keskiviikko 24. elokuuta 2016

Ammatiltani kotiäiti

Lääkärin vastaanotolla kävimme hakemassa ihan perusrokotteisiin täydennyksiä ja ottamassa sen aikoinaan sairastetun vesirokon vasta-aineita verestä. Henkilökunta oli miellyttävän ystävällisiä ja lääkärikin asiantunteva, mutta..

Siinä sitten tuli puheeksi lääkärin kanssa sairaalabakteeri MRSAn yleisyys täällä USA:ssa. Asiasta tietämättömille, miksi MRSAn ehkäisy on tärkeää, on se että sen yleistyminen johtaa hoidossa olevien infektioiden lisääntymiseen ja vaikeuttaa antibioottihoitoa. (Jos haluat lukea aiheesta enemmän, Thl:n sivulla on selitetty asia helposti).

Lääkäri kertoi, että se on täällä valitettavasti hyvin yleinen ja käytännössä iso osa hoitohenkilökunnastakin kantaa sitä, hän itse mukaanlukien. Yhtenä syynä piti sitä, että käsittelivät aikoinaan potilaita ilman hanskoja. MRSA on myös yleinen Vietnamissakin, niinkuin muissakin  Aasian maissa ja Etelä-Euroopassakin. Aasiassa yhtenä syynä resistenttikantojen levinneisyyteen pidetään sitä, että antibiootteja työnnetään klinikoilta mukaan kassikaupalla, heti kun olet ehtinyt ovesta astua sisään ja kätellyt. Melkein.

Lääkäri kehui sitä kuinka Suomessa ollaan oltu fiksuja hoitotoimenpiteissä ja myöskin sairaalabakteeria kantavien potilaiden eristämisessä. Tämä on varmasti syynä meidän mataliin kantajalukuihin. Sen saaminen "tahallaan" on niin turhaa. Vaikka näin kehittynyt paikka Yhdysvallat monessa asiassa on ja täällä saa todella korkeatasoista terveydenhuoltoa, niin kyllä kuitenkin hoitotoimenpiteiden juurien ja perusasioiden äärellä ollaan täällä mielestäni hieman hukassa, ainakin tässä paikassa. Vierestä katsottuna hoitajan rokotteen laitto ja labrahoitajan näytteenotto ei vain noudattanut meidän protokollaa eikä sen enempää Suomen tarkan linjan aseptiikkaa. Täällä hoitajat eivät laittaneet käsidesiä ennen eikä jälkeen potilaiden. Aukaisevat steriilit paketit ja käsittelevät niissä olevia välineitä ja tarvikkeita ilman käsien puhdistamista, ilman hanskoja. Hanskat kylläkin laittoivat ennen kun koskivat potilaaseen. Sen jälkeen puhdistuslapulla pistokohtaa "puhdistetaan" edestakaisella liikkeellä eikä se vielä riitä vaan samalla lapulla oikein pyöritetään ihoa ennen lävistämistä. Ensimmäinen asia muuten, joka on 2, 5 viikon aikana täällä harmittanut! 

Tinkimätön käsihygienia on niin tärkeää ennen ja jälkeen kaikkien hoitotoimenpiteiden, potilaiden välillä. Toimenpidekohtien puhdistaminen myös. Varsinkin kun ollaan sairaalassa ja ilman minkäänlaista kiirettä tai hätätilannetta. Viime vuosina olen ymmärtänyt sen kaiken tärkeyden, kun sitä aseptiikkaa jokaisella kurssilla koulussa jankattiin kyllästymiseen asti, että miksi sitä tehtiin.. Sen tärkeyden ymmärsin viimeistään ja varsin hyvin Vietnamissa. Opetetaanko esimerkiksi verikokeen otto täällä kouluissa tosiaan noin, vai eikö aseptiikkaa opeteta, vai eikö itsellä hoitajalla maalaisjärki sano mitään kuinka hänen toiminnallaan bakteerit viedään puhtaaseen kohtaan, ihon läpäisykohtaan? Ei ole helppoa aukaista suuta ja sanoa ammattilaiselle, että "anna, kun minä näytän miten tämä meilläpäin tehdään". Ja niinpä se jää helposti sanomatta, niinkuin samalla sekin sekin että itsekin on alalla. Ammattini on kotiäiti.



tiistai 23. elokuuta 2016

Kiirettä piisaa



Moi,

Viime viikko pakattiin ja purettiin.  Muutettiin, oikeastaan useamman kerran. Meidän ensimmäinen väliaikaiseen asuntoon oli tulossa uudet asukkaat, joten pakkasimme kamat ja tyhjensimme ne seuraavaan väliaikaiseen. Talo oli homeessa, joten palasimme tavaroiden kanssa vanhaan vielä yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä taas sama systeemi, uudella yrityksellä uuteen taloon. Täällä oli vastassa kämmenen kokoisia hämähäkkejä, joita välittäjä tappoi useasta huoneesta. Tyttöjen pienen alkujärkytyksen jälkeen, olemme viihtyneet tässä erittäin hyvin. Majoitumme Seattlen kupeessa Bellevue nimisessä kaupungissa. Viikon päästä sitten pakkaamme taas, mutta silloin pääsemme jo "omaan" taloomme!
Keskiviikkona vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen menimme kouluille tutustumaan ja aloitimme kouluprosessissa etenemisen. Sain mukaani 10-20 sivua täytettäviä papereita per lapsi. Siinä varmasti tulee täytettyä kaikki tarvittavat tiedot, ja osa useampaankin kertaan. Mutta näin vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna täytettävät lomakkeet ei haitanneet ollenkaan, hyvä niin. Jos sitten jotain tapahtuisi, niin on helposti saatavilla kaikki tarvittavat tiedot omalääkäreistä hätäkontakteihin. Kouluihin toimitetaan täällä myös kopiot vuokrasopimuksesta ja yhdestä vesi-tai sähkölaskusta, kopiot syntymätodistuksesta ja passista. Lisäksi eilen palauttaessani laput sain vielä käskyn käydä ottamassa vasta-aineet sairastetusta vesirokosta. Ne on jo joskus tehty, että lapset ovat päässeet kouluun ja tarhaan täällä, mutta lausuntoja ei enää koululta löytynyt eikä itseltänikään. Rokotusten suhteen ollaan erityisen tarkkana täällä ja niiden puuttuminen on jopa esteenä koulun aloittamiselle.
Hankala arvata kenen koulutavarat tässä on valmiina odottamassa…;)
Koulu on valmiina ottamaan uudet oppilaat ensi viikolla vastaan.
Alexin ja Julian koulun pihalta, aika komeat on maisemat?



Vastoin monen käsityksiä Suomessa, julkiset koulut ovat periaatteessa ilmaisia täällä, ainakin lukion loppuun asti. Kustannuksia tulee esimerkiksi koulutarvikkeista, retkistä ja ostetusta kouluruoasta. Minulta on kysytty monesti, menevätkö lapsemme kansainväliseen kouluun täällä. No ei varsinaiseen, mutta kutsuisin niitä vallan kansainvälisiksi, koska hyvin tavallista on 10-15 eri kansallisuutta samalla luokalla. Mutta ei siis yksityiskouluun, eikä IB- ohjelmaan vaikka sitäkin on täällä tarjolla ihan julkisissakin kouluissa. Kaikeksi iloksi Alex ja Julia pääsevät ihan uuteen, täyden 10. kouluun. Olivialla ei käynyt ihan niin hyvä lykky, kun ei päässyt siihen missä isommat aikoinaan olivat. Hän menee vanhaan kouluun, joka onkin viimeistä vuotta noissa tiloissa. Kuitenkin henkilökuntaa tunsin ennestään ja olen varma, että hänkin saa hyvää opetusta siellä, vaikka koulu ei ollutkaan saanut arvosteluissa kuin 7/10.

Lisäksi kiirettä on pitänyt vakuutusasioiden valinnat ja tulevat harrastukset. Toki ottaa aikaa, että meillä arki pyörii ja toimii täysin, mutta hyvää vauhtia ollaan saatu asioita vietyä eteenpäin. Kaikki tuntuu huomattavasti helpommalta nyt toisella kertaa. Tietää mitä tarvitsee ja mistä etsii, lisäksi hyviä apuja ja vinkkejä ollaan saatu paikallisilta tutuilta. Viikonloppuna harrastettiin taas tuttua renkaiden potkimista. Minä olen lisännyt autovaihtoehtoihin tumman harmaan auton. M kävi istumassa muutamaa kärryä, joka oli selkeä virhe. Nyt mielenkiinnolla vierestä seuraan voittaako järki vai se auto;)
Väliaikaisen talomme pihalta löytyy pieni allas.
Mami



maanantai 15. elokuuta 2016

Eka viikko rapakon takana!

Hei,

Viime viikko oli pirun hektinen. Joka päivä, kun M on päässyt töistä, olemme ajaneet asuntonäyttöihin ja muille asioille. "Olisiko tämä viidestoista jo se talo, mikä täyttäisi meidän kriteerit ja vielä onnistuisimme saamaan tämän talon muiden etsijöiden joukosta?" Tai olemme menneet lasten kanssa katsomaan niitä keskellä päivää. Autolla ajettu pari tankillista. Vuokrat ovat kivunneet siitä kun täältä lähdimme, ihan huimasti ylöspäin ja ovat todellakin pilvissä, ainakin näin meidän perheen mittapuulla. Pienestä, joka "Jampan" omakotitalosta joutuu pulittamaan vuokraa kolme kertaa enemmän, kuin mitä omasta kohtuu isosta talostamme Suomessa saamme. Jep, pisaroita puskee otsalle talojen hintalaput.. 

Hinnan lisäksi oikean asunnon löytämiseen on liittynyt paljon asioita. Ympäristöltään ja viihtyisyydeltään haluaisimme talon sieltä missä meillä oli aikaisemminkin. Mutta M työmatkan, ei niinkään pituuden, mutta varsinkin ruuhkien vuoksi, olisi järkevää etsiä talo läheltä M työpaikkaa. Kilometreissä puhutaan noin 30 kilometristä. Väliaikainen katto pään päällä meillä on vielä tovin aikaa, mutta kiire asunnon löytymiseen on sen vuoksi, jotta voimme aloittaa kouluprosessissa etenemisen. Koulut alkavat kuun vaihteessa. Koulu määräytyy aina talon sijainnin mukaan ja samalla alueella on useita kouluja. Julkiset kouluthan näillä kulmilla pääsääntöisesti ovat erittäin hyviä.




Kiva talo, sijainti miinus.



Lauantaina sitten saimme aamusta mukavan tekstiviestin, olemme saaneet talon! Samalta suunnalta kuin aikaisemmin asuimme ja luulimmekin, että Olivia pääseekin samaan kouluun, mitä Alex ja Julia kävivät. Välittäjä oli kuitenkin erehtynyt ja koulualue vaihtuikin pari katua aikaisemmin toiseksi. Olivia menee nyt sitten toiseen, mutta varmasti ihan mukavaan kouluun. Kun koulu selvisi, niin mentiin sitten tyttöjen odottamalle koulutarvikeostoksille. Se tarkoittaa sitä, että täällä vanhemmat ostavat koulujen antamien listojen mukaan tarkasti sen mitä lapsi tarvitsee. Eikä muuten ole ihan niin helppoa kuin saattaisi kuvitella, etsiä tiettyä opettajan haluamaa kynäpakettia sen viidenkymmenen kynäpaketin joukosta.
Tässä esimerkki listasta eri luokille..

Seuraavat kuvat ovat M työpaikan järjestämästä perhepiknikistä. Paljon pientä kivaa! 


Jokseenkin kotoisa olo ;) 

Viikko täällä on ollut ihanaa. Kaikilla on hyvä fiilis ja olemme nauttineet tästä kuherrusajasta täysin. Ihmiset ovat kohteliaita. Kaikkea on saatavilla. Maisemat ovat upeat. Liikenne on sujuvaa, ruuhkia lukuunottamatta. Viihtyisiä puistoja joka puolella. Taivas on sininen, todella sininen. Ilma on lämmin, oikeastaan kuuma. Ja M on innoissaan uudesta työstään. Siinäpä sitä. Ja kun asunto löytyi, niin sitten mentiin M toiveesta seuraavaa projektia aloittamaan eli auton renkaita potkimaan. Mulle riittää, että auto on valkoinen tai musta.




Perjantaina pääsimme kylään taloon, joka täytti meidän perheen haaveet ja kaikki kriteerit unelmakodille. Tämä talo ei ollut myytävänä eikä vuokrattavana, vaan se oli meidän ystävien tänne rakennuttama koti. Upea, kertakaikkiaan hienoin talo, missä olimme kukaan vierailleet. Se oli juuri sitä mitä itsekin olemme haaveilleet, mutta emme vain yksinkertaisesti osaisi sitä tuollaisella lopputuloksella toteuttaa. Terassilla, josta avautui Seattlen skyline, istuimme auringon laskuun asti. Talon jokainen yksityiskohta oli jatkumoa edelliseen ja seuraavaan. Kaikki oli pientäkin yksityiskohtaa myöten tarkkaan harkittu ja suunniteltu paikkaan sopivaksi. Ikkunoista näkyi maisemat, jonkakaltaiset mielellään näkisimme meidänkin omassa, sitten joskus. Ja mikä parasta, ihana oli pitkästä aikaa tavata talon omistajat, Kiitos :)

Hyvää tiistaiaamua Suomeen, täällä mennään pian nukkumaan maanantai-iltaa nyt.





tiistai 9. elokuuta 2016

Maa vaihtunut

Heipparallaa,

Blogitauko on ollut pitkä, paljon pidempi kuin kuvittelin siitä tulevan. Tässä viimeiset kuukaudet on menneet melkoisessa myllerryksessä syyn jos toisenkin vuoksi. Aika moni teistä jo tietääkin, että asiat järjestyivät asuinpaikan ja puolison töiden suhteen kuitenkin lopulta niin, että talo pakattiin ja täällä kirjoitellaan terveisiä hienoisessa jetlagissa Yhdysvaltojen länsirannikolta, Seattlesta!

Me itse elimme "sen" uutisen jälkeen toukokuussa hetken siinä luulossa, että emme ehkä jää Suomeen. Tehtiin muutama siksakki kartalla ja ajateltiin suunnan olevan Suomesta aivan toisaalle kuin vihreään osavaltioon. Kunnes saimme tietää jo viikon kuluttua, että kaupungin nimi on kuitenkin Seattle. Uutinen uudesta paikasta otettiin tietenkin meillä kotona varovaisen innostuneena ja mutta tietenkin todella onnellisena vastaan. Epäluulo toteutumisesta on yrittänyt kalvata mieltä ajoittain, aika luonnollista sen viime kertaisen jälkeen. Nipistänkin itseäni varmasti vielä monta kertaa, ennen kuin uskon tämän olevan totta. Mutta nyt on kaikki hyvin ja unelmamme toteutui, tulimme yhdensuuntaisella lipulla.

Blogitahti tiuhenee, kunhan tästä päästään kunnolla saamaan elämä jaloilleen täällä. Saavuimme Sea-Tacille sunnuntain vastaisena yönä. Lensimme Helsingistä Chicagoon ja onneksi lento siellä Seattleen myöhästyi, niin kerkesimme vielä kyytiin. Pientä säätöä auton vuokraamisen kanssa ja vielä piipahdus ruokakaupan kautta aamupalatarvikkeita hakemaan kolmen aikaan yöllä. Harvemmin muuten tulee käytyä ja varsinkaan lasten kanssa siihen aikaan kaupassa.. Sen jälkeen avaimet väliaikaiselle asunnolle ja kun asunnolle päästiin, oli fiilis kaikilla väsymyksestä huolimatta, ihan mieletön. Omat tavaramme saapuvat vasta parin kuukauden kuluttua ja niinpä majoitumme sen aikaa väliaikaisessa kalustetussa asunnossa.

Sunnuntai ja eilinen meni ajellessa sekä katsellessa vanhoja huudeja. Paljon tuttua, mutta paljon myös uutta. Julia ehti jo ensimmäisenä päivänä näkemään ihanaa vanhaa korealaista ystäväänsä ja se tärkein asia miksi täällä olemme, M aloitti työnsä uudessa paikassa eilen! Uusi puhdas sivu kirjassamme, uusi ovi on auennut.

Mami
Kuinkahan monta tuntia olemme tässä puistossa viettäneet. .? Tuntui kuin emme olisi olleet päivääkään poissa :)