perjantai 30. syyskuuta 2016

Havaittuja asioita uusilta kulmilta

Havaintoja ja tapahtumia uudelta mantereelta.

-Täällä mennään edelleen ilmapatja-silityslauta systeemillä arkea eteenpäin. Tässä konttia odotellessa (joka siis on maannut kaksi ja puoli viikkoa Seattlen tullissa) on ehtinyt ajatella yhtä sun toista. Yksi on, että emme varmasti muuta oikeasti ihan vähään aikaan uudestaan. Toinen on, että toivottavasti emme muuta, ainakaan täysin uuteen paikkaan. Kolmas on, että vuoden päästä vuokrasopimuksen päätyttyä meidän täytyy tietää etsimmekö ikioman talon ja muutammeko. Tarkistetaan kuitenkin jälkimmäinen mielipide ensi viikolla uudestaan, kontin purkamisen jälkeen.

-Amerikkalaiset rakastavat organisoimista. He organisoivat kaappeihin koreja ja laatikoita, sen jälkeen he organisoivat niihin kaikki. Ihan kaikki. Minä rakastan, että kaikki minkä talossa voi integroida kaappeihin, on integroitu kaappeihin. Tarkoitan, että herra Puustelli on upottanut tai liittänyt kaappeihin silityslaudan, pyykkikorit, aterinlokerikot, ja että osassa kaapeissa on vedettävät hyllyt. Täällä on tyypillistä, että pienissä vaatehuoneissa on yksi hylly, johon on kiinnitetty tanko. Ja sitten ostat niihin koppeihin itse laatikostoja ja koreja. Minä rakastan, että kaikki on piilossa kaapeissa, eikä ylimääräisillä ja epämääräisillä tavaroilla tai irtolaatikostoilla ole tukittu taloa täyteen. Minä ikävöin omasta kodistani astiankuivauskaappia. Ja keskuspölynimuria. Lattialämmitystä. Ja vetämättömiä ikkunoita. Ja niitä kaappeja, joissa on hyllyt.

-Asuinalueemme oli hyvä valinta. Viihdymme täällä erittäin hyvin. Edelliskerralla täällä asui meidän lisäksi yksi suomalaisperhe ja nyt jo lähemmäs kymmenen. Olemme tutustuneet uusiinkin perheisiin ja lapset ovat löytäneet samanikäisiä kavereita! Alkuillasta vein isommat ja kolme muuta suomalaisteiniä perjantain iltatapahtumaan "kunnantalolle". Siellä oli useampi sata nuorta. Turvallisuusjärjestelyt huomioidaan täällä hyvin. Täällä on huomattavasti isommat resurssit poliiseilla ja pelastustoimella, kuin kotimaassa. Poliiseita riittää myös tällaisiin tapahtumiin tarkastamaan kaikki sisälle tulijat henkilökohtaisesti, metallinpaljastimien ja henkkareiden lisäksi sekä valvomaan tilanteen kulkua. Voi olla, että viime perjantain tapahtumat tässä osavaltiossa lisäävät poliisin näkyvyyttä. Hyvä niin.

Ruska on kauneimmillaan alueellamme.
Tällaisia pieniä kirjastoja on kotimme lähellä katujen varsissa. Aika ihana idea, vai mitä? Usein vierestä löytyy puistonpenkkikin, johon voit istahtaa.

-Hammaslääkärissä kannattaa jättää kertomatta, että lapsi on käynyt hampaiden puhdistuksessa hammaslääkärissä lähes vuosi sitten. Saat kulmat nousemaan ja ihmettelyä. Ennen kuin olet sanonut tuon lauseen loppuun, podet jo nolona huono äiti-fiilistä. En viitsinyt mainita, että Suomessa julkisella puolella käydään kolmen vuoden välein, jos ei ole akuuttia ongelmaa. Mutta ihmisillä täällä onkin keskimääräistä enemmän hoidetut hyvät, tasaiset ja valkoiset hampaat (jenkkihymy). Havaitsin myös, että rouva hammaslääkäri oli ilmeisesti käynyt kasvojen kiristyksessä tämän neljän vuoden aikana, enkä ollut tuntea häntä enää samaksi naiseksi. Minua salaa harmitti, koska hän oli todella kaunis. Niin, ja täällä käydään siis puolen vuoden välein, jos ei ole ongelmia. 


Ei ihme, ettei hammaslääkärit pelota täällä :) 
-Olen saanut uudestaan urheilukipinän. Innokkaana olen kipittänyt aina tilaisuuden tullessa kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja salille, jossa meillä oli aikaisemminkin jäsenyys. Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa vuosiin kokeilin Bodyflowta. Sen aikana mietin aluksi viikonlopun ruokalistaa. Mietin mitä tarvitsen kaupasta. Mietin, että pitäisi hankkia oma joogamatto. Mietin, mistä kävisin etsimässä Olivialle nilkkureita. Mietin, onkohan minulla keskittymishäiriö, koska en jaksa keskittyä näin hidastempoisessa jumpassa. Mietin, onko parempi pysytellä vain bodypumpissa ja combatissa. Mietin, että on kuitenkin aika kivaa. Lopuksi rentoutumishetkellä olin lattialla unen rajamailla ja hetkellä jolloin mietin, kuinka noloa olisi nukahtaa, tunti loppui.

-Olin ajatellut oululaisten olevan vertaansa vailla joukkuefaneina, Kärppäfaneina. Kunnes palasin Seattleen. En ole ikinä tavannut yhtä suurta joukkuehenkeä vai pitäisikö puhua jo positiivisesta hysteriasta. Kun laskeudut Seattleen, et voi välttyä näkemästä joka puolella näkyvää sinivihreää väriä. Tarkoitan, menet mihin tahansa näet sinistä ja vihreää. Sairaalaan, virastoihin, kouluihin, moottoritiellä, vanhusten kävelykepeissä, kuulolaitteissa. Sen lisäksi näet numeron 12. Mikä se numero sitten on? Se on se jenkkifutiksen 12th MAN eli fanien numero.
Kävimme uusimassa ajokortteja. 
Seattlea
Kuva on otettu syyskuussa Kerry Parkista. Puistosta, josta saa upeita kuvia. Tällä kertaa pilviä oli sen verran, että tulivuori Mt. Rainier jäi niiden taakse piiloon. Ja lisäksi meillä jäi kuvat kännykän varaan.
Äiti-tyttö syyskuva
Välillä läksyjä on niin paljon, että niitä tehdään tähän tyyliin pikkusiskoa odotellessa koulun pihalla. 
-Sitten se bensan hinta (mikä aina suomalaisia tuntuu kiinnostavan) on 0,59 eurosenttiä / litra. Vaikka se on kalliimpaa kuin monessa muussa osavaltiossa, meistä se tuntuu edulliselta. 

Mami


















maanantai 19. syyskuuta 2016

Pellit uusiksi

Jos olisin voinut  pari viikkoa sitten sanoa, ettei me koskaan olla ostettu kahta autoa vuorokauden sisään. Lauantaina totesin, etten ole myöskään yhtään autoa rutannut alle kahden viikon jälkeen ostosta, mutta nyt olen. Ja se oli se tämän vuoden tavarajuna.

Olimme tulossa kumisaapas ostoksilta lauantai-iltana Julian kanssa, kun ajaessani noin 40-45 kilometrin tuntivauhtia suoraa tietä ehdin vain sanoa, "mitä tuo oikein tekee?" ja siinä se oli. Minun kaistalle tulleena, kultainen vanha auto, mukavasti Julian kyljessä. No mitään ei kenellekään sattunut, eihän nyt onneksi noissa vauhdeissa yleensä satukaan. Mutta autosta ei voi sanoa samaa. Takaovesta lähes keulaan asti rumasti ruvella ja jokunen lommokin. Ovi kirskahtaa valittaen ja vannekaan ei ole entisensä.

Niin ja kun se sitten vielä sattui olemaan syntymäpäiväni Suomen aikaa, niin voisiko ajatella "sirpaleiden" sen verran tuovan onnea, että seuraavasta vuodesta tulee vielä parempi kuin tästä? ;)








keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Parin viikon sekametelisoppa

Viikko taas vilahtanut mennä ja pari viikonloppuakin siinä sivussa. Lupaukset tihentyvästä blogiteksteistä ja upean kaupungin esittelystä odottavat vielä tovin, kun tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista..

Edellinen viikonloppuhan meni kokonaan autokaupoissa, ainakin hameväen mielestä. Himputin autokaupat ja autokauppiaat. Koeajettiin, koeajettiin, vaihdettiin kauppaa ja taas koeajettiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi lauantaina M yhden testiajon jälkeen sanoi, että ottaa auton ja niinpä ensimmäisestä autosta tehtiin paperit. Sunnuntaina sama rumba aloitettiin uudestaan ja illalla kotiin mennessä autokauppias soitti vielä perään ja sopivat kaupat toisestakin autosta. Maanantaina, joka täällä oli virallinen vapaapäivä paikallisen Vapun vuoksi, menimme tekemään pikaisesti paperit toisestakin, pikaisen neljän tunnin jälkeen palattiin kotiin. Pidäppä sitten lapsia, jotka ovat viikonlopun jo viettäneet autokaupoissa, paikallaan ja hoe kymmenen minuutin välein "ei tässä varmaankaan enää kauan mene." Tiistaina saimme autot, joista toinen on tämän vuoden musta renkailla varustettu korealainen tavarajuna ja toinen valkoinen vuoden vanha varma pieni sedan, jonka vuoksi myöskään ei yhdelläkään miehellä syketaajuus nouse. Kivat perusautot kuitenkin ja näillä mennään nyt toistaiseksi. :) Ja mikä mielestäni parasta ei enää autokauppoja viikonloppuisin!

Maanantaina ennen autokaupoille menoa, sain koko perheen innostumaan pienestä happihypystä Snoqualmie Fallseilla. Paikka on meille ennestään hyvinkin tuttu, mutta siltikin on aina yhtä mukavaa palata katsomaan yli 80 metristä putousta. Teillekin putous voi olla tuttu myös tv:ssä aikoinaan esitetystä Twin Peaks- sarjasta?






Viime perjantaina sitten saapui Se odotettu lentokontti Vietnamista, joka oli seissyt varastoituna Hanoissa toukokuun alusta asti. Sellaisessa mukavan kosteassa ja ihanan lämpimässä varastossa. 10 jättiläislaatikkoa purettiin. Käytännössä kaikki vaatteet ja kengät olivat enemmän tai vähemmän homeessa. Vaikka ne ovatkin vain maallista ja eikä tietenkään perään kannata itkeä, niin pistihän se viikonloppuna vähän harmittamaan jokaista, kun puhutaan kuitenkin noin kolmensadan artikkelin kasasta..

Täällä syksy tekee tuloaan ja luonto alkaa pikkuhiljaa olemaan upeimmillaan. Rauhalliset aamukävelyt näissä maisemissa. Aika kauniissa paikassa saamme elää arkeamme?














Mami

torstai 1. syyskuuta 2016

Kotia rakentamassa


























Nyt on sitten tehty se pysyvämpi muutto taloon, jossa olisi tarkoitus olla toistaiseksi. Taloon, johon on osoitteenmuutos tehty ainakin vuodeksi. Kovin askeettisissa tunnelmissa täällä vielä ollaan hetken aikaa. Sänkyinä toimii lähimarketista haetut ilmapatjat ja Ikeasta välttämättömimmät astiat. Jos koko perhe syö yhtäaikaa, niin keittiönpöytänä toimii myös silityslauta ja kaksi tuolia. Osa istuu välillä syömässä portaissa, joku lattialla. 

Nyt kun matkalaukut on purettu niin talon kaikki kaapit ja muutamat komerot ovatkin jo täynnä. Muuten hyvä juttu, mutta Suomesta on tulossa reippaan kokoisen omakotitalon verran tavaraa. Unohtamatta tällä hetkellä Seattlen tullissa makaavaa Vietnamin lentokontillista romua. Mihinkäs ne sitten laitetaan? Hupsista.  

Talo on kiva, tykätään vaikkei tyyliltään olekaan meidän näköinen. Sijainti on todettu todella kivaksi ja toimivaksi. Talo on pieni, ehkä turhankin pieni jo pelkästään huonekaluja ajatellen. Jos oman talon hankkiminen tulee joskus ajankohtaiseksi, niin kyllä Suomen kodin ja sen laadun jälkeen valmiin ostaminen kuitenkin täältä on vaikeaa, ellei jo poissuljettuakin ja rakennuttaminen taitaakin olla ainoa vaihtoehto. Mutta parin päivän kokemuksella on vahvistunut vain käsitys, että alueena tämä on sitä mitä haluamme. Sitä mitä muistimmekin.


Tänään oli tärkeä päivä. Koulut alkoivat. Olivialla kolmas luokka ja tytön kolmas koulu. Julialla seiskaluokka ja viides koulu, jos Hanoista lasketaan Middle omakseen ja Alexilla kasiluokka sekä myöskin viides koulu. No jos jotain positiivista, niin ainakin on opetuksessa vertailukohteita. 
Isommat menossa koulubussiin







Kuva on postilaatikolta. Tällä alueella saa roskakorit viedä vasta tyhjennyspäivänä eli perjantaiaamulla ulos. Muuten saattaa pihalla vierailla odottamattomia vieraita. Karhuja on täällä paljon, ja harvinaista ei olekaan kun kuulee jonkun nähneen sellaisen takapihallaan.