keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Vuoden eka

Vuoden ensimmäinen teksti, vaikka tammikuuta on jo kulunut yli puolet. Tästä vuodesta tulee erityinen, koska se on kotimaamme juhlavuosi ja samalla asuinmaallemme siitä tulee myös toisella tavalla erityinen tai ainakin hyvin erilainen, perjantaista alkaen. Juhlavuodesta en lähtisi Yhdysvaltojen kohdalla kuitenkaan kommentoimaan vielä ainakaan tässä vaiheessa mitään.

Laiskistuminen kirjoitustahdissa johtuu siitä, että olemme kai niin sinut paikallisen ympäristön ja kulttuuriin kanssa, että eroja tuskin huomaa ja puhumattakaan, että niistä osaisi kirjoittaa. Toisella tavalla muotoiltuna Vietnamin jälkeen kaikki on niin ihanan tavallista, toimivaa ja ennen kaikkea normaalia. En puhu meidän kohdalla kuitenkaan amerikkalaistumisesta, mutta sopeutumisesta.

Naamakirjasta huomaa sen sijaan upouusien ulkosuomalaisten hekottelevan asioille, joita itsekin tullessaan edellisellä reissulla ihmetteli. Yksi pöydälle nostettu asia on esimerkiksi saunominen. Täällä kun aukaiset saunan oven kuntosaleilla, löydät tutun näyn. Puiset lauteet ja Helon kiukaan. Mutta se, mihin saunakulttuurista tulevat ihmiset eivät ole tottuneet ja mikä pistää naurattamaan pitkien julkikeskustelujen kera, on että saunoissa ihmiset istuvat vaatteet päällä. Yleensä verkkarit yllään ja lenkkarit jalassa. He lukevat sanomalehtiä tai selaavat kännykkää. Oveen on tosin ilmestynyt kyltti, jossa puhelimen päälle on piirretty punainen ruksi. Saunoissa on erikseen kyltti jossa varoitetaan, ettei lasten tai raskaana olevien pitäisi saunoa, eikä myöskään kiukaalle tulisi heittää vettä. Lämmintä saunassa on noin 40-50 celciusta. Kun minä ensimmäistä kertaa menin aikoinaan saunaan kuntosalilla. Aluksi hain oven ulkopuolella olevaan ämpäriin vettä, levitin pyyhkeen lauteille, aloin heittelemään vettä kiukaalle. Toisin sanoen istahdin nauttimaan löylyistä, tietenkin alasti. Eihän siinä edes kunnon höyryjä tullut, kun kivet olivat niin kylmiä. Kovin ihastuneita katseita en saanut osakseni, vaan muut hävisivät pois paheksuen. Miehelle kertoessani matkalla kotiin ihmetellen, M oli tukehtua nauruun, että "menitkö todellakin alasti sinne? ei täällä kuulu niin tehdä". Vieläkin se jaksaa vinoilla ollessamme yhdessä kyseisellä salilla. Kun sanon käyväni saunassa treenin päälle, M hihkaisee toisinaan perään: "muista pyyhe!". Eli älä pyöri alasti yleisillä paikoilla täällä, edes saunassa.

Toinen ihmetyksen ja naurun aihe uusilla ulkosuomalaisilla on, että koulut menevät kiinni, jos sataa lunta tai on liukasta. Yhden sateisen päivän jälkeen ilma pakastui, ja koululta tuli viesti, että ne alkavat kaksi tuntia myöhässä. Mahdollista on myös että koulupäivät peruuntuvat kokonaan. Naurattihan se itselläkin ensimmäisen kerran silloin edellisellä reissulla. Mutta kun näki ensimmäistä kertaa, että Intian lämpimimmistä kolkista tulleet ihmiset näkevät jäätä ehkä ensimmäisen kerran elämässään ja yrittävät ajaa liukkaalla, allaan kesärenkaat...Huumori loppui aika pian siihen, vielä kun täällä ei ole "tasaista, aakeeta ja laaketa". Niinpä on hyvä, että koulut ovat siis kiinni ja bussit eivät kulje.

Sitten kuulumisia. Ensimmäisenä vuoden viikonloppuna täällä Seattlessa me ulkosuomalaiset kokoonnuimme Suomen 100-juhlavuoden aloitukseksi paikalliseen jäähalliin tapahtumateemalla "Sata maalia Suomelle. Kaukalo täyttyi luistelijoista. Lopuksi tapahtuma "huipentui" jääkiekkopeliin, johon minäkin jostain syystä eksyin maila kädessä. Muutaman muun naisen kanssa siellä touhusimme, ja mielestäni ihan hyvin vedettiin miesten ja junnujen seassa, vaikka itsellä ei pelikokemusta olekaan ainakaan yläasteen jälkeen ollenkaan. Oltiin koko perhe ihan innoissamme tapahtuman jälkeen, kiitos vaan järjestäjille! Yhteishenki oli mahtava :) 


Maammelaulu
























Viime lauantaina kävin lasten kanssa laskettelemassa noin 50 kilometrin päässä sijaitsevilla vuorilla, Snoqualmie Pass:lla. Laskettelukeskuksena se on ihan hyvä, ehkä hieman vanhanaikainen ja vaatimaton isompiin keskuksiin. Se on kuitenkin Washingtonin tyyliin varustettu hienoilla maisemilla ja suosittu, niinpä hissijonot tuppasivat hieman ruuhkautumaan. Ilma oli niin hyvä kuin se laskettelussa voi olla, muutama pakkasaste ja aurinko paistoi. Rinteitä löytyy jokaiseen tasoon, erityisesti vaativia rinteitä tuntui kartan mukaan olevan paljonkin. Sieltä löytyy "erikoisuutena" uusien hissien lisäksi kahden hengen vanhoja tuolihissejä, jossa ei ole turvakaiteita ollenkaan. Minua kyllä inhotti neljän-viiden metrin korkeudessa miettiessä Olivia kainalossa, että jos hissi pysähtyy ja kovin alkaa keikuttamaan. Itsellä on uudestaan virinnyt nuoruuden innostus lumilautailuun. Parasta, kun teinien suusta kuulee, että niistäkin on kivaa, kun on äiti mukana rinteessä!
Alex ja Julia
Oliviaa meinaa jännittää

Sieltä näkyy maisemat, kelpaa mennä alas.