusienellä koulutoveriansa :)
Alex


Maistiaisia



Huutokauppaa



O kolmas vasemmalta ja Jesse oikealla. Vähän oli opettaja korottanut vyöarvoja molemmille esitykseen, joka on oikeasti kyllä aika kyseenalaista..

M hakemassa kassia
O:n vuoro
Kippis
Arpavoittoja..
Lauantaina juhlistimme viime viikon hyviä uutisia! Istuimme ihanalla terassillamme ja yksi iso asia arjestamme mitä jäämme myös Vietnamista kaipaamaan, on juuri kotimme pihoineen.





Lauantaina Olivia meni yökylään korealaisen Chloe-tytön luo, jonne tuli myös toinen Olivian hyvä ystävä, thaimaalais-englantilainen Jasmin. Tytöt halusivat viettää yökyläilyn ennen Olivian lähtöä ja Jasminin muuttamista kauas Mongoliaan. Puoli yhdentoista aikaan illalla soi mun puhelin. Itkuinen Olivia soittaa, "kun me makoiltiin saunassa, niin seinä kaatu mun päälle ja kivet tippui mun päähän". Minä toistan perässä O:n sanat ihmetellen. Kaupungimme luksushotellissa Lotessa, missä Chloen perhe asuu? O Itkee ja sanoo, että "äiti mun päähän sattuu ja mä haluan kotiin". Vastaan, että tottakai sun pitääkin tulla! Heidän kuskinsa tuo perheen saattamana tytön 10 minuutin päästä. Otsassa onneksi vain kuhmu. Samaa selittävät vanhemmat seinän kaatumisesta ja kivistä. Kylmää otsalle ja meidän sänkyyn nukkumaan. Reppana, kovasti odotettu yökyläily sai harmillisen lopun. Toisella kertaa sitten paremmalla menestyksellä, mutta ilman vietnaminpoikien tekemää saunaa.. # luksusasunnotvietnamissa..

Mami

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ba Vi- Julian leirikoulu

Viime viikon alussa Julia oli yhden yön reissulla luokkansa kanssa 60 km päässä Hanoista, kansallispuistossa Ba Vi:ssa. Taas oli 11-vuotias tyttömme saanut nauttia ainutlaatuisista kokemuksista ja reppu olikin täynnä tarinoita kotiin tullessa! Onhan nämä ihania muistoja tästä erilaisesta ympäristöstä myöhemmin.

Tässä kuvasaldoa:

"Hotellin" ravintolaa

Vietnamilaista tanssia

Teelehtien keräystä


Lopuksi vielä valmistivat teen polttamalla siihen tarkoitetussa uunissa sen oikeanlaiseen muotoon ja tuliaisena toi kotiin itse kerättyä ja valmistettua luomuteetä. 


mehiläistarhalla vierailu


Kalojen etsimistä
Lopuksi söivät kalasaaliin… tämän olisivat voineet jättää tekemättä, kun katsoo tuota vettä..

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Sataako siellä?

En muista lähettäneeni sähköpostia moneen vuoteen tai ehkä koskaan, että olisi tuntunut tältä. Olin niin kamalan epävarma "lähetä" painalluksesta. Epävarmana, tulevasta isosta päätöksestä, tällaisena työttömyyden aikana. Olenko varma päätöksestämme? Voiko koskaan olla mistään täysin varma? Voiko omia unelmia saavuttaa, jos odottaa että kaikki on täysin varmaa? Lähetin etukäteen tietoa töihini, että näyttäisi siltä etten tule enää sittenkään takaisin. Omaan tuttuun ja turvalliseen työpaikkaani. En ainakaan vielä, mutta ehkäpä vielä joskus. Hankalalta tuntui kertoa asiasta myös vanhemmilleni. Tiesin heidän jo odottavan, että lapsenlapset tulevat lähelle heitä Suomeen ilahduttamaan.

Nyt on lupa raottaa ovea myös teille, meidän suunnitelmien ovea. Nimi on nyt paperissa. Siinä paperissa, missä lukee, että puoliso aloittaa työt saman firman sisällä eri maassa, eri kulttuurissa ja vieläpä eri maanosassa. Siinä paperissa, jossa lukee, että tämä väki pakkaa irto-omaisuutensa ja suuntaa kohti uusia haasteita heinäkuussa. Jätämme Vietnamin ja suuntamme alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Suomen sijaan sittenkin muualle. Valinnat ja lähteminen herättää toki tunteita ja siitä puhun myöhemmin lisää.

Kartalta katsottuna Hanoista noin 11000 kilometriä linnun tietä Tyynen valtamerin yli koilliseen ja Oulusta noin reilut 7000 kilometriä länteen Atlantin valtameren yli. Koordinaatit kaupungin keskustaan ovat 47°36'33.8"N 122°20'31.3"W. Lainaan yhden bloggarin kauniisti kirjoittamaa ajatusta: se on siellä missä länsi loppuu ja siellä missä aurinko laskee Tyyneen valtamereen". Kaupunki, josta on Jimi Henrix, Nirvana, Starbucks, Boeing ja Frasier- sarja. Ja sitten siellä sataa. Sataa paljon, todella paljon tai ihan sikana. Taivas on kirkkaan sininen. Siellä vuorijonot seuraavat toisiaan, eikä sieltä mäkiä puutu. Jossa voit pohojosen tyttönä pysähtyä ja ihailla näkemääsi luontoa. Siellä voi hengittää puhdasta ilmaa. Puut vihertävät ja se onkin tunnettu toiselta nimeltään ikivihreänä osavaltiona.

Maan nimi on Yhdysvallat, osavaltion Washington ja kaupungin on Seattle. Lähdemme takaisin meille niin rakkaaksi tulleeseen Seattleen. Ilman itkuja ja haikeutta ei aikoinaan sieltä lähdetty pois, kun puolison komennus loppui. Vihdoinkin niiden kaikkien kyynelien sekä kolmen ja puolen vuoden odottamisen jälkeen, me voimme mennä kotiin..

Ja näiden muutaman vuoden jälkeen huomaan kysyväni: "Satoiko siellä?" 

Mami

(Kuva lainattu netistä)




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Jääkaapissa on muutakin kuin valot

Facebook on viikonloppuna täyttynyt kevätauringon täyttämistä lumisista ihanista kuvista Suomesta. Yksi tyttöporukka Kolilla hiihtämässä ja nauttimassa vanhojen ystävien hyvästä seurasta. Yksi viritti suksensa Taivalkoskella ja toinen Pallaksella perheen kesken metsän keskellä. Työkaveri suorittanut kovakuntoisille tarkoitetun Tervahiihdon. Yksi perhe nauttimassa talvikylän tunnelmasta poron kyydissä Oulussa meren äärellä. Laskettelukuvia Pyhältä, Leviltä, Rukalta, Iso-Syötteeltä ja Ylläkseltä. Makkaranpaistamista nuotiolla. Yhden kuvassa on lättylautaset mansikoilla ja kermavaahdolla, tietenkin lumen keskeltä pihapöydältä. Pariskunta moottorikelkkailemassa. Ainakin viiden eri henkilön kuvissa istutaan hevosen satulassa. Notkuvat lumiset puut rinteiden reunoilla. Mökistä loistavat valot. Minttukaakaoilla kippistelyä ja kahvit tunturin huipulla. Selfieitä kaverin peililasien kautta laskettelemassa ollessa. Tykkäyksiä jaoin paljon, ja vaikka jokaisen kuvan kohdalla hymy nousi kasvoilleni, niin pohojosen tytöllä kyllä hieman kirpaisi ettei pääse virittämään lumilautaa omaan jalkaan. Vain sen verran, että piti googlettaa missä on lähin "downhill skiing" paikka Vietnamista. Lähin löytyisi Kiinasta ilmeisesti tai Koreasta. Ei taida sinne keritä enää, joten odotellaan vaan kiltisti seuraavaa talvea.

Mutta katsokaa mitä lohdutuksia me vuorostaan saatiin. Lunta ei tuotu tänne, mutta ruokaa senkin edestä! M on ollut työmatkalla Suomessa viikon verran. Hän käväisi kotipuolessakin yhden yön ja sunnuntai-iltana saapui reilusti ylipainoisten laukkujen kanssa. Tällaisilla sisällöillä, reipas mies!







































Facebookissa heräsi kysymyksiä ja usein olen muulloinkin kuullut kysymyksen, että miten saamme pidettyä tänne asti kylmänä ruoat? Eli kaikki pakastamisen kestävät tuotteet laitetaan pakkaseen ja juuri lähdon hetkellä kylmälaukkuihin, jotka taas edelleen matkalaukkuihin. Ruoat pysyvät yllättävän hyvin jäässä ja ovat kaikki ainakin kylmänä. Ne kylmätuotteet, mitkä eivät kestä pakastamista laitetaan jonnekin väliin jäisten ruokien sekaan jääkaappikylmänä.

Olemme ajatelleet tämän kylmäasian niin, että ne ovat joka tapauksessa tuoreempia ja paremmin kylmässä säilytettyjä kuin täällä Vietnamissa myytävät. Esimerkiksi aamupalalla tarjottavana olevat jogurtit ovat lämpimässä pöydällä klo 6-11, joskus myöhempäänkin ja taas samat purkit seuraavina päivinä. Kauppojen pihalla näkee lämpimässä jogurtteja, maitoja ja muita kylmätuotteita. Eikä ole yhden käden sormissa ne kerrat, että vaikka päivämäärä on ollut kunnossa niin maito ei tule purkista ulos. Tai siis ei siinä muodossa missä toivoisit. Ja syy miksi raahaamme tänne ruokaa, on ettei täällä ole tarjolla ja jos tarvittavan länkkärituotteen sattuu löytämään, hinta on korkea. Ja tulliasiasta, ei niitä näytä täällä tullissa onneksi meidän makkarat ja maitotuotteet kiinnostavan.

Tämä kuva otettiin auton ikkunasta. Eli tuo Pho Ga tarkoittaa vietnamilaista kanakeittoa. Kana tosin oli tulevassa keitossa varmasti tuoretta, koska oli elossa vielä tuossa vaiheessa, sätki ja yritti päästä pois tuolta pahvilaatikosta. Näin täällä…





































Onneksi tämä on nyt viimeinen kerta kun tarvitsi tänne enää mitään raahata. Vai pitäisikö kuitenkin sanoa, että koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan :)

Mami