torstai 24. marraskuuta 2016

Kalkkunapäivä

Torstaina on vuoden tärkein perhejuhla yhdysvaltalaisille, Thanksgiving. Kiitospäivä, joka tunnetaan toiselta ja epävirallisemmalta nimeltään myös "Turkey Day". Se on samalla myös virallinen kansallinen vapaapäivä. Radiossa kerrottiin, että 49 miljoonaa matkustaa Thanksgivingin aikaan täällä. Vilkasta on siis maalla ja ilmassa. Ihmisillä on tapana kokoontua läheistensä luokse ympäri maata, tuhansienkin kilometrien päähän.

Olemme viettäneet täällä muutamia kiitospäiviä aikaisemmin, mutta meillä ei ole omia perinteitä tietenkään muodostunut juhlan tiimoilta. En rehellisesti muistanut edes, mistä kaikki on saanut alkunsa. Eilen illalla meitä kokoontui kuusi suominaista dinnerille, joilta sitten kysyin asiaa ja täältä sinäkin voit lukea aiheesta lisää. Yhtenä vuonna meidät kutsuttiin venäläisten naaapureidemme luo, jossa oli myös israelilainen pariskunta. Kalkkunaa syötiin mutta perinteistä poiketen itämaiden edustajat joivat votkaa. Paljon. Toisella kertaa meitä oli kokoontuneena puoli tusinaa eri maan edustajia syömään saman pöydän ympärille. Mukavia muistoja. Tänä vuonna olemme kotona ihan omalla perheellä nauttimassa hetken kiireettömyydestä minnekään. Kalkkunan sijasta kuitenkin paistettiin pihvit.

Olen nyt viikon sisään saanut kolme muistutusta siitä, että pitäisi  saamme olla kiitollisia siitä, että meidän elämässä näyttäisi tällä hetkellä perusasiat olevan ihan hyvin. Ensimmäinen asia oli se, että kuulimme erään perheen, yhden jäsenistä sairastuneen vakavasti. Heidän elämä muuttui hetkessä. Toinen muistutus oli kun Alexin kanssa mennessämme kauppaan tällä viikolla, näimme Olivian rinnakaisluokalla olevan tytön isän kaupan portilla sateessa seisomassa ja lappu kourassa pyytämässä apua, rahallista tai ravinnollista. Kolmas on, että luin suomalaisäidistä joka jokainen ilta lupaa kotona saattohoidossa olevalle lapsellensa, että tämä voi nukkua aamulla, jos ei jaksa herätä. Herätä enää koskaan.

Torstai-illan mittaan ja yön läpi alkaa hulinat, Black Friday. Jenkeissä kaikki on mahdollista, niinpä myös joitakin sairaaloita on osana Black Fridayta, joka tarkoittaa sitä esimerkiksi että aorttaläppäleikkaus onnistuu edullisemmin. Tai jos synnytät perjantaina tietyssä sairaalassa, saat autoon turvaistuimen ilmaiseksi tai esim. miehille vasektomia aamu kasista puoleenpäivään on puoleen hintaan. Eli sinne vaan sairaalan ripaan roikkumaan ja jonottamaan, jos on tarvetta kyseisille toimenpiteille. Mitenkähän tuo laatu siinä kiireessä sitten? 

Olen julkaissut tämän aikaisemminkin, mutta Hän vain saa aina hymyn kasvoille. Hänessä kiteytyy Kiitollisuus, elämästä. Ja tästä lähdemme kohti joulun odotusta..



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Voihan vaalit

Kun Suomessa valitaan presidentti, se kiinnostaa Suomen lisäksi itäistä ja läntistä naapuria. Kun Yhdysvaltojen presidenttiä valitaan, se ei ainoastaan kiinnosta, vaan koskettaa koko maailmaa.  Minulla ole edes äänioikeutta tässä maassa, eikä tämä ole poliittinen blogi, niinpä maata ja maailmaa kuohuttanutta asiaa vain sivuan.

Viimeisinä viikkoina ennen vaaleja oli haisteltavissa, että ihmiset olivat täysin kyllästyneitä aiheeseen. Siitä ei puhuttu, eikä tulevat vaalit näkynyt täällä mitenkään, ainakaan katukuvassa. Tiistaina oli historiallinen päivä. Äänestyspäivänä heräsi uneliaimmatkin, viimeistään kun tv:ssä näkyvään karttaan alkoi osavaltio toisen perään värittyä punaisella. Naamakirja alkoi täyttyä kiroilusta. Vaalien jälkeisinä päivinä ei enää sitten muusta puhuttukaan. Lopputulos järkytti yllätti kaikki.

Minusta parhaimmat ajatukset mitä asiasta luin, oli että tämä ainakin opettaa sen, että muista aina tavoitella unelmia. Voit saavuttaa paikkoja, mihin sinulla ei ole edes alan kokemusta. Voi päästä vaikka presidentiksi, jopa suuren ja mahtavan Yhdysvaltain. Toki jossainhan menee raja, ja viimeistään laki tulee vastaan, jos nykyisellä kotiäidin cv:llä hakisin lapsuuden unelma-ammatteihin liikennelentäjäksi tai lääkäriksi. Seuraava opetus. Sinä itse rakennat oman elämäsi, ei Trump, ei Niinistö. Eikä kukaan muu. Eli meidänkin perheessä eletään ihan samalla tavalla kuin ennen tiistaita. Torstaina oltiin viimeistään jo takaisin pienessä kuplassamme ja luulen, että ollaan siellä vielä tammikuussakin. Ellei meitä nyt sitten karkoiteta.

Onneksi viikkoon mahtui muutakin kuin vaalit. Käytiin tyttöjen kanssa katsomassa Disney on Ice. Aloitin tenssikurssin, josta olen todella innoissani (!) Perjantaina saimme Vietnamin naapurit kylään. Lauantaina piipahdettiin Seattlessa suomalaisten joulumyyjäisissä. Viikon päätteeksi vielä sunnuntaina koko perheellä isänpäivän lounaalla.

Onnea isät! :)





Lavasteet olivat upeat

Alkuviikosta pyöräilemässä. Mukavaa ajaa mäet alas. Mutta h*******ä polkea ne takaisin ylös.

Lohta ja ruisleipää. 






keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Halloween

Reilu viikko sitten lauantaina meille saapui ystäväni Suomesta ja eilen saattelin hänet koneeseen kohti kotimaata. Yhtä sun toista reissua ollaan hänen kanssaan tehty. Yhdellä kertaa ajettiin maisemia ihaillen Sea-to-Sky Highwayn kautta Olympiarenkaita ihmettelemään Whistleriin, Kanadaan. Toisella kertaa lennettiin katsomaan vauhdikkaita esityksiä ja pelamaan yksikätisiä casinoille Las Vegasiin. Kauniina kesäpäivänä kippistettiin Cavalla Barcelonassa yhdessä. Muutaman kerran ollaan aikaisemmin jo Seattleenkin tutustuttu. Pisin reissu on kantanut kuitenkin jo alle kymmenvuotiaasta asti. Hänen tullessa oli luvassa koko perheelle odotettua seuraa, lapsetkin laskivat päiviä kuin odottaessaan kesälomaa. Isoon rooliin tämän reissun teemoista nousi Halloween, eri muodoissa. Joka sinänsä muuten oli mukavaa, ettei tavallisella lomareissulla pääse ehkä näin lähelle tätä amerikkalaista perinnettä.



Nämä kuvat ovat Seattlen keskustasta Columbia Towerin 73:sta kerroksesta.

Perjantaina lähdimme vieraamme ja Alexin kanssa Nightmareen. Nightmaressa ei valokuvaus ole sallittu, joten se jää sanailun varaan. Reitti on tehty reilun kilometrin mittaiseksi, pimeään metsään, järven rannalle. Kuulostaako iltakävelyltä jonne tekisi mieli mennä yksin? Kun luulet jostain suunnasta tulevan jonkun sinua säikäyttelemään, he yllättävätkin sinut toisesta suunnasta. Toki reitillä on myös rakennuksia. Pääset tutustumaan veriseen mielisairaalaan ja riivattuihin lapsiin. Oikeisiin hevosiin, joilla ratsastavat päättömät ihmiset. Puukkoja metallisiin verkkoihin ja seiniin iskeviin viinanhuuruisiin miehiin. Oli baari, missä ei vapaaehtoisesti haluttaisi iltaa viettää. Tänä vuonna oli pellejen hautausmaata ja sirkustelttaa valvomassa - sopivasti piilossa mutta kuitenkin tarpeeksi näkösällä - oikeat poliisit. Tämä on vain murto-osa siitä määrästä, mitä kymmenien näyttelijöiden ja rekvisiittojen määrä saa aikaan Beaver Lakella. Kannattaa maksaa vajaa 20$ tästä huvista ja varsinkin kun tuottoja käytetään hyväntekeväisyyteen.

Lauantaina osallistuimme perinteisiin bileisiin ulkosuomalaisten ystäviemme kotona ja juhliminen jatkui vielä maanantaina virallisena Halloweenina, Trick or Treat- päivänä kotonamme tuttujen suomalaisten lapsiperheiden kanssa. Illanhan tunnetusti täyttää sokerihumala, joka on naapurien ovilta ämpärikaupalla kerättyjen karkkien syytä. Täällä paikalliset hammaslääkärit ostavat karkkeja seuraavana päivänä painon mukaan lapsilta pois ja lahjoittavat niitä eteenpäin sotilaille. Koska en saanut kannatusta heti tiistaiaamuna idealle, niin laitettiin tänään yksittäinpakattuja karkkeja pinoittain paperipusseihin ja ajateltiin niitä jakaa ohi kulkiessa tien varsilla majaileville kodittomille.



Me tämän vuoden asuissamme-Hillary ja Donald



Kun sitä Halloweenia on nyt sitten juhlittu useana päivänä, on olo 1.marraskuuta kuin tapaninpäivänä kinkun ja suklaan kanssa. Eiköhän tässä ollut taas tarpeeksi tälle vuodelle? Mutta nyt sitten sitä riisipuuroa hauduttamaan ja Ikean tähtiä virittämään ikkunaan. Kun ne kinkut on kuitenkin vielä tältä vuodelta syömättä..