perjantai 21. lokakuuta 2016

Pumpkin Patch

Ensimmäiset Halloween tavarat bongasin kauppojen hyllyiltä elokuun puolella. Pikkuhiljaa juhlatunnelma kasvaa, oikeastaan paisuu aika isoonkin mittakaavaan. Lopulta Halloween huipentuu joka vuosi sitten 31. lokakuuta pidettäviin Trick or Treat-juhliin, jossa kierretään perinteisesti naapureilta kerjäämässä karkkia, kepposten uhalla. Sitten onkin taas takki tyhjä ja äidiltä pääsee helpotuksen huokaus. Taas kuitenkin seuraavana vuonna lapset täpinöissään odottavat sitä ja ovat kaivelemassa varastosta koristeita jo syyskuussa.

Tässä lokakuun loppupuolella alkaa olemaan aika paljon aktiviteetteja kyseiseen juhlaan liittyen. Käydään farmeilla keräämässä kurpitsoja- pumpkin patch. Meidän tapauksessa, suomikoululla isät niitä lasten kanssa kaivertavat. Talojen pihat täyttyvät mitä ihmeellisimmistä koristeista. Kilpailuakin olen kuullut naapureiden välillä joskus olevan, kieltämättä osa ottaa koristelun aika tosissaan. Pieniä kepposia pimeällä: tänäänkin ovikello soi, ketään ei ole oven takana, muuta kuin paperinen pussi viestin ja vampyyrihampaiden kera. Oletettavasti sen on jättänyt naapuri. Kauhukävelylle menemme ensi viikolla, erään järven rannalle tehtyyn elävään teatteriin. Ja lopuksi lapset ahmivat itsensä sokerihumalaan eikä karkkipäiviä tarvitse pitää viikkoihin, pahan olon vuoksi. Ehkä pitäisi itselläkin kokeilla?

Tässä tämänpäiväistä kuvasaldoa koulun jälkeen eräältä farmilta kurpitsan poiminnasta. Pääosaan meille pääsivät kuitenkin hellyyttävät eläimet.













Mami

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Yhdeksän kynttilää

9 vuotta sitten maailmaan tulla tupsahti ihana tummatukkainen tyttö meidän perhettä ilahduttamaan. Tänä päivänä hän on täynnä energiaa, tulta ja tahtoa, helisevää naurua ja rakkautta. Meidän Olivia.

Kun nämä viime päivät ovat olleet niin kiireisiä, sovimme että juhlimme vain oman perheen kesken. Aamulla ehdimme kakkukahvit juoda ja lahjat aukaista.

Koulusta hakiessani lähdimme Olivian kanssa ajamaan noin 50km päähän erääseen nukkeliikkeeseen.
Nämä nuket eivät ole mitä tahansa nukkeja. Tämä American Girl on ollut vuosia "hittinukke" täällä tyttöjen keskuudessa. Voit ostaa valmiin, eri teeman tai vuosikymmenen nuken tai samalla hinnalla valita itseäsi muistuttavan. Näille nukeille on valmistettu laidasta laitaan tietenkin oheistuotteita. Siis kaikki mitä voit kuvitella. Ehkä parasta mitä itse vanhemman näkökulmasta ajattelen niille löytyvän, on pyörätuoli, diabeteksen hoitovälineet, kävelykepit, peruukit syöpänukelle jne. Eli sairaille lapsille löytyy lohduketta ja "vertaistukea" omasta nukesta. Toisaalta aikuisena ajattelen myös kääntöpuolena, että joku on keksinyt älyttömän hyvän bisnesidean ei pelkästään tuolla, vaan koko American Girlilla. No se, että heille on kaikki, tarkoittaa myös että näille nukeille on liikkeissä oma kampaamo ja kauneushoitola, johon voit viedä ne maksusta. 

Nuket lisukkeineen on hinnoiteltu aika arvokkaiksi, toki ovathan ne laadukkaitakin. Meillä Olivia ei ollut aikaisemmin kiinnostunut nukeista, kunnes sitten muutama vuosi sitten alkoi haaveilemaan omaa American Girlia. Sen kesän pienillä kesätöillään säästi tietyn summan nukesta, ja me M kanssa sitten tuotiin se Miamista. Julie on ollut todella kovassa käytössä. Nyt lahjarahat ja muut säästöt Olivia käytti tänään toiseen nukkeen.



Peruukkeja nukelle

                                   
Maksaisitko muutaman kympin kasvohoidosta nukelle…? Tai kynsien lakkauksesta?


Ravintola, missä voi syödä muutkin kuin nuket

                                     
Tänne on povattu huomisesta lauantaihin pahinta maamyrskyä jopa 50 vuoteen. Ihmiset hamstraavat kaupasta seuraaville päiville paljon ruokaa ja tarvikkeita selviytymiseen jos sähköt menevät poikki. Purkkiruoka- ja retkitarvikehyllyt olivatkin illasta kaupassa ihmisiä täynnä ruuhkaksi asti. Autoihin suositellaan laittamaan tankit täyteen. Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta kaikki me ketä tämä tulee koskemaan, Stay Safe!

Mami

tiistai 11. lokakuuta 2016

Omat kamat katon alla




Valtamerelläkin seilannut konttimme Suomesta saapui pihaan kahdella isolla kuorma-autolla viime viikon tiistaina. Kolme reipasta miestä kantoivat kahdesta isosta kuorma-autosta sen kaksisataa kolmekymmentä laatikkoa sisälle ja purki isoimpia huonekaluja paikalleen. Ne parisataa jäi sitten minulle ja miehiäkin reippaammalle Julialle. Jos olisinkin kirjoittanut tämän tekstin vaikka viikonloppuna tai vielä eilen maanantaina, siitä olisi tullut erilainen. Toivo nimittäin meni monta kertaa, usko loppui välillä kesken ja epätoivo valtasi meidät kaikki tavaroiden sekä tilan suhteen. Mutta..

Viikko tehtiin töitä täysien työpäivien verran. Osa myytiin, mutta aika monta autollista vietiin hyväntekeväisyyteen tavaraa. Puhdistavaa luopua tavaroista joita ei oikeasti tarvitse, vaan kantaa syystä tai toisesta mukana, yleensä vielä vuosikaudet. Kuulostaako tutulta?

Nyt tässä omalla sohvalla kirjoittaessani ja samalla lämmintä glögiä hörppiessäni tuumaan, että tämähän alkaa näyttämään uudella tavalla kodiltamme. Aika kivalta omasta mielestä. 

Tässä palasia tästä rumbasta..

Tässä oli Alexin ihan itsetehty koulupöytä kuukauden verran..Ja muu asunnon kalustus oli samaa luokkaa. 




Kun tämä saapui pihaan, oli kyllä meidän perheellä joulu!

Apuri ruksaa pois huudettuja laatikoita.
Vielä ihan helpon näköistä..
Ja tästä se sitten taas alkoi… Ja se loppuasunto näytti myös tältä…

OMG!
Tupperit sai lähteä ensimmäisenä.



Myöhemmin jälkeen kuvia. Nyt nukkumaan, huomenna onkin tärkeä päivä ;)

Mami