lauantai 30. huhtikuuta 2016

Pala Vietnamin paratiisia ja lomailun kulttuurieroja..

Tässä pieni matkaraportti Phu Quocista, josta palasimme jo tiistaina. Upea paikka ja rentouttava loma auringon alla! Onneksi lähdettiin vielä käymään tuolla.

Kuten tyypillistä, loma alkoi lyhyellä lentomatkustamisella. Kun se lentomatkustaminen tapahtuu 200 vietnamilaisen kanssa, tulee siitä normaalista mielenkiintoisempaa ja tavanomaisesta poikkeavaa. Mietin monta kertaa kerronko pelkästään vain kuinka ihana loma meillä oli perheen kesken. Haluan kuitenkin tuoda esille näitä meidän kulttuurieroja esimerkiksi matkustaessa. Näin se meni heidän kanssaan tällä kertaa.. Sehän on ihan normaalia, kun ihmiset ottavat lentokoneessa vahingossa edellisen tai seuraavan rivin, kuin missä oma paikka on. Mutta vietnamilaiset ihmiset ottavat summanmutikassa keulapäästä konetta ensimmäisiä mieleisiä vapaita paikkoja ja lentoemännät joutuivat tälläkin kertaa ohjaamaan lukuisia ihmisiä uusille paikoille toiseen päähän konetta. Yksinkertaisesti sille paikalle mikä heidän käsissään olevassa lipussa luki.  Se, että kaikki ovat löytäneet omille paikoillensa, on melkoista sirkusta ja huutoa. Kun renkaat irtosivat maasta ja olimme pahimmassa nousukiidossa, ensimmäiset nousivat jo seisomaan ja penkomaan laukkujansa matkatavarahyllyiltä. Lentoemännät karjuivat turvavöissänsä takaa vietnamiksi, että alas. Tässä vain pari heistä..
























Sinulla ei ole vietnamilaisten kanssa yksityisyyttä myöskään omalla paikallasi. Etupuolella olevat roikottavat käsiäsi "sinun" puolella ja takana olevan kädet tulevat kasvojesi viereen.
Minun edessä oleva matkustaja.

Se, että lepuutat käsiäsi toisen puolella…Alex näytti tälle tyypille useamman kerran käsimerkein, että ottaa ne kädet pois. Ei tehonnut. Napsautti sormille muutaman kerran. Ei tehonnut. Päätti itse nojailla eteenpäin, kun eihän se miellyttävältä tunnu nojailla penkkiin, jos molemmin puolin hipoo kasvoja tuntemattoman kädet.. 



















Kapteeni kuulutti ihmiset paikoilleen ja sytytti merkkivalon laskeutumista varten, kuitenkin vietnamilainen isä nousi käytävälle meidän vieressä seisomaan lapsi sylissä. Toinenkin. Istuivat, kun lentoemäntä kävi lopulta komentamassa kaikki erikseen alas. Kun kapteeni pyytää matkustamohenkilökuntaa istumaan laskeutumista varten, aikaa siihen että renkaat ottavat maahan on todella vähän, muutamia minuutteja. Koneen etupäästä lähti hitaasti nainen kävelemään vauva sylissä kohti koneen perää, vessaan. Lentoemännät kuuluttivat ja huusivat jo peloissaan, että istu! Hän jatkoi rauhallista kävelyään. Kun hän oli tarpeeksi lähellä koneen perää ja käytännössä me olimmekin jo melkein maassa, lentoemäntä sai onneksi kiskaistua naisen vapaalle paikalle. Pysähdykseen asti joiltakin penkeiltä näkyy lapsia horjuvasti seisomassa penkkejä vasten selkä menosuuntaan ja katselemassa takana olevia muita matkustajia, eikä tietenkään turvavöitä. Laskeuduimme pienelle kentälle, jonne on vain lentoja Vietnamin sisältä. Omia laukkuja odoteltaessa hihnan pyöriessä, seuraava kuva kertoo myös, että olemme Vietnamissa…Siellä missä pyörivä hihna, siellä on takuuvarmasti porukkaa hihnalla kävelemässä tai istumassa mukana.

Matkalla hotellille Phu Quocissa näimme hyvin perinteistä vietnamilaista kylää. Pieni Phu Quocin saari oli pitkään vietnamilaisten "vaiettu" salaisuus. Turismi on kuitenkin kasvanut ja onkin yksi tärkeimmistä elinkeinoista saarella. Helpoiten saarelle pääsee suunnistamalla sinne Hanoista tai Ho Chi Minh Citysta lyhyellä lennolla. Suomesta pääsee sinne myös valmismatkojen järjestämänä. Kotimaassa kohdetta olen kuullut mainostettavan tämän hetken yhtenä trendikkäimmistä lomakohteista. Saarella on paljon mahdollisuuksia harrastaa esimerkiksi erilaisia vesiurheilulajeja. Sieltä löytyy paljon eritasoisia sekä hintaisia hotelleita ja mökkejä vuokrattavana.

Ja saaren päässä odotti paratiisiimme.. Hotellia valitessamme M toive oli, että loman pitää olla helppo. Helpolla pääsemiseen kuuluu tietenkin, että hotelli ympäristöineen on tarpeeksi hyvä. Eikä meillä hanoilaisina tarvitse sen enempää alkaa tutustumaan paikalliseen kulttuuriin vaan pikemminkin halusimme irtaantua hetkeksi siitä. Ruksimme pois minun ehdottamia rantabungaloweja, koska M ei innostunut ajatuksesta etsiä skootterilla tai taksilla pienestä vietnamilaisesta kylästä ruokapaikkaa nälkäisille lapsille. Itsekin olin samalla linjalla. Halusimme, että saamme helposti hotellista tai lähistöltä kaiken. Saamme vain nauttia muutaman päivän ajan ilman tarkempia suunnitelmia puhtaasta ilmasta, auringosta, ja loistavasta palvelusta.. niinpä jäljelle jäi Vinpearl resort. Valitsimme toista kertaa elämässämme ja toista kertaa Vietnamissa all inclusiven. Osan mielestä ihan todella tylsä vaihtoehto. Hanoissa asumisen jälkeen all inclusive tuntuu-ei pelkästään loistavalta idealta vaan myös erinomaiselta valinnalta- nauttia lomastamme Vietnamissa.

Hotelli komeudessaan olisi voinut sijaita missä tahansa maailmassa vain, minkä tahansa valtameren rannalla. Heti "takapihalta" oli paratiisimaiset näkymät rantaan. Rantaa riitti silmän kantamattomiin. Valtava uima-allas. Hotellin aula oli upea. Hyvin hoidetut ja viimeistellyt ympäristöt. Oma huvipuisto ja vesipuisto. Oma aquarium ja delfinaario. Hotellilla oma golfkenttä, tenniskenttä, karaoke, spa, safari ja muut viihdykkeet.

Aasialaiset eivät halua ruskettua statuskysymyksen vuoksi. Mitä ruskeampi olet, kertoo muille että olet muuta kuin "siistien sisätöiden" tekijä. Hotellissa oli meidän lisäksi yksi pariskunta ilmeisesti venäjältä ja loput olivat vietnamilaisia. Niinpä koko valtavalla allasalueella ja rannalla oli käytännössä pelkästään meidän perhe päivisin. Vasta auringon laskiessa vietnamilaiset tulivat uimaan. Sama oli myös vesipuistossa ja huvipuistossa. Saimme kyllä rahalle vastinetta, kun kaikki herkut olivat käytännössä melkein meidän perheen omassa käytössä!
Meidän vesipedot

Hotellin peliluolasta
Aamupalaa tarjoiltiin ihanassa rantaravintolassa.
Tästä nautimme erityisen paljon. Jos maanantaiaamu alkaa aamupalalla tällaisissa maisemissa, voiko enempää pyytää?
99 simpukkaa ja sieltä joukosta löytyi yksi helmi! Voi sitä ilon määrää! 
Myös lomaan kuului buffetruokailu. Sen enempää vietnamilaisten ihmisten tottumuksia en haluaisi pilkata, jotta kuitenkin ymmärrätte sen, kuinka paljon meidän ja heidän tavat perusasioissakin eroavat, on näitäkin asioita hyvä tuoda esille. Ruokailu vietnamilaisten kanssa tarkoittaa sitä, että lapsi voi työntää sormensa yhteiseen jäätelöastiaan ja maistaa imaisemalla sormen puhtaaksi. Vanhempi seisoo vieressä ja hänestä siinä ei ole mitään paheksuttavaa. Isä katsoo omassa kädessään donitseja, kunnes löytää mieleisen. Äiti kouraisee kädellänsä riisiä ja työntää niitä lapsensa suuhun ja loput nakataan lattialle. Aikuiset aivastavat ja yskivät kättä laittamatta eteen ruokiin päin. Suosittelen Vietnamissa siis menemään buffetruokailuun heti sen auettua...
Henkilökunta oli valmiina viemään ja hakemaan sinut minne halusit golfautolla. 
Hotellin alue oli hyvin hoidettu. 
Aurinko helli meitä ja lämpötila kipusi varjossa +35c asteeseen. Aquariumissa oli hyvä käydä viilentymässä.

Hanoissa lähti viimeinen viikko käyntiin ja kiirettä pitää pakkausten kanssa. Hyvää vappua Suomeen!